Yksilöessee

Tuomas Saarinen, 2.7.2020

Antisäätäjän kaava

KIRJAILIJAN ESITTELY & ESSEEN AIHE

49-vuotiaan Anna Perhon uran varrelle on mahtunut jo paljon työnkuvia: kolumnisti, radiotoimittaja, TV-juontaja, valmentaja sekä kirjailija. Hän on räväkkä ja suorasanainen esiintyjä, joka ei ainakaan allekirjoittanutta jättänyt kylmäksi puheenvuorollaan vuoden 2019 Passion For Success -valmennuksessa. Perho julkaisi vuonna 2017 kahdeksannen kirjansa Antisäätäjä, jossa hän käy läpi ajanhallintaa arjessa ja työkaluja tehokkaampaan aikaansaamiseen.

Tämä yksilöessee tiivistää otsikon mukaisesti Antisäätäjä-kirjan ytimen yksinkertaiseen kaavaan, jonka avulla voit alkaa viilata omaa ajankäyttöäsi parempaan suuntaan. Oma ajanhallintani ei ole kovin mukavalla mallilla, joten käyn tässä kaavan läpi rehellisesti, pääosin omaan kouluarkeeni pohjaten. Olen tähän asti uskotellut itselleni olevani tällainen go with the flow -tyyppi, jota ajanhallinta ja suunnitelmat vain rajoittaisivat.

Antisäätäjä kuitenkin onnistui kääntämään ajatusmaailmaani hieman kallelleen selittämällä hyvin, että spontaaniudelle ja hetken mielijohteisiin jää enemmän aikaa ja jaksamista, kun vapaa-ajankin suunnittelee etukäteen. Ei tarvitse siis miettiä jokaista sunnuntaita minuutilleen, mutta ylipäätään vapaa-aikaa asettamalla (vetämällä kalenteriin pitkän viivan) jää todella tilaa palautumiselle, levolle ja työstä ajatukset vapauttavalle puuhalle.

ENNEN KAAVAA: ARVOT, ROOLIT & SUUNNITTELU

Antisäätäjän kaava on henkilökohtainen ajankäyttösuunnitelma, joka vie ajatukset pois siitä, mikä ei enää toimi nykyisessä tilanteessa, ja ohjaa keskittymisen tulevaisuuteen. Kaava perustuu Perhon mukaan Ben Furmanin ja Tapani Aholan kehittämään ratkaisukeskeiseen Reteaming-malliin. Jotta pääsemme aloittamaan, ensiksi meidän täytyy selvittää omat arvomme ja roolimme sekä osata tunnistaa tärkeimmät asiat tehtävälistoiltamme.

Arvot ovat ihmisen toiminnan perusta, ja ne ohjaavat tekemistämme päivittäin alitajunnassa. Toiminta omia arvoja vastaan tuntuu vastenmieliseltä, ja hyvästä syystäkin. Arvot tuovat elämäämme aitoa merkityksellisyyttä ja hyvää oloa. Onnellisimmillaan ihminen on silloin, kun tekeminen vastaa omia arvoja. Itselleni tärkeimmät arvot ovat optimismi ja vapaus.

Roolit ovat ”toimenkuviamme” elämämme joka hetkissä. Itse olen muun muassa ystävä, koulukaveri, veli, esikoispoika, opiskelija, yrittäjä, naapuri ja vaikka mitä muuta. Näiden välisen tasapainon löytäminen on mielelle ja sitä kautta ajankäytölle hyväksi, MUTTA: en tarkoita täydellistä mittanauhalla vedettyä tasapainoa eri roolieni välille. Tarkoitan tilan antamista sopivissa ja päivittäin vaihtelevissa suhteissa lähes jokaiselle roolille, vähintään niille, jotka itse koet tärkeimmiksi.

