Olin syksyn 2019 Hollannissa vaihdossa suorittamassa Artfull Business Creations ohjelmaa kolmen kuukauden ajan Haagin yliopistossa. Kurssi keskittyi luovaan ajatteluun ja bisnekseen, ongelmanratkaisuun sekä kriittiseen ajatteluun. Siellä puhuttiin paljon taiteen ja liiketoiminnan yhteyksistä sekä käytiin läpi paljon asioita, jotka vaikuttavat yrityksen menestymiseen ja asiakkaan kokoemukseen, mutta hyvin erilaisilta kannoilta kuin mihin olemme tottuneet Proakatemialla. Ohjelmassa meidät jaettiin 5-6 hengen tiimeihin, ja jokainen sai eri yritykseltä oman toimeksiannon.

Artful business creations kurssi perustui Frame Creations nimiseen kirjaan. Luomisprosessi on yhdeksänvaiheinen ja kirjassa kuvataan niiden soveltamista reaalimaailman ongelmiin. Organisaatioissa saatetaan soveltaa vanhoja ongelmanratkaisumenetelmiä uudenlaisiin ongelmiin, jolloin korjaukset eivät voi olla kuin väliaikaisia. Frame creation kirjassa Kees Dorst kuvaa uutta, innovaatiokeskeistä lähestymistapaa organisaatioiden ongelmanratkaisuun. Kehyksen luomisessa ei keskitytä ratkaisujen luomiseen, vaan kykyyn luoda uusia lähestymistapoja itse ongelmatilanteeseen. Käytimme siis kurssilla yhdeksänvaiheista prosessia, jossa edettiin seuraavaan vaiheeseen aina kun edellisen oli tehnyt. Tämä oli erittäin silmiä avaava ja uudenlainen tapa työskennellä ja ratkoa saamamme toimeksiantoa.

Meidän tiimimme sai toimeksiannon Young&Unlimited nimiseltä yritykseltä. Heidän liiketoimintansa keskittyy valmennusohjelmiin noin 15-30- vuotiaille.  Kohderyhmänä on ihmiset, jotka kokevat paljon stressiä, jotka ovat käynyt läpi ehkä burnoutin, ihmisiä jotka haluavat voida paremmin, olla vapaita ja sitä kautta löytää onnellisuuden. Heille hakeutuu apuun ihmisiä, jotka kokevat tarvitsevansa apua näiden asioiden kanssa. Meidän toimeksianto taas keskittyi siihen, että kuinka voisimme lisätä nuorten tietoisuutta stressitä ja henkisestä hyvinvoinnista? Kuinka voisimme ennaltaehkäistä pahaa oloa, masennusta ja liikaa stressiä nuorilla?

Avaan seuraavaksi lyhyesti Frame creation kirjassa olleita vaiheita, jonka läpi kuljetimme toimeksiantoamme.

1. Archaeology:

Mikä on oikea ongelma ? Mitä kyseiselle ongelmalle on aiemmin tehty? Miksi se on ongelma? Ongelmaan syvennytään ja sen historiaa tutkitaan, ongelma tulee ymmärtää todella syvällisesti.

2. Paradox:

Mikä ongelmasta tekee vaikean ratkaista? Mikä ongelman ratkaisijaa pidättelee? Miksi ongelmaa ei ole ratkaistu aikaisemmin?

3. Context:

Kohderyhmän perusteellinen tutkiminen ja selvittäminen. Kuka on potentiaalisin asiakas ja kenen ongelmaa ratkaistaan? Tutkitaan kaikkia sidosryhmien käytäntöjä, jotka on ollut ongelmatilanteessa.

4. Field:

Tässä vaiheessa keskitytään kohderyhmään syvemmin (kohderyhmän vahvuudet, mielenkiinnonkohteet, arvot, harrastukset). Tämä kohta ohjaa ongelmaa uuteen suuntaan. Tässä vaiheessa usein löytyy mahdollisuuksia, joita ei ole ennen huomattu. Voi olla, että tässä vaiheessa suunta muuttuu aika paljon. On parasta, kun mihinkään ajatukseen ’’ratkaisusta’’ ei ole tykästynyt liikaa, sillä mitä avoimempi mieli tässä kohdassa on, niin sen parempia lopputuloksia voi tulla.

5. Themes:

Selvitetään ja ymmärretään syvemmin ja laajemmin kohderyhmän ’’pääteemat’’ sekä yleisellä että henkilökohtaisella tasolla. Niitä voi olla haastavaa löytää, koska monesti ihmisten aidot arvot ja kiinnostuksen kohteet piiloutuu jonkin roolin alle (esim. työminä). Tässä lueteltuna teemat, joiden pohjalta kohderyhmiä tutkittiin.

