Tampere
23 May, Thursday
11° C

Proakatemian esseepankki

Baltian matka – Ville Haataja, Eetu Latvala, Alejandro Ramirez



Kirjoittanut: Ville Haataja - tiimistä Hurmos.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Väärää yrittämistä : kun teet kotiläksysi, rahan tuloa ei voi estää
Kutsumusjohtaja
Rohkea organisaatio – Turvallinen työyhteisö menestyy
Kim Väisänen
Nina Rinne
Tapio Aaltonen
Paula Kirjavainen
Eeva Pitkänen
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Baltian matka – Ville Haataja, Eetu Latvala, Alejandro Ramirez

Johdanto 

Tässä esseessä kerromme mistä matkamme sai alkuunsa ja reflektoimme sitä lukemiimme kirjoihin. Lähdimme matkaan Eetun luotettavalla pakettiautolla. Matkaa tuli kaiken kaikkiaan 2994 kilometriä, reissu kesti 4 päivää. Matkan aikana huomasimme, kuinka paljon me saimme mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi. Välillä olimme kaikki eri mieltä asioista, ja välillä komppasimme toisiamme. Kuitenkin jokainen pysyi aina asiallisena ja otimme toistemme mielipiteet huomioon. Vältyimme suurimmilta konflikteilta ja tästä olimme kaikki yllättyneitä hyvällä tavalla. Tämän matkan ja esseen teille tarjoaa Eetu Latvala, Ville Haataja ja Alejandro Ramirez.

Rohkeus auttaa onnistumaan

Kaikki lähti liikkeelle, kun Eetu tuli pyytämään apua. Eetu oli tilannut Puolasta omaan ralliautoon korisarjan osia ja niiden toimituksen kanssa alkoi olemaan ongelmia. Aloimme suunnittelemaan, että kävisimme hakemassa nämä auton osat Eetulle itse, kun toimitusta ei alkanut näkymään. Sovimme, että jos viikon sisällä ei osia näy, lähdemme porukalla Puolaan. Osat kuitenkin saapuivat seuraavalla viikolla ja siltä osin meidän matkamme jäi vielä tekemättä. Keväällä 2023 aloimme suunnittelemaan hiihtolomalle jotain tekemistä. Hetken miettimisen jälkeen tulimme lopputulokseen, että lähdemme Puolaan. Meillä oli viikko aikaa tehdä suunnitelma ja lähteä toteuttamaan matkaa. Jokainen meistä oli kuitenkin sitä mieltä, että jos matkalle lähdetään niin sitä emme itse kustanna. Lisäksi halusimme haastaa itseämme ja osoittaa toisillemme, että olemme rohkeita ja uskallamme ottaa tietoisia riskejä. Mielestämme tämä luo hyvää pohjaa sille, että opimme olemaan rohkeita ja joskus tulevaisuudessa hyödyntämään sitä yrittäjyydessä ja johtamisessa.

Rohkea toiminta näkyy tiimin vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä. Muita hyviä merkkejä rohkeasta tiimityöskentelystä ovat ne, miten hyvin ihmiset ovat omia itsejään, millainen tunnelma palavereissa on, miten ihmiset tarjoavat apua toisilleen ja miten he vastaanottavat sitä. Kirjassa pelokkaita organisaatioita kuvaillaan hiljaiseksi ja vastahakoiseksi. (Rinne 2019). Reissuun lähtöä helpotti se, että olimme jo entuudestaan tuttuja toisillemme. Lisäksi Proakatemian ilmapiiri ja arvot antoivat uskoa meidän yhteiselle reissullemme. Alkuun hieman vierastimme ajatusta, mutta lopulta reissunpäällä hitsauduimme yhteen ja huomasimme, että rohkeuden määrittää tässä tapauksessa yhteiset teot.

Aloimme seuraavaksi selvittämään mitä kaikkea mahdollista Puolasta voisi ostaa ja myydä Suomessa. Soittelimme niin yksityishenkilöille kuin yrityksille ja yritimme selvittää auton varaosista aina jääkiekkomailoihin saakka, mitä eri ihmiset olisivat valmiita ostamaan. Huomasimme kuitenkin nopeasti, että auton varaosiin oli kaikkein eniten kysyntää ja Eetu varsinkin voisi saada myytyä niitä hyvillä suhteilla eteenpäin.

