Hygienia on ihmisen henkisen ja fyysisen terveyden näkökulmasta tärkeä asia. Se näkyy ihmisen arkielämässä erityisesti henkilökohtaisella tasolla, kuten suihkussa käyminen, käsien peseminen ja niin edelleen. Hygienia ja siitä huolehtiminen on länsimaisessa kulttuurissa jopa niin arkinen asia, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Tämä saattaa joidenkin yksilöiden kohdalla muuttaa hygieniaan suhtautumista välinpitämättömämpään suuntaan, joka omalta osaltaan luo kiusallisia tilanteita, varsinkin muille.

Mitä hygienia kertoo henkilöstä? Hygienia henkilötasolla yhdistetään muun muassa ihmisen terveyteen, siisteyteen ja joissakin tapauksissa myös vaurauteen ja sosiaaliseen statukseen. Esimerkkinä tästä voidaan käyttää vertailua varastotyöntekijän ja myyntiedustajan välillä. Kummallakin ammatilla on omat ominaispiirteensä ja niihin liitettävät odotukset ja vaatimukset. Fyysiseen työhön kuuluu hikoilu ja usein kulumista kestävä vaatetus, jonka takia varastotyöntekijään kohdistuvat odotukset eivät välttämättä kata korkeaa hygienian tasoa ja kukkaisten tuoksua. Myyntiedustajan tehtävissä ihminen taas edustaa jotakin yritystä ja/tai tuotetta, jonka takia vaatimukset ja odotukset henkilön ulkonäköä ja henkilökohtaista hygieniaa kohtaan korostuvat.

Näihin ammatteihin kohdistuvat odotukset hygienian osalta muovaavat myös kuvaa niiden toimintaympäristöistä. Moni varmaan mieltää varastotyöntekijän toimintaympäristön likaisemmaksi, kuin myyntiedustajan. Pitääkö tämä kuitenkaan paikkansa? Omat kokemukseni antavat väittää, että Keskon keskusvaraston tilat ovat hygienian osalta huonommalla tasolla, kuin esimerkiksi Proakatemian yhteiset tilat. Tästä on helppo tehdä johtopäätös, jonka mukaan myös varastotyöntekijät ovat epähygieenisempiä, kuin Proakatemian väki. Tarkoittaako tämä sitä, että toimintaympäristö leimaa toimijansa, vai toisinpäin?

Itse uskon siihen, että toimintaympäristö leimaa toimijansa. Perustan mielipiteeni siihen, että olen havainnut erilaisten toimintaympäristöjen välillä yhtäläisyyksiä esimerkiksi saniteettitilojen siisteyden osalta. Vessojen siisteydessä on usein samanlaisia merkkejä ihmisyyttä vastaan tapahtuneista rikoksista: vessojen lattiat ja pöntön reunat ovat märät (toivottavasti vedestä) tai pönttö on täynnä ”kalliomaalauksia.” Väitän, että tämä ärsyttää meistä jokaista. Erityisen kiusalliseksi tällaisen yleisen hygienian laiminlyömisestä tekee tilanne, jossa sinua syytetään toisten ihmisten välinpitämättömyydestä. Tämä ongelma korostuu etenkin niissä toimintaympäristöissä, joissa on unisex-vessat. Pelko leimautumisesta aiheuttaa sen, että joudut siivoamaan toisen aikuisen ihmisen sotkut, ennen kuin luovutat vessan toisen henkilön käyttöön. Onko tämä kenenkään mielestä oikein? Perhepäivähoidon hygieniaohjeissakin sanotaan, että isompien lasten wc-käynnin yhteydessä istuimen puhtaus tarkistetaan ja eritetahrat poistetaan heti tarpeiden toimittamisen jälkeen, jos lapsi tähän itse pystyy (Perhepäivähoidon hygieniaohjeet). Haluan vielä korostaa, etteivät nämä ongelmat rajoitu vain tiettyyn yhteisöön tai toimintaympäristöön, mutta vinkkinä lukijalle: käsittääkseni ainakin suurin osa Suomen korkeakouluopiskelijoista on aikuisia.

Vessasiisteydestä käydyt keskustelut jakavat mielipiteitä ja joidenkin mielestä pääsyy niiden puutteeseen löytyy sukupuolten välisistä eroista. Esimerkiksi roiskeet pöntön istuinrenkaalla ovat todennäköisemmin miesten käsialaa, kuin naisten. Syyttävällä sormella osoitteleminen ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan. Vessasiisteys on kaikkien yhteinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi ehdotan seuraavaa: suhtaudu wc-käyntiisi kuin täydelliseen murhaan. Käyt vessassa suorittamassa omat tarpeesi, jonka jälkeen poistut paikalta jättämättä jälkeäkään. Tällä tavalla sinua, eikä ketään muutakaan ristiinnaulita. Omaa vessakäyttäytymistä reflektoidessa on hyvä miettiä, mitä hygienia kertoo toimintaympäristöstä ja sen jäsenistä.

Lähteet:

Perhepäivähoidon hygieniaohjeet. Luettu 13.12.2018

https://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=6d4d41b8-ff7b-4d1c-926e-b788e144ffee&groupId=112792