Julkaistu myös: https://onseseppa.blogspot.com/2019/05/minka-kysymyksen-vuoksi-sina-esiinnyt.html

Markkinointitoimisto Kuulun Mari Kellokumpu listaa blogitekstissään kymmenen kohtaa, joihin kiinnittää huomiota, joiden avulla kehittyä hyväksi esiintyjäksi. Kiinnostuin helpoista ja yksinkertaisista vinkeistä esiintymiseen siksi, että olen menossa Tšekkiin kertomaan Proakatemian oppimismallista ja siellä todennäköisesti joudun esiintymään yksin sekä matkakumppanini Joonatanin kanssa monelle ihmiselle kerrallaan. Kuulijat todennäköisesti eivät tiedä paljonkaan aiheesta, josta menemme kertomaan, joten esimerkiksi kuuntelemisen ja selvästi puhumisen merkitystä ei liene syytä olla korostamatta. Kellokumpu muistuttaa, että sanaton viestintä on yllättävän tärkeää. Niinkin pieniin asioihin, kuten äänenpainoihin ja kehon asentoon on kiinnitettävä huomiota – esimerkiksi tietynlaiset asennot saattavat aiheuttaa kulttuurien välisessä kohtaamisessa pattitilanteita. Jos en taivu esiintyessäni innostusta viestiviin kevätjuhlaliikkeisin, niin on myös muistettava, että innostuminen itsessään moninkertaistaa onnistumisensa. Kun miettii vaikka Prosemmassa puhumassa olleita vieraita, on selvää, että äänenpainoja ja -väriä vaihdelleet puhujat ovat olleet kiinnostavampia kuin monotoniset papattajat. Valmistautuminen ja jännityksen käsittely ovat itsestään selviä ja jopa hieman käsiteltyjä aiheita. Kirjoitinkin Proakatemia-taipaleeni alkutaipaleella Marja-Liisa Mankan Stressikirjasta esseen, jossa käsittelin muun muassa sitä, kuinka stressi ja innostus ovat samanlaisia fyysisiä reaktioita. Kellokummun mielestäni isoin nosto on ydinsanoman tiivistäminen yhteen lauseeseen. Mikä se meidän koulutusvientiprojektimme tapauksessa on? Kenties ”uskomalla omaan juttuusi ja innovoimalla innostuneesti voit saavuttaa unelmia”? Ainakin se olisi sanoma, jonka takana itseni olisi helppo seistä ja kertoa Proakatemiasta. Prosemmoissa on tavattu myös toinen toistaan kiusallisempia jaarittelijoita. En tarkoita todellakaan sitä, että kyseisissä tapauksissa asia tai henkilö olisivat lähtökohtaisesti tylsiä, vaan se, ettei hyvin alkanutta settiä lopetettu siinä vaiheessa, kun vielä meni hyvin – voiman tunnossa jatkettiin katkeraan loppuun asti, ja yleisö kyllästyi. Tästä päästäänkin kaikessa toiminnassa kenties tärkeimpään oppiin – kehity palautteen avulla. Jos saat palautetta, vaikka rankkaakin, ota se tajuntaan hampaita kiristellenkin, mutta jos jättää saadun palautteen käyttämättä, on joko väärässä työssä kykyihinsä nähden tai väärä ihminen kehittymistä vaativaan ympäristöön. Ainakaan Proakatemialla palautetta ei vielä anneta liian usein, jotta ne voisi ohittaa olkien kohautuksela.