Y-lukion mentorointi

Osallistuin kevään 2021 aikana Ylöjärven yrittäjyyslinjan mentorointiin. En ollut koskaan aiemmin toiminut itse nimettynä mentorina ja koska tämä lukio on myös oman opiskelijapolkuni aloituspaikka, halusin lähteä mentorointiohjelmaan mukaan.

Miksi ja miten kiinnostuin?

Koska konsepti mentoroinnista Ylöjärven lukiolaisille oli uusi, haettiin Proakatemialta halukkaita mentoreita kokeilemaan konseptia. Proakatemia sekä Ylöjärven yrittäjyyslukio tekevät paljon yhteistyötä ja ehkä siksi valinta oli helppo ja luonnollinen.

Kiinnostuin mentorina toimimisesta ja halusin päästä kokeilemaan voisiko minusta olla mentoriksi. Minullahan ei mitään tiettyä ammattia vielä ole, lukion suorittaneena, mutta olin kartuttanut jo osaamistani lähes kolmen vuoden ajan ammattikorkeakoulutasolla ja toimin samaan aikaan ravintola-alan yrittäjänä, joten koin että minulla voisi olla jotain annettavaa. Päätin siis hypätä haasteeseen mukaan ja päädyin mentoriksi.

Ensimmäiset kerrat

Mentoroinnin konseptista ei juuri kerrottu meille etukäteen, mutta ensimmäisellä kerralla selvisi, että mentori ja mentoroitavat tapaavat noin kerran kuukaudessa. Mentorin tehtävänä oli opastaa ja auttaa yrittäjyyslukiolaisia heidän ajankohtaisissa haasteissaan ja auttaa heitä kiinnostavissa ongelmissa ja vaiheissa.

Ehkä alkuun hieman hämmennyin, kun minulla olikin kolme mentoroitavaa. Olin odottanut kuitenkin vain yhtä. Ensimmäisellä tapaamiskerralla jo selvisi, että lukiolaiset eivät olleet kovin perillä mitä mentorointi on ja kävimme sitä yhdessä läpi. Heitä ei oltu heidän mukaansa valmisteltu mentorointiin millään tasolla ja heidät oli sysätty nyt minulle, mutta ehkä juuri se teki keskustelustamme mielenkiintoisen, vaikkakin vähän kyselymäisen. Toisella kerralla olimme jo hieman tutumpia toisillemme ja keskustelu ei ollut enää niin kyselymäistä. Kysyin kysymyksiä selvittääkseni heidän ajatuksiaan ja kerroin itsestäni ja omasta taustastani.

Mentorointi ja oma kokemus

Kun minulle oli pikkuhiljaa selvinnyt, millaisin asioihin voisin auttaa mentoroitaviani kehittymään ja löytämään vastauksia heidän ongelmiinsa alkoi mentorointi sujua paljon rennommin ja dialogimaisemmin. Vahvaan dialogiin emme päässeet mentoroinnin aikana, sillä koin haasteena, että heillä oli valmiina suoria kysymyksiä mitä he halusivat tietää ja odottivat minulta suoraa vastausta. Uskon, että dialogin haasteena oli hieman myös koronan aiheuttama etäyhteys ja se, että kaikilla kolmella mentoroitavalla oli täysin erilaisia asioita, joista he halusivat keskustella ja kehittyä niissä. He myös selkeästi olivat eritasoisia dialogin taitajia ja olettivat minun olevan kuin opettaja. Myös ajallinen haaste oli hieman rajoittava, sillä tapasimme kerran kuukaudessa noin tunnin ajan, ja aikaa piti riittää kolmelle mentoroitavalle ja heidän kiinnostuksen kohteilleen.

Mentoroinnin aikana keskustelimme ja teimme erilaisia testejä esimerkiksi vaikuttavuustekijöistä, ajanhallinnasta, opiskeluvaikeuksista ja oppimistyyleistä. Pääsin myös jakamaan omia kokemuksiani ja auttamaan heitä esimerkiksi puhelinmyynnin haasteissa ja talouden hallinnassa. Mielestäni kaikkein hienointa oli kuulla viimeisellä kerralla, että vaikka heidät oli ”pakotettu” mentoroitaviksi eli mentorointiin ei ollut suurta motivaatioita heidän puoleltaan, he kuitenkin kertoivat saaneensa paljon asioita, joita hyödyntää opiskeluaikanaan projekteissaan ja omassa toiminnassaan.

Se mitä itse sain mentoroinnista, oli mahtavaa. Sain nähdä, miten ihmisiä saa pikkuhiljaa aukeamaan ja pääsin kokeilemaan omia opittuja dialogitaitojani sekä keskustelun ohjausta ja pääsin jakamaan vinkkejä ja ajatuksia lukiolaisten kanssa. Vaikka alku oli hieman kankeaa mentoroinnin osalta, koin antavani itsestäni sekä saavani myös itse irti testeistä ja keskusteluista. Lähtisin varmasti uudelleenkin mentoroijaksi, mutta ehkä jatkossa niin, että mentoroitavilla olisi jo alkuun motivaatio erilaisella tasolla.