Mieli solmussa, mutta en tahtoisi lääkkeitä

Joka viides, miksi?

Mielenterveysongelmat, tai kuten Aku Kopakkala kirjassaan kuvaa, mielenterveyspulmat ovat yhä tänäkin päivänä melkoisen suuria tabuja. Tiedämme, että keskuudessamme on erilaisien pulmien kanssa eläviä henkilöitä ja yhä nuoremmat henkilöt polttavat itsensä loppuun. Psyykkisten pulmien ilmiö todella on verrattain yleinen. Terveyskirjasto.fi:n mukaan vuosittain suomalaisista 1,5 % sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön ja joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä.

Terrie Moffitin faktorianalyyseillä on toistuvasti päästy tulokseen, jonka mukaan mielenterveyspulmat jakaantuisivat kolmentyyppisiin kokonaisuuksiin.

1. Ongelmien sisäistäminen. Osa ihmisistä syyttää ongelmista itseään, mikä johtaa muun muassa masennukseen ja ahdistukseen.
2. Ongelmien ulkoistaminen. Osa ihmisistä näkee ongelmien johtuvan muista. Tämä johtaa muun muassa epäsosiaaliseen käyttäytymiseen ja päihderiippuvuuksiin.
3. Voimakas ja pitkäaikainen sisäistäminen tai ulkoistaminen voi johtaa ajatushäiriöihin eli psykoosiin.

Sukupuolella näyttää olevan merkitystä sillä, mihin suuntaan psyykkiset pulmat muodostuvat. Naisilla vaikuttaa olevan tyypillisempää sisäistäminen ja miehillä ulkoistaminen. Lapsuuden ja nuoruuden traumaattisilla kokemuksella on hyvin vaikuttava rooli pulmien ilmenemisen todennäköisyyden lisääjänä.

Ymmärrys ja tieto on lisääntynyt, mutta silti esimerkiksi omalla kohdalla pulman myöntäminen muille esimerkiksi työyhteisössä voi olla yllättävän vaikeaa. Kulttuurimme kantaa vahvasti sisun ja pärjäämisen mentaliteettia, missä on hyvien puolien lisäksi varjopuolensa. Se, että yrittää pärjätä ja sinnitellä silloinkin, kun tarpeen olisi oikeasti levätä, ei pitkällä tähtäimellä kasvateta kansanterveyttä. Selvästi meidän on edelleen helpompi ymmärtää, että kolarissa katkenneen jalan täytyy antaa parantua ja se vie aikansa. Toisilla paraneminen on nopeampaa kuin toisilla. Mielen pulmien tai väsymisen kohdalla kun oireet eivät välttämättä näy ulospäin, on raja ymmärrettävästikin vaikeampaa vetää. ”Kyllähän mun tämä ja tuo homma vielä pitäisi pystyä tekemään, eihän mulla mitään oikeaa estettä ole.” Vaikka nämä mielen esteet ovat täsmälleen yhtä painava syy työkyvyttömyydelle kuin fyysiset sairaudet, on niitä vaikeampaa hyväksyä, koska ne eivät näy ulospäin.

Uuvuttaako Proakatemia

Monella on käsityksenä, että Proakatemialla opiskelijat uupuvat todennäköisemmin, kuin muilla koulutusohjelmilla, koska kyseessä on yrittäjyysopiskelu. Stereotypian mukaan Akatemialla tehdään pitkää päivää ja rajoja tekemiselle ei ole. Tietojeni mukaan uupuminen Proakatemialla ei silti ole yleisempää kuin muillakaan koulutusohjelmilla. Yhteisönä Proakatemia on erittäin tiivis, mikä vain tekee uupumistapauksista näkyvämpiä. Tavallinen liiketalouden opiskelija ei poissaoloineen tule havaituksi kovinkaan helposti, sillä edes luokkatoverit keskenään eivät monesti ole niin läheisissä tekemisissä toistensa kanssa, kuin Proakatemialla opiskelevat ovat. Tiivis yhteisö ja uupumisten huomaaminen on mielestäni erittäin hyvä ja suojaava tekijä uupuneen toipumisen kannalta. Siispä mieluummin uuvun Proakatemialla, kuin ”tavallisesssa koulussa”, koska kokemani mukaan luokkatovereiden tuki akatemialla on suuri. Lisäksi Proakatemialla joustava lukujärjestys mahdollistaa elämäntilanteeseen helpommin mukautuvan opiskelun.

Onko lääkkeet ainoa vaihtoehto?

Olen henkilökohtaisesta tilanteestani sitä mieltä, että lääkkeet eivät ratkaisisi ongelmaani. Olen sitä mieltä, että omassa tilanteessani lääkkeillä peittäisin vain alkuperäisen ongelman aiheuttamat oireet syytä hoitamatta. Siksi olen kiinnostunut tutkimaan ja kokeilemaan muita keinoja. Keskityn seuraavaksi avaamaan muutamia lääkkeettömiä keinoja, joilla erityisesti masennusta voidaan helpottaa Aku Kopakkalan kirjan mukaan. Keinot ovat varmasti varteenotettavia myös muiden pulmien, kuten uupumuksen ja ahdistuksen kanssa.