Seuraavaksi aloimme suunnitelmaan reittiä. Päätimme ottaa hyvin suoraviivaisen reitin eli Tampereelta Helsinkiin, lautalla Tallinnaan. Tallinnasta Pärnuun ja sieltä rajan yli Latviaan. Riikassa olimme meidän ensimmäisen yömme. Riikasta ajoimme Liettuaan. Kaunasin kautta Marijampoliin ja sieltä rajan yli Puolaan ja Varsovaan. Matkaa tälle reissulle tuli kiitettävät 2994 km. Lisäksi Puolassa tuli muuta ajoa joitain satoja kilometrejä lisää. Tiesimme reissun olevan suuri haaste, sillä Baltian maissa ei puhuta sujuvaa englantia, sekä kulttuuri ja toimintatavat olivat erilaisia. Emme kuitenkaan antaneet pelolle valtaa vaan pysyimme määrätietoisina ja keskityimme pelon voittamiseen.

Kirjassa Väärää yrittämistä (Väisänen,2019) käsitellään yrittämistä yksin vai porukassa. Suomessa tällä hetkellä on noin 180 000 yksinyrittäjää, joka on reilusti yli puolet Suomen yrityksistä. Tämä määrä on ollut kasvussa viimeiset kymmenen vuotta. Yksin yrittämisessä on myös hyvät puolensa. Jos yritys tekee tappiota, voit siinä kohtaan kävellä peilin eteen ja miettiä mikä meni pieleen tai puolestaan, jos yritys onnistuu ja tekee voittoa, voit siitä ottaa kunnian itsellesi. Kun tätä asiaa pohdimme keskenään, olimme vahvasti sitä mieltä, että jaamme mieluummin voitot ja tappiot yhdessä. Meidän mielestämme onnistumisia on mukavampi juhlistaa yhdessä kuin yksin. Tämä pätee myös toisinpäin. Mikäli yritys tai meidän matkamme olisi tehnyt tappiota koemme, että siinä kohtaan meillä olisi ollut toistemme tuki ja näin olisimme pystyneet käymään matkan porukalla läpi, ja miettiä missä mentiin pieleen, ja missä meidän olisi pitänyt pystyä toimimaan paremmin.

Tuotteet

Tuotteet, jotka valikoituivat ostettaviksi, löytyivät vertailun kautta. Olimme jo pidemmän aikaa etsineet sopivaa traileria ralliharrastukseen, mutta Suomessa hinnat olivat todella kovia, emmekä sitä kehdanneet täältä ostaa. Tutkimme puolan tarjontaa trailereista ja löysimme useita potentiaalisia kohteita. Ongelmaksi muodostui ulkomainen puhelinnumero, joihin monikaan myyjä ei vastannut. Jouduimme vaihtamaan tietokoneiden VPN, jotta saimme lopulta yhteyden paikallisiin yrityksiä ja yksityishenkilöitä internetin välityksellä. Kaiken kaikkiaan kärryn ja auton löytämiseen meillä meni koko sunnuntai. Olimme 10 tuntia hotellihuoneessamme, jossa yritimme kontaktoida paikallisia yrityksiä ja yksityismyyjiä. Päädyimme lopulta tiedustelemaan suoraan tehtaalta sopivaa traileria, ja sieltä löytyikin juuri sopiva ja hyvään hintaan. Kärry oli mitoiltaan 2,00 x 4,50 m ja kokonaismassa oli 2700 kg. Suomessa samanlainen traileri maksaisi lähemmäs 5000 € sisältäen arvonlisäveron. Tämä kärry kustansi 2400 € ilman arvonlisäveroa. On mukavaa, kun EU- maiden välisissä yrityskaupoissa ei tarvitse arvonlisäveroa maksaa ostotilanteessa.

Jotta saimme kärryn vedettyä suomeen, tuli se rekisteröidä ja vakuuttaa puolaan ennen lähtöämme. Tämä olikin hieman harmaita hiuksia aiheuttava prosessi, sillä byrokratia toimi hyvin eri tavalla kuin suomessa. Ensin meidän tuli rekisteröidä traileri, ja se tapahtui kunnallisessa rekisteröintivirastossa. Palvelu ei ollut yhtä sujuvaa kuten suomessa mutta muutaman tunnin, ja googlekääntäjän jälkeen saimme asiakirjat hoidettua. Kun kärry oli rekisteröity tuli sille ottaa vakuutus. Tämäkin oli hieman hankalampi prosessi, sillä kun suomessa teet vakuutusilmoituksen netissä parissa minuutissa, tulee sekin hakea virastosta puolassa. Tämä sujui onneksi nopeasti ja saimme vakuutuksen kuukaudeksi 10 eurolla.

Kun kärry oli valmiina, saimme ajatuksen auton hankinnasta. Autoksi valikoitui BMW 325, korimallia E36. Tämä siksi, että kyseisen auton arvo oli ollut suomessa jo pidemmän aikaa nousussa, sekä tiesimme sen olevan haluttu malli Suomessa, koska autoa käytetään paljon ralli- ja drifting piireissä.  Sopiva auto löytyi, ja lastasimme sen ostamallemme autotrailerille.

