Johdanto

Kesällä eksyin lukemaan Israelilaisen Yuval Noah Hararin kirjan Sapiens – ihmisen lyhyt historia. Kirja on noussut esiin monissa asiayhteyksissä muutaman viime vuoden aikana. Teos kertoo tiivistetysti ihmisen historian, kuinka olemme peitonneet muut lajit ympärillämme ja miten koko ihmiskunta on kehittänyt siihen pisteeseen mitä olemme tänään.

Kirja ei ollut kevyttä luettavaa, sillä se todella haastoi ajattelemaan ja kyseenalaistamaan omia näkemyksiä, vaikka kirja haastakin lukijaa on sen teksti helposti ymmärrettävää.

Miksi sapiens nousi muiden lajien yläpuolelle?

Ihminen eli Homo sapiens syntyi suhteellisesti heikompana eläimenä muuhun luomakuntaan verrattuna. Kuinka sitten nousimme valtaan? Sapienssien eli meidän voimamme piilee yhteistyössä, kykyyn vuorovaikuttaa ja kykyyn tehdä yhteistyötä keskenämme. Yhteistyökyky vaatii sosiaalisia valmiuksia ja yleensä valta onkin henkilöillä, joilla on parhaat sosiaaliset taidot, eikä heillä, jotka ovat esimerkiksi fyysisesti parhaiten kehittyneet, sillä joukossa ja yhteistyössä on enemmän voimaa kuin yksilössä. (Harari 2018, 309.)

On tutkittu, että jopa 100sotilaan komppania kykenee tehokkaaseen yhteistyöhön pelkästään sosiaalisten suhteiden pohjalta, jolloin myös muodollista kurinpitoa tarvitaan erittäin vähän.  Läheisiin suhteisiin ja luottamukseen perustuvassa johtamisessa saattaakin lähiesiemies saada äänensä paremmin kuuluviin yli johtoportaan. Kun joukon koko ylittää 150 henkeä, eivät samat lainalaisuudet enää päde, tuhansien ihmisten joukkoa ei voi enää johtaa samalla tavalla. Monet menestyvät perheyritykset ovat ajautuneet kriisin henkilöstön kasvettua liian suureksi. (Harari 2018, 54.)

Yhteistyön seurauksena ihminen siirtyi noin 10’000 vuotta sitten metsästäjä-keräilijätaloudesta maanviljelykseen, tätä aika kutsutaan neoliittiseksi vallankumoukseksi. Maanviljely vaati koko kyläyhteisöltä yhteisiä ponnisteluja samojen tavotteiden eteen.  Maatalous mahdollisti ihmisen aloilleen jäämisen, kulttuurien kehityksen ja jopa rahatalouden myöhemmin. (Harari 2018, 209.)

Nousiko ihminen sittenkään muiden lajien yläpuolelle?

Kirja kyseenalaisti, valjastiko ihminen viljan vai vilja ihmisen. Eräät tutkijat ovat väittäneet, että sota ja väkivaltaisuudet alkoivat ihmisten kesken vasta maanviljelyyn siirtymisen myötä, kun ihmiset alkoivat kerätä yksityisomaisuutta ja riidellä siitä. (Harari 2018, 104.)

Ennen maanviljelyä ihminen toimi metsästäjä-keräilijänä. On esitetty, että ihminen muun muassa ennen maanviljelystä söi monipuolisemmin ja saattoi elää onnellisemmin.  Maanviljelyksen myötä ihminen alkoi tavoittelemaan ”helpompaa” elämää, vaikka todellisuudessa siitä seurasi paljon kärsimystä. Metsästäjä-keräilijöiden siirtyessä omavaraistaloudesta maatalouteen elämästä tuli paljon suunnitelmallisempaan. Maata viljellessä tulevan merkitys korostui ja se velvoitti työskentelemään tulevaisuuden eteen. Vaikka sato olisi kerätty edeltävänä päivänä ja ruokaa olisi ollut pitkäksi aikaa, oli jo viimeistään seuraavalla viikolla alettava suunnittelemaan tulevaa vuotta. (Harari 2018, 173.)

Yksityisomaisuuden ja pääomien syntymisen myötä syntyi jatkuva tavoittelun kulttuuri. Seurauksena kaikkialle syntyi kuninkaita, hallitsijoita ja eliittejä, jotka elivät pitkälti talonpoikien tuottamalla ylijäämällä. Ylijäämät hallitsijoiden käsissä on mahdollistanut kulttuurit, sodat ja politiikan. (Harari 2018, 200.)

Jatkuva tavoittelu vaikuttaisi edelleen olevan vahvasti läsnä tämän hetkisen ihmisen elämässä. Kuinka moni kanssaeläjistämme tavoittelee jatkuvasti parempia arvosanoja, työpaikkoja, suhteita ja palkkoja päästäkseen korkeammalle ja ansaitakseen paremmin rahaa – pääomaa – tuota muinaista viljaa. Vaikuttaisi siltä, että olemme edelleen jatkuvassa oravanpyörässä pyrkiessämme saavuttamaan helpomman elämän. (Harari 2018, 200.)

Pohdinta

Esseeni käsitteli koko kirjan kannalta melko suppeaa osaa, mutta tämä osa sai minut ajattelemaan yhteistyön ja tavoitteiden merkitystä. On ihmeellistä kuinka suuria asioita, jopa vallankumouksellisia ihminen on saanut aikaiseksi yhteistyöllä ja kun peilaan tätä omaan tämän hetkiseen elämääni, niin pohdin välillä, miten yhteistyö voi olla niin vaikeaa tiimini ja ympäröivien ihmisten kanssa. Tai miten varallisuus ja raha aiheuttaa niin paljon kitkaa edelleen oman tiimini sisällä. Teos sai myös ajattelemaan mikä sitten on todella tärkeää tässä hetkessä? En ehkä täysin osaa vastata tuohon kysymykseen, mutta sen tiedän, ettei se löydy kalliiden ulkomaanmatkojen, säihkyvien brändien tai Instagram seuraajien takaa.

Lopuksi vielä sitaatti Minna Canthilta, joka on soinut korvassani koko syksyn tehdessäni opastettuja kierroksia Cafe Katolla.
”Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä ­– ei siitä mihinkään pääse.” – Minna Canth.

Lähteet

Harari, Y. 2018. Sapiens: Ihmisen lyhyt historia. E-kirja. Bazar.