Tampere
17 May, Friday
24° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: Opettajana epäonnistuminen



Kirjoittanut: Jenna Keskinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Ei välttämättä ole lohdullista ajatella, että kaikki epäonnistuvat joskus, mutta lohdullista on, että epäonnistumiset ovat ihan OK. Epäonnistuminen ei välttämättä tunnu aina mukavalta, mutta on olemassa keinoja, joilla sen saa olemaan siedettävämpää. Proakatemia on oppimisalustana loistava mahdollisuus kokeilla monet mahdolliset epäonnistumiset, jotta työelämässä opintojen kolmen ja puolen vuoden jälkeen näistä tiedoista ja taidoista eri tilanteissa on hyötyä. Tässä oppimisympäristössä tiimillä on merkittävä tuki siinä, että epäonnistumiset käsitellään ja niistä päästään yli – unohtamatta tietysti onnistumisia.

 

Ensimmäinen nosto blogitekstissä ”5 tapaa olla OK epäonnistumisen kanssa” on se yksinkertainen fakta, että epäonnistumisilta ei voida välttyä, mutta niihin kannattaa varautua. Epäonnistumisia ei kannata vältellä, koska parhaimmillaan niistä oppii. Toiset asiat jopa vaativat sen, että ihminen oppii ne niin sanotusti kantapään kautta, jotta osaa jatkossa toimia eri tavalla samankaltaisessa tilanteessa. Jokaisesta epäonnistumisen tilanteesta kannattaakin kerätä ylös ne opit, joista voi olla hyötyä tulevaisuudessa.

Toisena nousee ylpeys yrittämisestä. Epäonnistumisen tapahduttua on mukavampi muistella sitä yrittämisen intoa kuin huonoa tulosta. Ja jos ei edes yritä, ei ole myöskään mitään muisteltavaa. Lopputulos ei aina tarvitse olla tärkein, sillä tällaisessakin tilanteessa epäonnistuja oppii paremmin sietämään takapakkia.

Kolmas oppi on sitaatin arvoinen: ”Yksittäinen epäonnistuminen on vain yksittäinen epäonnistuminen”. Tässä päästään mielestäni hyvinkin yksinkertaisella keinolla syvälle siihen ajatukseen, että toiset asian vaan tapahtuvat, ja niiden kanssa on opittava elämään. Yksittäiset hetket eivät määritä koko menestystä.

Näiden lisäksi on hyvä muistaa, että epäonnistuminen on hetkittäistä, eikä asian tarvitse varjostaa tekemistä epäonnistujan koko loppuelämää. Monesti on helppo vajota siihen ajatukseen, että epäonnistumisen seuraamukset ovat isot ja ihmiset muistelevat sitä vielä pitkään. Näin kuitenkin lopulta hyvinkin harvassa tapauksessa käy. Usein itse epäonnistuja kokee tilanteen kaikista vahvimmin. Jos esimerkiksi yritys tekee yhteisen päätöksen jossakin taloudellisessa asiassa, mutta menettääkin merkittävän summan rahaa, on parempi muistella sitä, että kaikki kuitenkin seisovat sen takana ja jakavat vastuun yhdessä.

Viimeisenä nostettakoon se, että voittajat ovat ne, jotka epäonnistuvat eniten. Vaikka sana ”epäonnistuminen” kuulostaakin itsessään melko negatiiviselta, vaikka asia ei loppupeleissä näin olekaan. Monet menestyjät painottavatkin tekemisessään sitä, että he toisinaan jopa tavoittelevat epäonnistumisia, jotta on helpompi taas nähdä valoisat puolet tekemisessä.

 

Kukaan tuskin muistaa lapsuudestaan ensimmäistä pienen luokan epäonnistumistaan, eikä kukaan varmasti osaa määritellä omaa viimeistä epäonnistumistaan elämässä. Se on normaali asia, joka kuuluu arkeen, ja joka pitää hyväksyä. Asioihin voi vaikuttaa, mutta sepäs vasta tylsää olisikin, jos kaikki menisi aina suunnitelmien mukaan. Epäonnistuminen kannattaa opetella näkemään opettajana, ei uhkana.

 

 

Nimim. Jevgeni. 2014. 5 tapaa olla OK epäonnistumisen kanssa. Luettu 13.12.2018. http://elaparemmin.fi/blogi/5-tapaa-olla-ok-epaonnistumisen-kanssa/

Kommentoi