Mitä opimme reissusta?

Jäljestäpäin havaitsimme, että olisi eurot kannattanut vaihtaa Puolan zlotyiksi jo suomessa, sillä käteisautomaatin nostopisteellä kulu oli melko korkea, sillä esimerkiksi nostettaessa trailerin 2400 € suuruista maksua, veloitti pankki yhteensä 300 € valuutan vaihto ja nostokuluja.

Auton ja trailerin katsoisimme ja kontaktoisimme etukäteen suomesta käsin, koska nyt puolassa, tuli paine löytää tuliaisia. Joka tapauksessa otimme reissun myös loman kannalta, ja siksi emme olleet yhteydessä etukäteen.

Traileritehtaalta saimme hyvän kontaktin tulevaisuutta varten, ja saamme ostettua jatkossa laskutuksella useammankin yksilön, jos haluamme. Nyt ensimmäistä kärryä ostaessa emme sitä laskulla saaneet, koska olimme uusia tuttavuuksia tehtaalle, eikä aikeistamme voinut olla varmoja siellä.

Myös matkareittiin tutustuisimme jatkossa paremmin, koska Pärnussa kohtasimme tietyömaan, jonka takia jouduimme kiertämään useamman kymmenen kilometrin lenkin.

Lisäksi opimme sen, että paluumatka voisi seuraavalla keralla ottaa hieman rennommin, jotta muistaisimme nauttia matkasta ja maisemista. Uskomme että sama pätee myös elämässä. On hyvä välillä reflektoida menneitä kokemuksia ja hyödyntää niitä tarvittaessa tuleviin arjenhaasteisiin.

Opimme myös siitä mitä ennakkoluuloja meillä täällä Suomessa on muihin Baltian maihin nähden. Latvia ja Liettua olivat suhteellisen köyhiä maita, tämä näkyi mm. rakennusten, palveluiden ja moottoriteiden toimivuudessa. Ennen reissua luulimme, että Latvia ja Liettua ovat lähes samanlaisia maita mitä Viro ja Puola, mutta todellisuus oli toista.  Virosta ja Puolasta jäi hyvä fiilis, sillä huomasimme, miten kehittyneitä valtioita ne olivat sekä palvelut, hotellit ja moottoritiet olivat hyvässä kunnossa.

Ymmärsimme hyvä levon ja energian tärkeyden. Palautumisella oli suuri tekijä, sillä reissunpäällä jaksaminen ja yhdessä työskentely vaatii paljon voimavaroja.  Reissunpäällä pyrimme yöpymään kylpylähotelleissa, sillä se mahdollisti meille hyvän palautumisen, ja hinnoiltaan ne olivat saman hintaisia kuin perinteiset hotellit.

Kulut:

Polttoaine Tampere-Helsinki: 30 €. Diesel 2.09 € /litra.

Lauttamatka: pakettiauto + 3 henkilöä:130 €.

Polttoaine Tallinna-Liettua: 110 €. Diesel 1.45 €/litra.

Yöpyminen 1. Riikassa: 60 €.

Yöpyminen puolassa 3 yötä 3 Henkilöä: 270 €.

Paluumatkan polttoaineet: 160 €.

Ruokailu 10 € / kerta / henkilö. (huom. Ravintolaruokailu).

Trailerin rekisteröinti: 26 €.

Trailerin vakuutus: 10 €.

Sinnikkyys ryhmätyöskentelyssä 

Paluumatkalla pääsimme toden teolla testaamaan ryhmämme sinnikkyyttä, sillä porukan ”toimitusjohtaja” Eetu Latvala oli sitä mieltä, että kuorman on oltava jo tiistaina takaisin Suomessa. Kun saimme maanantaina tehtyä kaupat trailerista ja autosta, niin suuntasimme kohti Viroa ja paluulauttaa, joka lähti tiistaina kello 12. Matkamme Puolasta Viron satamaan kesti 15 tuntia, matkalla pysähdyimme 2 kertaa. Puolan ja Liettuan rajalla pysähdyimme paikalliseen McDonald’siin, jossa koditon mies meinasi ryöstää meidät. Tapahtuma antoi adrenaliini ryypyn, jonka avulla jaksoi taas ajaa virkeämpänä monta tuntia. Reissun aikana koeteltiin monesti ryhmän yhteishenkeä, mutta jokaisen luonne tuki ryhmää. Kaikki jaksoimme sinnikkäästi luottaa prosessiin ja annoimme kullekin oman tilan ja rauhan olla omia itseämme.