””Tasapaino” on myös melko epämääräinen käsite. Jollekin riittää 8-8-8-malli (kahdeksan tuntia unta työtä ja vapaa-aikaa). Toinen taas löytää balanssin kovien spurttien ja totaalisen mitääntekemättömyyden välistä. – Kaiken ei tarvitse olla täydellisessä tasapainossa koko aikaa, vaan tasapaino syntyy arvoalueiden riittävästä huomioimisesta tietyllä aikavälillä.” (Perho 2017, s. 126-127)

ANTISÄÄTÄJÄN KAAVA, ASKEL ASKELEELTA

Loistavaa! Nyt olet selkeyttänyt itsellesi arvosi ja roolisi. Mennään siis kohti kahdeksasta osasta rakentuvaa Antisäätäjän kaavaa. Kaavan askeleet löytyvät aivan kirjan lopusta, ja avaan niitä pienillä Perhon lainauksilla (s. 205-213).

”Vastausten kirjottaminen saattaa tuntua naiivilta, mutta kirjoittaminen pakottaa sinut jäsentelemään ajatuksiasi. Kaikki haluavat muutosta, mutta ne jotka osaavat kuvailla sitä yksityiskohtaisesti, saavat haluamansa.” (Perho 2017, s. 205)

OSA 1: IHANNETILAN KUVAUS

”Ymmärrät tehtävän tarkoituksen, kun ajattelet taksikyytiä. Taksikuski ei kysy mistä olet tulossa, vaan minne olet menossa. Sinun ei siis tarvitse analysoida mistä heikko ajankäyttösi johtuu, vaan kertoa millaiseksi haluat sen muuttuvan.”

Kun herään arkiaamuna hyvin nukutun yön jälkeen herätyskelloon, nousisin ylös saman tien. Söisin aamupalan kahvin kanssa rauhassa ja ennen kouluun lähtöä ehtisin olla viitisen minuuttia tekemättä yhtään mitään järkevää. Proakatemialle saavuttuani en juoksisi kiireessä ensimmäiseen pajaan tai palaveriin, vaan ehtisin hieman jutella ystävien kanssa. Jokaisessa päivässä olisi selkeä rytmi ja realistiset tavoitteet niin itselläni kuin koko HIGHLEVELillä. En söisi lounastani vauhdilla tiimipöydällä töiden keskellä, vaan pyhittäisin sen omaksi taukoajakseen. Tekisin asiat tärkeysjärjestyksessä sen sijaan, että vain sammuttelisin tulipaloja. Kotiin palatessani haluaisin vielä fiilistellä työpäivän onnistumisia ja parhaita hetkiä. Tulevat päivät ja työtehtävät eivät häiritsisi vapaa-aikaani, vaan saisin keskittyä omaan tahtiini kaikkeen muuhun mukavaan. Esseiden kirjoittaminen ei olisi pakollista pahaa, vaan toimiva ja hauskakin väline uuden oppimiseen.

OSA 2: TAVOITTEEN MUODOSTAMINEN

”Nyt kun tiedät millainen ajankäyttö olisi mielestäsi ihanteellista, tiivistä se tavoitteeksi.”

Luettelemistani muutoksista mieluisin olisi työpäivien sisäinen rytmitys. Olisin parempi tiimipelaaja ja enemmän läsnä niin koko Evisionin yhteisissä tilanteissa kuin HIGHLEVELin toiminnassakin. Kaikkein eniten myönteisiä vaikutuksia elämääni olisi vapaa-ajan selkeällä erottamisella. Vaikka yrittäjän arjessa tämä ei tule onnistumaan täydellisesti, pyrin keskittämään työasiat työajalle.

OSA 3: HYÖDYT

”Kun nyt ajattelet tavoitetta ja muutoksia, joista ihannetilakuvauksessasi äsken kerroit, mieti seuraavaksi mitä myönteisiä vaikutuksia niillä olisi elämääsi. – Tehtävä osoittaa sinulle muutossuunnitelmasi hyödyt, jotka toimivat muutoksen motivaattoreina.”