1.Science

2.Philosophy

3.Art

4.Observation in context

5.Personal experience

6. Frames:

Teemat ja sieltä tullut informaatio yhdistetään ja löydetään uusia yhteyksiä ja näkökulmia tilanteeseen.

7. Futures:

Ajatellaan aikasempien tietojen pohjalta eteenpäin ja pyritään rakentamaan uusia hyödyllisiä ratkaisuja.

8. Transformation: Ideoita tutkitaan ja tehdään muutossuunnitelma niiden pohjalta.

8. Integration:

Integroidaan suunnitelmat ja ideat laajan kontekstin ja sidosryhmien tarpeiden kautta. Yhdistetään oikeat tarpeet ja ideat konkreettiseksi ratkaisuksi.

Toimeksiantoa piti kuljettaa näiden kaikkien vaiheiden läpi. Tässä ne on kuvattu lyhyesti, mutta niihin täytyi todella perehtyä ja käyttää aikaa sekä tutkia. Osa kohdista oli vaikeampi toteuttaa, kun toiset, mutta koitimme tiimin kanssa perehtyä silti jokaiseen kohtaan vaaditulla tavalla. Esimerkiksi teemojen tutkiminen vei paljon aikaa, eikä valmentajatkaan halunneet, että niissä kiirehditään ollenkaan. Frame creationin lisäksi kurssilla syvennyttiin paljon ihmisen eri aisteihin ja asiakkaaseen vaikuttamisen niiden avulla. Teimme useita field trippejä vaihdon aikana ja kävimme tutustumassa erilaisiin pieniin yrityksiin. Kurssin aikana tehtiin presentaatiot valmentajille kolme kertaa. Ne täytyi esitellä jollain luovalla tavalla, eli ihan normaali power point esitys ei kelvannut.

Kurssin arvosanaan vaikutti Meidän opiskelijoiden motivaatio, mukavuusalueelta poistuminen, henkilökohtainen kehitys, asenne, luovuuden käyttäminen, presentaation laatu, Frame creation mallin hyödyntäminen asiakasprojektissa, sekä field trippien hyödyntäminen lopputuloksessa. Arvosana koostui siis erittäin monesta eri asiasta.

Mitä opin?

Kurssin aikana ymmärsin todella sen kuinka tärkeää palautteen antaminen ja saaminen on. Me emme saaneet valmentajiltamme kunnon palauetetta välipresentaatioiden välissä, josta olisi voinut kunnolla saada jotain irti. Käytiin aina läpi missä mennään, mutta siitä puuttui tietynlainen logiikka. Kun siellä ollessa pohdin sitä palautekulttuuria, joka meillä on akatemialla rakentunut, olin todella kiitollinen. Vaikkakin siinä on välillä haasteita tiimin sisällä ja se on aihe, josta voi aina oppia lisää ja mikä ei todella ole helppoa. Minulle kuitenkin kirkastui nyt se, että kehittyminen on paljon nopeampaa palautteen kanssa. Tiimiytymisestä sain myös ison opin. Kun meidän kurssi alkoi, valmentajat kehottivat monta kertaa meitä viettämään tiiminä vapaa aikaa yhdessä. ’’Tehdää ruokaa, menkää elokuviin, olkaa yhdessä miettimättä kurssia’’. Tätä meille sanottiin alusta asti, ja siihen panostettiin todella. Kun olemme tiimiytyneet, luottamus on kasvanut ja meillä on kivaa yhdessä, työnteko sujuu myös paremmin ja parempiin tuloksiin on helpompi päästä. Niin me teimme ja onnekseni sieltä tulikin varmasti pitkäaikaisia ystäviä. Meidän tiimissä oli myös todella tärkeää kannustaminen ja tsemppaaminen. Välillä projektin eteenpäin vieminen oli rastasta ja takkuista, mutta meillä säilyi silti hyvä yhteishenki loppuun asti. Kehuimme, kannustimme ja tuimme toisiamme. Se oli tärkeintä. Olimme koko ajan siinä tiiminä ja yhdessä.

Myös iso oppi minulle oli toimia erikulttuuristen ihmisten kanssa englanniksi. Kaikki kouluun ja projektiin liittyvät asiat piti hoitaa englanniksi. Se harjoitti kyllä kunnolla! Minusta kuoriutui sieltä oikea superjännittäjä esiintymistilanteissa. Alussa oli isot paineet puhua englantia muiden edessä, mutta se helpotti nopeasti ja kielitaito kehittyikin siellä paljon. Siellä ainakin tapahtui paljon sitä kuuluisaa epämukavuusalueelle menoa. Mahtava kokemus kaiken kaikkiaan mitä en vaihtaisi pois mistään hinnasta!