Ruokavalion ja suolistobakteerikannan merkitystä mielen hyvinvointiin on tutkittu paljon. Ravintoaineet vaikuttavat tutkimuksien mukaan mielialaan. Kuitenkaan yksittäisten ravintoaineiden lisääminen ruokavalioon ei tuota suurta etua, vaan ratkaisevaa on kokonaisuus. Itsellä maalaisjärki kertoo, että kroppa käy sillä mitä sitä ruokki. Jos keho ei saa kaikkea tarvitsemaansa, niin se ei voi silloin toimia täysillä. Aivot esimerkiksi koostuvat painostaan noin 60% rasvasta. Siispä loogisesti ajateltuna juurikin rasvan laadulla on takuulla väliä siinä miten aivot toimivat. Suoliston alueella sen sijaan on arvioidusti 90% aivojenkin käyttämistä välittäjäaineista. Suolistolla on oma hermoverkkonsa, mutta myös suolistobakteerit tuottavat tiettyjä aivojen välittäjäaineita ja niiden esiasteita. On arveltu, että suolisto ja keskushermosto kommunikoivat keskenään ja saavat aikaan positiivisia tai negatiivia toimintoja muun muassa välittäjäaineissa. Onkin puhuttu, että suolisto olisi toiset aivomme. Syömämme ravinnon laatu vaikuttaa suolistomme bakteerien laatuun.

Liikunta on tutkitusti tehokas masennuksen hoitokeino puhtaasti muun muassa siksi, että se aiheuttaa kehossa positiivia kemiallisia reaktioita. Liikunta nostaa mielihyvää tuottavien välittäjäaineiden pitoisuuksia aivoissa ja lisää endorfiinien määrää veressä. Lihasjännitykset vähenevät ja verenkierto aivoissa lisääntyy. Liikunta myös vähentää stressihormoni kortisolin erittymistä. Liikunnan pitkäaikaisia vaikutuksia masennukseen lääkitykseen verrattuna on tutkittu. Tutkimuksessa 10 kuukauden kuluttua hoidon lopettamisesta he, joita hoidettiin liikunnalla olivat todennäköisimmin oireettomia ja heidän oireidensa uusiutuminen oli vähiten todennäköistä.

Aikabiologisten hoitojen tarkoitus on vaikuttaa henkilön vuorokausirytmiin ja unen laatuun ilman lääkkeitä. Kirkasvalohoito saattaa olla kaikista tutuin hoitomuoto. Kirkasvalo vaikuttaa silmien reseptorien kautta aivoissa sijaitsevaan ”sisäiseen kelloon”. Hoitoa tulee toteuttaa säännöllisesti. Vaikutukset havaitaan viikon kuluessa, mutta oireet voivat palata melko pian, jos valon käyttö lopetetaan. Säännölliset ja harkitut ruokailuajat ja viihde-elektroniikan välttäminen iltaisin tukevat rytmejä. Yllättävästi  kirkasvalohoidolla on kaamosmasennuksen hoidon lisäksi saatu hyviä tuloksia myös tavallisen depression hoidossa. Valohoitojen lisäksi myös valvotusmenetelmillä, eli unideprivaatiolla on saatu aikaan hyviä vaikutuksia.

Terapian ja sosiaalisen tuen vaikuttavuus on tutkitusti hyvää, eikä fyysisiä sivuvaikutuksia juuri ole. Psykoterapia on teoriaan pohjautuva, vuorovaikutuksen keinoin tapahtuva hoitomuoto. Terapiassa voi olla tarkoituksena tarkastella esimerkiksi masennusta ruokkivia ajatusmalleja tai masennuksen myötä muuttuneita toimintatapoja vuorovaikutussuhteissa. Jos potilaalla on masennuksen lisäksi muita pulmia, pitkä terapia saattaa olla suositeltava vaihtoehto. Kuitenkin masennuksen hoidossa myös lyhytterapiat ovat tutkitusti tehokkaita hoitokeinoja. Ne tuovat tuloksia nopeammin, kuin pitkittäisterapiat. Läheiset ihmissuhteet ovat eittämättä tärkeitä masennuksesta toipuvalle henkilölle tukevina ja korjaavina vuorovaikutuskokemuksina, mutta ne ovat silti eri asia kuin psykoterapia.

Kopakkalan tavoite on muuttaa suomalaisia käytäntöjä, koska hoito suomessa nykypäivänä on aivan liian lääkekeskeistä. Lääkkeet ovat joissakin tapauksissa korvaamattomia. Kuitenkin niistä on monille valtavan paljon haittaa ja sivuvaikutuksia. Lääkkeettömien keinojen tulisi siis kohdata erityisesti lievän ja keskivaikean masennuksen kanssa kamppailevat henkilöt. Sillä mikä olisikaan suurempi voitto, jos voisi esimerkiksi elämäntapamuutoksilla toipua ilman voimakkaita sivuvaikutuksia?