Jos aamulla olisi hetki aikaa olla vain paikallaan, ehtisin jäsennellä ajatuksiani ja palauttaa mieleeni päivän tavoitteet ja tärkeimmät asiat. Lähtisin skarppina kohti Proakatemiaa, eikä matkallakaan tarvitsisi kiirehtiä. Voisin kävellä sopivaan tahtiin ja nauttia aamuauringosta ja kauniista Tampereesta. Jos työpäivän rytmi olisi kirkastettu ja tarkkaan mietitty, aikaa ei kuluisi turhaan sähläykseen ja tehtävät etenisivät niille asetettujen aikaraamien mukaisesti. HIGHLEVELin toiminta muuttuisi omalla tontillani sukkelammaksi ja saisin omalta osaltani kasvatettua Evisionin liikevaihtoa. Jos esseiden kirjoittaminen muuttuisi taakasta iloksi, en välttelisi jatkuvasti kertyvää työmäärää ja pääsisin ajoissa ennalta asetettuihin esseepistetavoitteisiin. Tuottaisin myös paljon järkevämpää ja harkitumpaa tekstiä.

OSA 4: ONNISTUMISANALYYSI: MIKÄ TOIMII JO?

”Tehtävän tarkoituksena on kartoittaa omia vahvuuksiasi sekä keinoja, jotka jo hallitset. Voisiko niitä hyödyntää enemmän kuin nykyisin? Mitä sellaista osaat yksityiselämäsi puolella, jota voisit hyödyntää töissä – tai päinvastoin?”

Olen jo oppinut jättämään puhelimen pois näkyviltä töitä tehdessäni, jos en sitä erikseen tarvitse. Saan pidettyä huomioni pidempään yhdessä asiassa enkä turhaan yritä multitaskata. Koen myös osaavani antaa hyvin kriittistäkin palautetta töissä, minkä voisin tuoda vapaa-ajallenikin, mikäli sille on tarvetta.

OSA 5: KEINOT – MITEN ALOITAN KONKREETTISEN MUUTOKSEN?

”Muutosprosessit koostuvat pienten valintojen toistamisesta niin pitkään, että niistä tulee uusia normeja. Ajankäytön muutokset ovat siis sidoksissa tapojen muutoksiin: sinun pitää alkaa valita joitakin asioita toisin kuin ennen.”

Käytännössä menisin aikaisemmin nukkumaan, jotta heräisin virkeänä ja kiireettömänä. En keksisi typeriä läpinäkyviä tekosyitä omille laiminlyönneilleni, vaan kohtaisin mahdolliset takaiskut rehellisesti ja oppisin niistä. Ottaisin lukemisen ja kouluajan ulkopuolisen opiskelun jälleen osaksi omia rutiineitani. Huomaisin valintojeni tuottavan tulosta siitä, kun en enää murehtisi mitään kouluasioita silloin, kun olen aidosti vapaalla. Aivot saisivat ansaitsemaansa lepoa ja vapaa-ajallakin terveelliset elämäntavat olisivat muodostuneet rutiiniksi. Muut huomaisivat, että minulla on homma hanskassa siitä, että olisin ylipäätään enemmän läsnä ja iloisempi tiimikaveri. Taklaisin vastaantulevat haasteet optimistisesti mutta jämäkällä otteella.

OSA 6: KEITÄ TARVITSET TUEKSI?

”Muutosten läpivienti onnistuu harvoin täysin yksin. Mieti siis kenelle voisit kertoa tavoitteestasi ja miten he voisivat auttaa sinua.”

