On jo syyskuun loppu ja allekirjoittanut ei ole vieläkään saanut aikaiseksi yhden yhtä esseetä. Jostain on kuitenkin aina aloitettava oli miten oli. Päätin tehdä sen perinteisesti sukeltamalla Proakatemian esseepankkiin muiden Tiimiyrittäjien esseiden pariin. Niistä saa ajatuksia ja inspiraatiota omaan kirjoittamiseen. Onkin erittäin arvokasta, etteivät esseet vain makaa yhteisön jäsenten kovalevyillä vaan ovat vapaasti saatavilla. Niistä saatuja oppeja olisi tärkeää viedä vielä enemmän käytäntöön ja ottaa myös koppia muiden lukemista kirjoista, mitkä oman oppimisen suunnan kanssa vain käyvät yksiin. Ei pyörää tarvitse aina keksiä uudestaan.

Jenna Korpi oli kirjoittanut erittäin ajatuksia herättävän esseen ”Oppiminen itseohjautuvassa ympäristössä”, joka resonoi myös itsellä samoihin teemoihin mitä usein akatemialla opiskellessa ihmisiltä ja myös itseltäni on herännyt.

https://esseepankki.proakatemia.fi/oppiminen-itseohjautuvassa-ymparistossa/

Proakatemialla opiskelussa yksi vaikeimpia asioita on varmasti oman oppimisen ja sitä kautta osaamisen sanoittaminen. Olen pohtinut asiaa myös siltä kannalta, että kuplasta pitää poistua, jotta osaa nähdä kenties oman osaamisensa. Käytännössä tämä tapahtuu esimerkiksi siirtyessä työ- ja yrityselämään valmistumisen jälkeen. Alumniviikon Timo Nevalaisen vetämässä Psykologisen turvallisuuden pajassa nousi myös esiin, että Proakatemiasta ei tarkoituksellakaan ole tehty helppoa. Käytännössä ottaen tiimit ja sitä kautta yksilöt kohtaavat uusia ongelmia jatkuvasti. Niitä myös ratkaistaan jatkuvasti eli opitaan yhdessä. Kirjassa Välähdyksiä yksilön oppimisesta Akatemia mallin kehittäjä Johannes Partanen puhuu myös valmentajan merkityksestä. Valmentaja ei anna oikeita vastauksia tai todellakaan välttämättä tiedä niitä, mutta valmentajan on tärkeää kysyä kysymyksiä; oivalluttaa, syventää ja pysähdyttää tiimiä ja sen yksilöitä. Tämä auttaa ymmärtämään, oppimaan ja sanoittamaan omaa oppimista.

Lauriina Matilaisen essee keskittymiskyvystä puhutteli itseäni, sillä tuskailen usein sen kanssa. Huomaan liian helposti pöydällä olevan yhtä aikaa liian monta asiaa ja aivot vielä työstävät lisäksi siihen päälle jo jotain uutta.

https://esseepankki.proakatemia.fi/oletko-keskittynyt-kun-luet-tata-otsikkoa/

Pirstaleisuus. Se on sana, joka varmasti kuvaa monen meidän arkea näin 2020-luvulla. Se on myös asia, josta olisi erittäin mukava päästä eroon. Olisiko hyvä tehdä yhdestä kolmeen asiaa vaikkapa hyvin kuin kymmenen huonosti? Huomaan itse tuskailevani usein sen kanssa, että keskittymisen kohde herpaantuu erityisesti koneella töitä tehdessä todella helposti uuteen ja sitten taas uuteen asiaan. Lopulta huomaan, että työn alla saattaa samanaikaisesti olla vaikkapa neljä erillistä asiaa keskeneräisenä ja se jos mikä aiheuttaa stressiä. Itseasiassa aloin jo miettimään ihan muuta asiaa jo tätä kommenttia kirjoittaessakin. Karua… Kiitos hyvästä kirjavinkistä.

Atte Takamaa on perehtynyt sijoittamisen teemoihin ja sai itsenikin pitkästä aikaa miettimään sijoittamista ja sen tärkeyttä.

https://esseepankki.proakatemia.fi/haluatko-miljonaariksi-2

Tämä essee osoittaa taas, että on erittäin hienoa, kun Proakatemian yhteisössä on erilaisiin teemoihin perehtyneitä henkilöitä. Essee sai taas ajattelemaan sijoittamisen tärkeyttä edes pienillä summilla joka ikinen kuukausi. Pitipä ihan suunnata pankin sivuille tutkimaan asiaan. Valitettavasti pikavoittoja jaetaan harvoin tai ne ovat pitkässä juoksussa ainakaan kovin kestäviä. Täytyypä taasen perehtyä aiheeseen paremmin ja pyrkiä jatkamaan jo aiemmin aavistuksen sijoittamisen suhteen avattua latua. Kiitos inspiraatiosta!

Olen mukana Tiimimestareissa ja Inka Tikkanen oli ollut paikalla valmennuskerralla, jossa hänen TM ryhmänsä sekä omani oli yhdistetty. En itse päässyt kuitenkaan tuohon valmennuskertaan valitettavasti paikalle, joten oli erittäin silmiä avaavaa päästä kuulemaan reflektiota. Tämä auttaa hyppäämään mukaan seuraavalla kerralla.

https://esseepankki.proakatemia.fi/tiimimestarit-innovointi-5

Kiitos Inka tuon valmennuksen reflektoinnista. Auttoi huomattavasti ymmärtämään, kun olin oman TM129 lillatapaamisessa, jossa oli ilmassa hieman turhautuneisuutta. Olin itse estynyt tulemaan paikalle tuohon jaksoon ja käyn myöhemmin sen ristipölyttämässä. Ilmeisesti kahden ryhmän yhteinen valmennusjakso aiheutti haasteita esimerkiksi siinä, että prosessissa olisi päästy aiempaa syvemmälle. Kenties kahden ryhmän kohtaaminen olisi vaatinut enemmän suunnittelua ja kenties jopa lillojen tapaamista etukäteen? Ideana erittäin mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen kuitenkin. Minusta mielenkiintoisinta on nimenomaan seurata mitä tiimin sisällä tapahtuu, kun prosessi kulkee eteenpäin ja miten erilaisiin tilanteisiin reagoidaan. Sitä kautta rakentaa myös omaa valmentajaroolia sekä kehittyy tiimissä toimijana. Tiimimestarit on parhaalla mahdollisella tavalla myös avannut silmiä omasta osaamisesta tiimioppimisen, johtamisen ja valmentamisen saralla, joita on tarttunut matkaan Proakatemialta.

Summa summarum muistutus taas itselle siitä, miten tärkeää on käydä esseepankissa lukemassa muiden esseitä. Myös siinä tapauksessa, ettei ole juuri kirjoittamassa aiheesta kommenttiesseetä. Kenties olisi myös hyvä päättää kuluva esseekausi kommenttiesseeseen ja tutustua siihen mitä yhteisö on tällä toimintakaudella saanut aikaan?

Blucker, J. 2017. Kuva 1. Verkkosivu. Unsplash.

https://unsplash.com/photos/tMzCrBkM99Y