Johdanto

Tiimissämme oli jo pidemmän aikaa puhuttu pelkkää hyvää eräästä kirjasta, jonka päädyin lopulta myös itse laittamaan lukulistalleni. Listallani on monia muitakin mielenkiintoisia kirjoja odottamassa niiden aloittamista, joten en tiedä kuinka kauan minulla olisi mennyt aloittaa tämä kaikkien kehuma kirja, ellei sen pohjalta olisi annettu meille tehtävää kirjoittaa esseetä. Omalla kohdallani olen huomannut, että usein kirjojen lukeminen tai kuunteleminen, sekä esseiden kirjoittaminen ei ole yhtä antoisaa, kun tietty aikaraja on asetettu, verrattuna omassa tahdissa suorittamiseen. Niin kävi myös tällä kertaa, nimittäin tämä kirja vaatii todellakin vähintään toisen läpikäynnin. Ja mahdollisesti myös useamman esseen.

Kyseinen kirja, jonka pohjalta tulen siis tämän esseen kirjoittamaan, on nimeltään Mindset – Menestymisen psykologia. Sen on kirjoittanut Carol S. Dweck, joka on yhdysvaltalainen Stanfordin yliopiston psykologian professori. Kirjassa käsitellään useiden eri tutkimusten pohjalta sitä, millaisessa merkityksessä mielentila ja oikeanlainen asenne ovat elämässä ja sen tuomissa mahdollisuuksissa. Vertailun kohteena mielentilan ja asenteen kanssa tässä teoksessa ovat lahjakkuus ja luonteenpiirteet. Tästä pääsemmekin kirjan puhutuimpiin käsitteisiin, kahteen erilaiseen asenteeseen, mitkä ovat nimeltään kasvun asenne (growth mindset) ja muuttumattomuuden asenne (fixed mindset).

Muuttumattomuuden asenne (fixed mindset)

Totta vai tarua: Asenteella on väliä. Muuttumattomuuden asenteen omaava ihminen ei todennäköisesti vastaisi juuta eikä jaata tai ehkä korkeintaan ’’no riippuu asiasta.’’ He nimittäin ovat asennoituneet elämään niin, että jos jossain asiassa vaikkapa epäonnistuu, johtuu se omien ominaisuuksien vajavaisuudesta tai älyllisestä lahjattomuudesta. Toisin sanoen he siis uskovat, että jotkin kyvyt ovat täysin tavoittamattomissa, eikä omalla asenteella ole mitään tekemistä niiden kanssa. Dweck pohtii kirjassaan sitä, kuinka yksinkertainen uskomus voi muuttaa ihmisen psykologian ja sen seurauksena koko elämän. Jos nimittäin uskoo, että omat ominaisuudet ovat pysyviä, eikä niitä voi kehittää, voi syntyä jopa pakottava tarve todistella niiden olemassaoloa itselleen jatkuvasti. Siinä muuttumattomuuden asenteessa on hänen mielestään kyse, ei kerta kaikkiaan haluta kohdata sitä omaa vajavaisuuttaan, vaan pysytään mieluummin mukavuusalueella, jotta epäonnistumisia ja muita ikäviä tilanteita ei tarvitse kokea.

’’Olen tavannut lukemattomia ihmisiä, joiden tavoitteena on näyttää kaiken aikaa vakuuttavilta. Luokkahuoneessa, urallaan ja ihmissuhteissaan, siitä huolimatta, että se on kuluttavaa. Kaikki tilanteet suorastaan vaativat, että heidän älykkyytensä, persoonallisuutensa tai luonteensa saa vahvistusta. Heidän on pakko arvioida jokaista tilannetta: Onnistunko vai epäonnistunko? Näytänkö fiksulta vai tyhmältä? Hyväksytäänkö vai torjutaanko minut? Tunnenko itseni voittajaksi vai häviäjäksi?’’ – Dweck

Kasvun asenne (growth mindset)

Jos muuttumattomuuden asenteessa ajatellaan, että kaikki ominaisuuksiin ja lahjakkuuteen liittyvät nallekarkit on jaettu jo suurin piirtein ennen syntymää, eikä niihin voi enää vaikuttaa, on kasvun asenteen omaavilla ihmisillä hieman erilainen näkemys asiasta. Kasvun asenne perustuu siis uskomukseen, jonka mukaan ominaisuuksia voidaan kehittää. Tietenkin synnynnäiset lahjat ja kyvyt, sekä esimerkiksi kiinnostus ja temperamentti eroavat ihmisillä luonnollisestikin toisistaan, mutta silti sanotaan, että kasvun asenteen avulla jokainen voi näiden suhteen muuttua ja kasvaa. Dweck haluaa kuitenkin painottaa kasvun asenteen tarkempaa ajatusmaailmaa, ja tyrmää oletuksen siitä, että tällöin kuka tahansa voi olla mitä tahansa ja kenestä tahansa voi tulla Einstein. Sen sijaan tällaisen asenteen omaavat uskovat, ettei kenenkään todellista potentiaalia voi ennalta tietää. Vuosien aherruksen, harjoittelemisen ja tietenkin intohimon avulla voimme nähdä sen, mihin kaikkeen pystymme. Sitä on kasvun asenne.