Arvokkaita tukia omaan ajanhallintaani ovat ensisijaisesti tiimikaverit sekä Proakatemiaan liittymättömät pitkäaikaiset ystäväni. Perhettä unohtamatta. Arvelen heidän reagoivan avunpyyntööni pääosin positiivisesti, vaikka vapaa-ajan aikatauluttaminen saattaa kuulostaakin heidän mielestään aluksi hassulta. Saan oikealle suunnalle menemisessä vahvistusta kannustavasta palautteesta. Kritiikkiä kaipaan myös mieluiten päin näköä, asiallisen kaunistelematta. Näin osaan heti tarttua epäkohtiin. Kun tavoitteen tielle tulee esteitä, helpointa lienee puhua Proakatemian ulkopuolisille ystäville, jotka kuitenkin tietävät koulun toimintamallin. Heiltä saan usein niitä kuuluisia ajatuksia laatikon ulkopuolelta.

OSA 7: VARAUDU VAIKEUKSIIN

”Muutokset ovat useimmiten prosesseja, eivät tapahtumia. Siksi matkan varrella ehtii tapahtua kaikenlaista: positiivista kehitystä, ja turhauttavaa takapakkia.”

Jos huomaan solahtaneeni vanhoihin tapoihini, tunnistan sen usein melko pian. Koen häpeää ja hetkittäisen epäonnistumisen tunteen. Kun olen livennyt polulta, pääsen kuitenkin viimeistään seuraavana päivänä takaisin muistamalla ne hyödyt, mitä muutoksista minulle ja koko tiimille on. Hyväksyn myös sen, ettei muutos tapahdu hetkessä. Reagoin virheisiin ulospäin melko tyynesti, vaikka sisällä saattaisikin kuohahtaa. Jos olen väsynyt, turhaudun sata kertaa nopeammin ja se sitten näkyykin myös muille tiimikavereille. Pystyn selviytymään hankalistakin tilanteista, koska osaan pysähtyä hetkessä ja järjestää asioita uudelleen tärkeimmästä vähemmän tärkeisiin ja muka-kiireellisiin.

Uskon onnistuvani tässä prosessissa 70 % todennäköisyydellä, koska olen saanut tästä kirjasta kerrankin konkreettisia oppeja, jotka auttavat selviytymään. Luku ei ole 100 %, koska hairahduksia vanhoihin malleihin tapahtuu varmasti. Minusta tuskin tulee täydellistä ajanhallintagurua, sillä haluan osittain pitää kiinni alussa mainitsemastani spontaaniudesta ja tietystä vapauden haaveesta. Elän tätä haavetta sitten vähän kerrallaan.

OSA 8: SEURAA EDISTYSTÄ

”Havainnoi aktiivisesti mikä arjessasi on jo toimivaa. Jos jotkut osiot sujuvat hyvin, mieti miten voisit lisätä samaa tasapainon ja kiireettömyyden tunnelmaa muihin hetkiin ja päiviin.”

Pidän ainakin muutaman viikon ajan aikapäiväkirjaa, johon kirjaan rehellisesti noin puolen tunnin tarkkuudella kaiken sen, mihin aikani kuluu arkisin ja viikonloppuisin. Muistan nauttia hyvällä tavalla haastavista työtilanteista ja flow-tilaan pääsemisestä sekä juhlia onnistumisia.

LOPUKSI

Antisäätäjä on kirjana vallan kätevä ajanhallintaopas, ja Perho kirjoittaa sulavaa tekstiä. Hän selkeästi tietää mistä puhuu ja elävöittää kerrontaa omilla ja asiakkaidensa kokemuksilla. Suosittelen jokaiselle, joka kokee olevansa edes joskus kiireellinen tai tuntee, etteivät ne vuorokauden 24 tuntia tai viikon 168 tuntia tunnu millään riittävän.

Pyrin itse toistamaan esseessä esitellyn kaavan noin muutaman kuukauden välein, koska tiimin tavoitteet elävät ja oma elämä on jatkuvassa virtauksessa. Näin pysyn todella kartalla siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan ja hallitsen aikaani niin hyvin kuin voin.

LÄHTEET:

Anna Perho – Antisäätäjä (Otava 2017)