Ytimeen

Voittamisen anatomia.            Aki Hintsa

Suomalainen traumatologiaan erikoistunut urheilulääkäri ja ortopedi Aki Hintsa tunnetaan varikkolääkärinä, joka toimi mm. McLarenin palkkalistoilla 11. F1-kautensa aikana. Aki Hintsan kirja osuu ytimeen ja kovaa. Akin oma ydin eli core koostuu kolmesta perustavanlaatuisesta kysymyksestä, jotka kuuluvat seuraavasti: tiedätkö, kuka olet? Tiedätkö, mitä haluat? Hallitsetko elämääsi?

Näistä ensimmäisen kysymyksen tarkoituksena on herättää ihminen ajattelemaan, minkä ympärille identiteetin on rakentanut. Tämä kysymys saattaa olla erityisen herättävä henkilöille, jotka ovat tavoitelleet päämääräänsä arvoilla, joilla ei ole pohjaa. Kirjassa tuodaan hyvin esille, miten voittamiseen ei usein riitä pelkkä harjoitus tai treeni tiettyinä aikoina. Voittaminen on ennemminkin elämäntapa, jossa koko elämä on tavoitteen tukena. Urheilija ei nykyään enää selviä pelkillä treeneillä: suoritusta on tukemassa monet asiat kuten ruokavalio ja uni, mutta myös uudempina tekijöinä sosiaaliset suhteet sekä henkinen elämä. Nämä teemat ovat herättäneet minussa monia ajatuksia, joista päällimmäisinä ovat ”mikä on urheilijan identiteetti, jos hän häviää” tai ”mikä on yritysjohtaja, jos hän saa potkut”.  Identiteetin rakentuminen pelkän voittamisen varaan on suuri riski, kun miettii häviämisen vaikutusta ja siitä ylös pääsemiseen vievää aikaa. Vahva minuus ei voi perustua itseltä pois otettavaan yksittäiseen asiaan – se perustuu arvoihin.

Toisessa kysymyksessä – tiedätkö, mitä haluat – ihminen pääsee syvällisesti miettimään omia halujaan. Mikä on tarkoitus elämälle? Mitä omat tavoitteet oikeasti pitävät sisällään? Kuten ensimmäisessä kysymyksessä, tässäkin kaikki perustuu arvoihin. Pitää pystyä olemaan tyytyväinen, vaikka ei vielä olisi määränpäässä. Aki nostaa jalustalle etiopialaiset juoksijat, joihin hän tutustui aikoinaan työskennellessään lähetystyöntekijänä kyseisessä maassa. Hän pisti merkille, että jokaiselle treenille mentiin hymyssä suin jo kello viideltä aamulla. Juokseminen oli treeniä ja sen hyödyt nähtiin mutta se oli myös tapa, joka oli yhtä normaali kuin ruuan teko. Juokseminen oli niin kytköksissä tavoitteeseen, että sitä oli mahdoton erottaa normaalista elämästä. Keskiössä ei ole enää voittaminen, vaan juokseminen sisältyy oman elämän arvomaailmaan. He juoksisivat, vaikka tietäisivät, että eivät tule voittamaan.

Kolmannessa kysymyksessä – hallitsetko elämääsi – mietitään esteitä omille pyrkimyksille. Jos toimii omien arvojen vastaisesti, taistelee ydintään vastaan. Se vie voimaa ja vaikuttaa negatiivisesti elämääsi. Aina syypää ei ole se toinen vaan ratkaisu on omassa itsessä. Jos esimerkiksi haluaa parantaa levon määrää elämässä mutta tekee myös kaksivuorotyötä, joutuu itsensä kanssa ristiriitaan.

Oman ytimeni hahmottamisen on oiva tapa kulminoida omaa minä rakennetta.  Ydin on minä, mutta hyvinvoinnilla alleviivattuna. Se kannustaa ajattelemaan näitä kolmea perustavanlaatuista kysymystä, joita pyörittelemällä voi päästä hyvinkin pitkälle, kunhan vain ensin ymmärtää niiden tarkoituksen.

Uskon että näitä kysymyksiä olisi hyvä miettiä elämässä, jos suunta on kateissa. Kuin mikä tahansa projekti tai yritys on tavoite tiedettävä. Myös firman olemassa olemisella on oltava jokin syy.  Suunnan puuttuminen voi olla myös henkilötasolla ja uskonkin, että jokaisella tulee vastaan luultavasti useammin kuin kerran elämässä itsensä etsimisen tilanne. Sitä suuntaa ei kuitenkaan voi kertoa itsellensä kuin itse sinä. Helposti voi mennä muiden mukana ja hukata oma minänsä. Kysymykset ovat lapsellisen helppoja mutta samalla avartavia ja muistuttaa ajattelemaan itseään. Pieni itsekkyys ei ole pahasta.