Aikaansaamattomuuden tuska- volition taito avuksi 

Kuinka moni tunnistaa ilmiön, jossa on innostunut jostain asiasta todella. Asia on kuitenkin jäänyt täysin suunnittelun tasolle, vaikka intoa tosiaan oli. On saattanut myös käydä niin, että hommaa on alettu jo työstämäänkin, mutta sitten se on jäänyt puolitiehen. Voin myöntää, että itselleni on näin käynyt usein ja joka kerta tämä ilmiö ärsyttää. Näin kävi muuten myös tätä esseetä kirjoittaessa. Miksen saa aikaiseksi toteuttaa asioita, joita suunnittelen tekeväni. Olenko yksinkertaisesti vain niin laiska. Vai onko syynä väsymys tai raudanpuute? Vai motivaatioko tässä on kadoksissa? 

Kuuntelin muutama viikko sitten Väkevä elämä- Viisaampi mieli, vahvempi keho podcastia, missä vieraana ollut Ria Parppei puhui volitiosta eli toimeenpanotaidosta. Kyseessä on taito, jossa tietoisesti hyödynnetään henkisiä resursseja, ajattelua, tunteita ja tekemistä. Innostuin kuulemastani, tässähän voisi olla ratkaisu ajoittaiseen aikaansaamattomuuteeni. Mikä parasta, volition ollessa taito, sitä voi kehittää ja näin saada parempia tuloksia. Haluan ehdottomasti oppia, kuinka voin kehittää omaa toimeenpanotaitoani.  

Useinhan tilanteessa, jossa asioita ei saada aikaan, syytetään motivaation puutetta. Motivaatio on kuitenkin vain tunnetila innostukselle ja aikomuksille. Tunteet ovat vahvoja, mutta ne eivät synnytä systemaattista tekemistä, jolla tavoitteen saavuttaisi. Siihen tarvitaan volitiota, joka perustuu seuraaviin kohtiin.  

Ensimmäisenä edellytyksenä on se, että toiminnan tavoite on tiedossa ja sisäistetty kunnolla. Tavoite täytyy olla selkeä ja mitattavissa. Mitattavuus on tärkeää siksi, että tavoitteen saavuttamista voidaan tarkastella. Jos tavoite olisi määrittelyltään abstrakti, siitä ei voisi tietää onko sitä todella saavutettu. Tavoitteen saavuttamisen kannalta on siis eri asia, onko se ollut muodossa “kirjoitan monta esseetä”, vai “kirjoitan 10 esseetä”. Ensimmäisessä muodossa voisi jo ehkä toisen esseen jälkeen ajatella saavuttaneensa tavoitteen.  

Toiseksi on tärkeää sitoutua tavoitteeseen. On hyvä miettiä, kuinka merkityksellinen se on. Ei riitä, että tavoitteen saavuttaminen olisi “ihan kiva”. On hyvä pohtia, mitä tavoitteen saavuttaminen merkitsee itselleen ja haluaako sitä todella. Jos sitä ei koe tarpeeksi tärkeäksi, siihen ei tule sitouduttua sillä tavalla, että se johtaisi päämäärään. Tavoitteen hyväksyminen ei siis pelkästään riitä, se kun ei tuo sitoutumista.  

Kymmenen esseen ollessa tavoitteena tulee siis tiedostaa, miksi ne ovat tärkeä kirjoittaa. Ensinnäkin esseiden kirjoitus kuuluu opintoihini ja ovat merkityksellinen osa oppimisprosessia. Lukemalla kirjoja ja prosessoimalla niistä syntyneet opit ja ajatukset tekstin muotoon, välittää oppia paitsi itselleen, mutta myös muille tiimiläisille. Olenko kuitenkaan sitoutunut tähän, vai olenko vain hyväksynyt sen osaksi opintoja? Rehellisesti, voisin varmasti paremminkin sitoutua. Huomaan monesti ajattelevani, että nämä kun pitää kirjoittaa. Sitoudun tai en, vaihtoehto on vain kirjoittaa. Tämä ajatusmalli ei edistä omaa tunnetta merkityksellisestä tavoitteesta.  

Itseluottamus on avainasemassa onnistumisen kannalta. Ajatusmaailmassa, jossa jo valmiiksi epäilee kykyänsä onnistua, tulee tuskin onnistuneeksikaan. Luonnollisesti niitä asioita välttelee, joista on epävarma. Uskon, että vaikka sitoutumisen taso esseisiin nousisi, ei kirjoittaminen helpottuisi kovinkaan paljoa. Tiedän itseluottamukseni kirjoittajana olevan heikko ja pelkään epäonnistuvani. Itseasiassa nostan odotukseni lopputuloksesta niin korkealle, että niitä on vaikea ylittää. Usein epäonnistuminen tulee siis väistämättä. Kuinka lannistavaa.  

Negatiiviset ajatukset jarruttavat toimeenpanotaitoa. Ne ovat uhka sille, että toiminta keskeytyy ja estää myös volition kehittymistä. Nämä negatiiviset tuntemukset, kuten ajatukseni siitä, etten kuitenkaan kirjoita tarpeeksi hyvää esseetä, tulisi käsitellä rakentavasti. Mitä nopeammin negatiivisista tunteista vapautuu, sen parempi.  

Volition kehittymisen kannalta on ratkaisevaa toistaa johdonmukaisesti sen prosessi. Suunnitelmallisuus, priorisointi ja keskittyminen ovat avainsanoja. Asiasta toiseen hyppiminen, toiminnan keskeyttäminen ja toisen aloittaminen tai monen asian samaan aikaan tekeminen heikentävät toimeenpanon taitoa.  

Voin myöntää, että tässäkin kohdassa kolahtaa omaan nilkkaan. Kuvittelen olevani äärettömän tehokas, kun kirjoitan kolmea esseetä samaan aikaan. Todellisuudessa niistä mikään ei etene oikeasti. Tätä esseetä kirjoittaessa olen haastanut itseäni siihen, etten tee mitään muuta samaan aikaan. Mieli on tehnyt avata toinen word-sivu, kun ajatus on lakannut kulkemasta. Huomaan kuitenkin nyt, että on kannattanut hillitä mieltä. Kirjoittaminen ei ollutkaan niin tuskien taival, kun etenin johdonmukaisesti. Koin myös itselleni hyödylliseksi sen, että käytin esimerkkinä esseiden kirjoittamisen hankaluutta. Tässä tuli samalla myös käsiteltyä aiheeseen liittyviä negatiivisia tunteita ja nyt tuntuu, että seuraavan esseen kirjoittaminen on helpompi prosessi. Kunhan vain maltan edetä johdonmukaisesti.  

Lähteet: 

Parppei. R. 2016. Mikä on volitio?. Julkaistu 23.11.2016. Luettu 2.4.2020. https://riaparppei.com/mika-on-volitio/ 

Parppei. R. 2017. Mikä toimeenpanossa mättää?. Julkaistu 10.1.2017. Luettu 2.4.2020. https://riaparppei.com/mika-toimeenpanossa-mattaa/ 

Väkevä elämä – Viisaampi mieli, vahvempi keho. 2019. Ria Parppei –Volitio, toimeenpanemisen taito. Toimittaja Joni Jaakkola. Spotify. 24.6.2019.