Kirjassa Kutsumusjohtaja (2014) käsitellään ryhmä työskentelyä ja sen tärkeyttä. Voiko dream teamia rakentaa vai onko kaikki onnellista sattumaa, jossa hyvät ja osaavat tyypit ovat vain löytäneet toisensa. Mielestämme kyseisen dream teamin rakentaminen vaatii aikaa ja tutustumista toisiimme. Mitä paremmin tunnemme toisemme ja tiedämme miten toinen käyttäytyy esimerkiksi paineen alla, sen paremmat edellytykset dream teamin rakentamiseen on. Reissuun lähtiessämme emme ole kaikki kolme viettäneet oikein keskenämme aikaa. Tämä olikin yksi jännittävimmistä tekijöistä, miten tulemme toistemme kanssa toimeen. Kuitenkin melko pian, kun reissu oli alkanut, pääsimme hyvään keskusteluyhteyteen. Jo reissun alkuvaiheessa kävimme syvällisiäkin keskusteluita elämästä, ja siitä mitä meille esimerkiksi on tapahtunut elämän aikana. Koimme, että tässä oli yksi tekijä mitä sitoutti meitä ryhmänä vielä enemmän yhteen ja minkä takia matka oli onnistunut.

Pohdinta

Mitä reissusta opimme? Puola oli maana erittäin hieno ja siisti. Puolassa ihmiset olivat erittäin mukavia ja avuliaita. Tämä me nähtiin ihan konkreettisesti, kun tarvitsimme auton kanssa apua, että me saataisiin se trailerin kyytiin. Tästä puolesta me Puolassa tykättiin todella paljon.

Varsova Puolan pääkaupunkina oli erittäin siisti ja arkkitehtuuri oli todella hienoa kyseisessä paikassa. Näimme matkan aikana todella paljon hienoja rakennuksia ja linnoja. Näitä nähtävyyksiä olisikin voinut kierrellä paljon pidempään, jos meillä siihen olisi ollut enemmän aikaa. Tieverkosto toimi erittäin hyvin kaupungissa ja muutenkin tiet olivat hyvässä kunnossa. Toisin kuin Liettuassa tai Latviassa. Tässä oli näiden maiden välillä todella isot erot.

Kahvila ja ravintola palvelut olivat Puolassa ja etenkin Varsovassa viimeisen päälle. Hintalaatu suhde oli kohdillaan ja ravintolassa syöminen oli lompakolle suotuisa. Asiakaspalvelu oli mielestämme todella hyvää ja ystävällistä. Jos vertaa Suomeen, on täällä paljon kalliimpaa syödä ulkona ja palvelukin on välillä vähän mitä sattuu. Kahvilat missä me kävimme, tuntui olevan aikaansa edellä mitä Suomessa. Tuotteita oli laajemmin paljon laajemmin ja tuotteisiin oli selkeästi panostettu. Kahvilat lähtökohtaisesti tekevät itse kaikki tuotteensa paikan päällä. Tätä toimintaa esimerkiksi Suomessa ei oikein enää nykyään ole. Suomessa henkilöstökustannukset ovat sen verran suuremmat, että tähän ei ihan jokainen kahvila Suomessa pysty, minkä kyllä myös ymmärtää.

Meidän mielestämme reissu oli todella onnistunut ja toimimme tiiminä todella hyvin. Osasimme kuunnella toisiamme ja annoimme tarvittaessa myös tilaa toisillemme. Vaikka istuimme suurimman osan matkasta pienessä kopissa, ei meille siltikään tullut mitään ongelmia. Meillä oli pelisilmää lukea toisiamme, ja jos huomasimme jonkun olevan hieman väsynyt, niin annoimme hänelle lepoaikaa emmekä häirinneet häntä.

Matka vahvisti meidän mieltämme siitä, että yrittäjänä sinun tulisi uskaltaa ottaa rohkeita askeleita eteenpäin. Vaikka et tietäisikään mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Luota ihmisiin ympärillä ja uskalla kokeilla välillä hullujakin vaihtoehtoja, koskaan et voi tietää mikä ideasta onnistuu, ja mitä se sinulle tuo tulevaisuudessa.

Lähteet

Aaltonen T, Kirjavainen P, Pitkänen E, Kutsumusjohtaja E-kirja. Bisneskirjasto Alma talent. Viitattu 25.4.2023. Vaatii käyttöoikeuden. https://bisneskirjasto.almatalent.fi/teos/EAJBBXXTBBAED

Rinne N. Rohkea organisaatio 2021. E-kirja. Alma Talent. Nexstory. Viitattu 25.4.2023. Vaatii käyttöoikeuden.

Väisänen K. Väärää yrittämistä 2019. E-kirja. Alma Talent. Nexstory. Viitattu 25.4.2023. Vaatii käyttöoikeuden.

Aihetunnisteet:
Kommentoi