Normien rikkomisesta

Kuuntelimme keskiviikkona 12.12. Proakatemialla Esa Saarisen esitystä, jossa hän puhui muun muassa läsnäolosta, toisen rinnalla olemisesta sekä normien rikkomisesta. Kuitenkin asia, jota jäin päivän päätteeksi pyörittelemään pääni sisällä, oli ajatus toisen huomioimisesta arjen tilanteissa, eli niistä pienistä asioista, jotka saattavat toiselle ihmiselle olla kovinkin suuria. Saarinen on jo parinkymmenen vuoden ajan kätellyt jokaista luennolleen saapuvaa, ajatuksena rikkoa jännitteitä ja luoda molemminpuolista luottamuksen ja arvostuksen tunnetta. Tämä on hänen mukaansa toiminut, ja uskoo sen olevan syy sille, miksi hänen luennoillaan jaksetaan keskittyä niin hyvin. Koen, että hän rikkoo tällä tavalla eräänlaista luennoijan aseman normia ja luo itsestään tasavertaisen kuvan.

Kuinka pienillä asioilla voi tehdä suuren vaikutuksen toiseen ihmiseen? Asia voi tuntua todella merkityksettömältä itselle, kuten esimerkiksi ystävällinen hymy. Toisen pään sisälle ei voi päästä, eikä hänen senhetkistä tilannetta, päivän kulkua tai mielialaa voi täysin tietää. Niinkin yksinkertainen asia kuin ystävällinen hymy, voi parhaimmassa tapauksessa pelastaa toisen päivän. Siihen ei loppupeleissä tarvita kuin muutamien lihasten liikuttamisella aikaan saatu suupielien kohotus.

Arjen kiireessä ajautuu helposti oman kuplansa sisälle, ja jättää muut ihmiset huomioimatta. Omalla kohdallani syksy on ollut todella kuormittava, mutta toisten huomioimisesta ja yleisestä kohteliaisuudesta en ole halunnut tinkiä. Olen yrittänyt normaaliin tapaani tervehtiä esimerkiksi naapureitani ja vähintäänkin hymyillä ohittaessani jonkun puolitutun. Pidän suuresti ihmisten hämmentämisestä, mikä on toiminut eräänlaisena voimavaranakin tämän syksyn aikana. Saan tietynlaista nautintoa siitä, jos esimerkiksi naapuri ei tervehdi rappukäytävällä takaisin, tai hämmentyy kuulemastaan hyvän päivän toivotuksesta. Myöskin asia jota harrastan paljon, on kättelytilanteessa tilanteen ”normin” rikkominen. Jos kyseessä on virallisempi tilanne, kuten esimerkiksi asiakaskäynti tai työhön liittyvä tapaaminen, pysyn tietenkin asiallisena. Mutta jos tilanne on vapaampi, saatan esimerkiksi vastata toisen ”fist bump” –aloitteeseen ottamalla hänen nyrkistään kiinni. Yläviitoseen vastaan usein asettamalla oman nyrkkini toisen avointa kämmentä vasten. Nämä asiat herättävät usein hilpeyttä ja hämmennystä, ja toivon tämän hilpeyden jäävän ainakin hetkeksi päälle.

Uskon siihen, että pienikin teko voi aiheuttaa ketjun, eräänlaisen heijastusvaikutuksen, joka saa puolestaan aikaan uusia tapahtumia. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus, ja omalla käytöksellään voi luoda joko positiivisen tai negatiivisen vaikutuksen toiseen ihmiseen. Negatiivisuudella on osoitettu olevan huonoja vaikutuksia ihmisen terveyteen, joten miksi aloittaa mahdollinen negatiivisesti latautunut tapahtumaketju?

Lisää luettavaa heijastusvaikutuksesta:

https://www.huffingtonpost.com/dennis-merritt-jones/the-ripple-effect-of-you_b_5620968.html