Muuttumattomuuden asenne vs. kasvun asenne – tutkimus 

Kirjassa on kerrottu lukuisia esimerkkejä asenteiden välisistä eroista tutkimusten pohjalta ja mieleeni jäi erityisesti yksi niistä. Kyseessä on siis Dweckin tutkimus, jossa tutkittiin oppilaiden kannustamisen vaikutusta heidän suoriutumiseensa. Oppilaat jaettiin kahteen ryhmään, jossa heille annettiin tehtävä ratkaistavaksi. Ensimmäisen ryhmän oppilaita kehuttiin heidän älykkyydestään tai muista pysyvistä ominaisuuksista ja toisia sen sijaan heidän näkemästään vaivasta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että ensimmäisellä ryhmällä tulokset olivat huomattavasti huonompia kuin toisella. Kun oppilaita kehuttiin pysyvien ominaisuuksien perusteella, motivaation ja konkreettisen oppimisen lisäksi myös palautteen vastaanottaminen oli heikommalla tasolla kuin vaivannäön vuoksi kehutulla ryhmällä. Tästä esimerkistä on siis selkeästi havaittavissa sekä muuttumattomuuden että kasvun asenteen tunnusmerkkejä.

Itselläni tämä kyseinen esimerkki herätti paljon ajatuksia omasta lapsuudesta ja varsinkin ala-asteajasta. Aina palkittiin vain parhaan arvosanan saajat, eikä ahkeruudesta ja parhaansa yrittämisestä osoitettu minkäänlaista arvostusta. Enkä tietenkään itsekään ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa. Haluan jatkossa huomioida tämänkaltaiset tilanteet hieman terävämmin, esimerkiksi auttaessa pikkusiskoani koulutehtävissä.

Pohdinta

Mielestäni on hyvin mielenkiintoista jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, kuinka ympärilläni olevat ihmiset reagoivat uusiin mahdollisuuksiin. Mindset -kirja antoi minulle paljon uusia näkökulmia liittyen siihen, kuinka näinkin yksinkertainen uskomus, kuten oma asenne, voi todellakin muuttaa ihmisen psykologian ja jopa koko elämän, kuten Dweck kirjassaan totesi.

Tämän esseen kirjoittaminen sai minut pohtimaan vielä syvemmin sitä, millaisen asenteen minä olen omaksunut ja miksi. Tietyllä tapaa koen, että olen aina uskonut mahdollisuuksiin ja tahdonvoiman avulla opetellut jotain uutta sekä vaikeaa. Eli näin ollen kallistun enemmän kasvun asenteeseen, mutta toisaalta tunnistan myös joitain muuttumattomuuden asenteen merkkejä omassa ajatusmaailmassani. Erityisesti nämä kirjassa nousseet kysymykset puhuttelivat minua:

Miksi piilotella heikkouksia, kun ne voidaan sen sijaan voittaa?

Miksi hakeutua ennalta tuttuihin tilanteisiin sen sijaan, että hakeutuisimme kokemuksiin, joissa joudumme venymään?

Epäonnistumisenpelko on ohjannut minua todella monessa asiassa elämäni aikana ja joskus olen löytänyt itseni tilanteesta, missä ajattelen, että omat ominaisuuteni ovat vajavaisia ja näin ollen en osaa enkä tule osaamaankaan. Haluan siis keskittyä tulevaisuudessa paljon enemmän siihen, millaisia ajatuksia itselleni syötän. Niinhän ne sanovat, että olemme itse itsemme pahimpia vastustajia. Uskon siinä olevan järkeä myös tämän asian saralla.

Ps. Minun mielestäni asenteella on todellakin väliä.

Lähteet

Dweck, C. 2020 Mindset – Menestymisen psykologia. Äänikirja. Helsinki: Viisas elämä. Viitattu 16.1.2023. Vaatii käyttöoikeuden. https://www.bookbeat.fi/kirja/mindset-276972