Huhhuh. Täytyy sanoa, että nyt on todella hektinen viikko käynnissä. Maanantaina koitti viimein kauan odotettu ja pelätty 24 tunnin loppuhaaste. Päivä alkoi hyvillä fiiliksillä koko tiimimme saapuessa Akatemialle noin tunti ennen tapahtuman virallista starttia. Loppuhaasteeseen olimme harjoitelleet paljon etukäteen ja hioneet kahta timanttista ryhmää kasaan, koska tiimillämme oli vastassa kaksi eri toimeksiantoa.

Oman ryhmäni toimeksianto oli omasta mielestäni todellakin loppunäytön arvoinen niin haasteellisuudeltaan, kiinnostavuudeltaan kuin laajuudeltaankin. Toimeksiantonamme oli tiivistetysti tukkuyrityksen ja sen tavarantoimittajien yhteistyön sähköistäminen digitaalisen palvelukanavan avulla. Tämä ei oikeastaan kertonut meille vielä mitään ja lähdimmekin pohtimaan tarkasti, mitä aihealue pitää sisällään ja mitä meiltä todellisuudessa odotetaan.

Kuva 1: Toimeksiannon kuvaus

Käytimme aiheen rajaukseen aluksi todella paljon aikaa samalla miettien vastauksia kysymyksiin:

1. Mitä olemme tekemässä?
2. Miksi olemme tekemässä?
3. Miten olemme tekemässä?
4. Kenelle olemme tekemässä?

Näitä kysymyksiä miettiessä saimme mietittyä tarkentavia kysymyksiä, jotka pääsimme esittämään toimeksiantajalle vielä ennen kuin aloitimme lopullisen ratkaisun työstämistä. Iloksemme saimme kuulla heti suoraa palautetta toimeksiantajalta, joka kertoi meidän keskittyvän juuri niihin asioihin, mitä he meiltä odottivatkin. Tiesimme siis kulkevamme kohti oikeaa suuntaa.

Ideoinnin ja pohdinnan tuloksena saimme vision siitä, mitä kohti olemme kulkemassa ja miltä haluamme lopullisen ratkaisun näyttävän. Jaoimme työtehtävät ja lähdimme muodostamaan ehyttä kokonaisuutta. Avainajatuksena omasta mielestäni kaikissa tekemissämme valinnoissa oli se, että mietimme jokaiselle perustelun; Miksi päädyimme tekemään tämän valinnan, mitä arvoa tämä valinta tuo lopputulokselle ja toimeksiantajalle sekä miten tämä vastaa alkuvaiheessa esitettyihin kysymyksiin. Tämän avulla saimme luotua ehjän loppuratkaisun, jossa ei ollut irrallisia osia – jokainen elementti oli kokonaisuuden kannalta tärkeä.

Työskentelytehokkuus laski selkeästi illan hämärtyessä ja kellon lähestyessä puolta yötä. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut ja halukkaat pääsivät myös nukkumaan porrastetusti. Työskentelimme läpi yön ja aamulla kokonaisuus oli valmis, kaikkien ymmärrettävissä ja olimme siitä ylpeitä. Raporttiin oltiin käytetty paljon aikaa ja sitä työstettiin koko prosessin ajan – ei vasta lopuksi. Tämä mahdollisti mielettömän huolitellun lopputuloksen niin sisällöllisesti kuin visuaalisestikin. Presentaation ja pitchauksen kanssa meinasi tulla kiire, sillä asian laajuuden takia kaiken informaation kiteyttäminen oli haastavaa. Esityksestä tuli oikeastaan vahingossa täydellinen ja Jonin esitys oli mieletön, ottaen huomioon väsymyksen ja kiireen esityksen suunnittelussa.

Tiimityöskentely

Voin rehellisesti todeta, että en ole koskaan työskennellyt yhtä hyvässä tiimissä, kuin mikä meillä oli tässä loppunäytössä. Asiat etenivät jatkuvasti, tiimi toimi itseohjautuvasti ja turhasta paniikista ei ollut tietoakaan. Jokainen oli valmis antamaan panoksena eri osa-alueiden tueksi ja se varmasti oli myös syy siihen, miksi lopputulos oli niin hyvä.

Toimeksiantajan palautteista:

“Vaikuttunut, kuinka lyhyessä ajassa on saatu näinkin vakuuttava paketti.

“Execution power, päästään nopeasti asiaan, tutkitaan taustaa, sisäistäneet ohjeistukset ja toimivat sen mukaan.”

“Ammattimainen kommunikointi, työn laatu ja lähestyminen. Näitä odottaa hyvä tulevaisuus edessä.”

Kokonaisarvosana: 4

Lopuksi haluan kiittää koko Totalia mielettömästä opiskeluajasta ja opeista, mitä yhdessä tämän porukan kanssa on saanut kokea. Pahoittelen, jos tämä blogiteksti on hieman rikkonainen. Kello oli 6:15 aloittaessani tämän kirjoittamisen, istuin junassa matkalla kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää. Seuraavaksi on edessä kuukauden mittainen reissu lätäkön taakse Final Campin merkeissä.

Peace & Love

Timur