Tampere
15 Jun, Saturday
17° C

Proakatemian esseepankki

Voitontahdon näät silmistä



Kirjoittanut: Juha Kankaanpää - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Johdanto

Näin valmistumisen kynnyksellä varmasti jokainen havahtuu jossain kohtaa pohtimaan, mitä oppeja, osaamista ja ajatuksia Proakatemialla kulkemastaan ajasta on tarttunut matkaan. Sitä tulee varmasti miettineeksi mistä alussa lähdettiin liikkeelle, millaisilla oletuksia minulla oli ja mitähän se olikaan mitä itseasiassa tulin hakemaan, sillä kaikkihan oli aluksi täysin selvää. Muistan useimpien rehvakkaasti paukutelleen henskeleitä suurista suunnitelmistaan ilman, että heillä oli mitään hajua siitä mitä tuleman pitää. Ei tuossa sinänsä mitään pahaa ole, päinvastoin. Jokaisen oma asenne on ehkä yksi merkittävimmistä avaintekijöistä siitä näkökulmasta, mitä Proakatemialla voit saavuttaa. Saat juuri niin paljon, kun olet valmis näkemään vaivaa ja ymmärrät juuri niin paljon, kun uskallat haastaa omaa ajatteluasia, rikkoa mielenmallejasi ja jakaa oivalluksia näistä dialogiringissä.

Kuluneen kolmen vuoden aikana on pitänyt useasti pohtia omia prioriteettejaan ja sitä mihin on valmis. Reflektoitava omaa suhtautumistaan eri asioihin, oli kyseessä sitten konflikti tai muu haastava tilanne sekä tunnistettava ja painittava omien kipukohtien kanssa ja myönnettävä oma keskeneräsyys. Ehkä useampi meistä minun ohellani käy läpi jonkin asteisen identiteettikriisin ja kasvaa lopulta ihmisenä. Kaiken tämän eteen on pitänyt tehdä runsaasti töitä saavuttaakseen uuden tason, josta punnertaa eteenpäin elämän polulla. Mutta kyllä sitä toisinaan pysähtyy pohtimaan, onko ajatteluni ja mielenmallini kokenut muutoksia, mitä olen oppinut, millainen olen ihmisenä nyt ja mitä vahvuuksia ja kehityskohteita olen matkan varrella tunnistanut? Päätin jäsennellä ja jakaa oivalluksiani esseen muodossa myös muille. Kommentoi tai tule vetämään minua hihasta, mikäli samaistuit tai koit oivalluksia. Antoisia lukuhetkiä!

 

Tiimioppiminen on kovinta ydintä

Toimin jonkin aikaa ennen opiskelemaan lähtöä pienen osakeyhtiön puikoissa ja lähdin Proakatemialle tarpeesta oppia erilaisia yrittämisessä tarvittavia substanssiosaamiseen liitettäviä taitoja. Kuitenkin matkan varrella olen oivaltanut paljon asioita, joita en osannut vielä silloin hahmottaa. Kovien taitojen opettelun sijaan, oivalsin pehmeiden taitojen olevan avain ihmisenä ja yrittäjänä kasvamiseen. Miksi ihmeessä lähtisin liikkeelle tavallaan väärästä päästä? Oivalsin että oppimaan oppiminen ja vuorovaikutustaidot dialogin kautta olisi varmasti fiksumpaa hallita ennen kuin lähtee hosumaan. Näin ajatuksen tasolla, eikö olisi fiksua ymmärtää miten oppiminen tapahtuu ja sen sijaan että tekisit kaiken yksin, voisit tehdä sen yhdessä muiden kanssa. Se tunne, kun alat hahmottaa tiimioppimisen merkityksen ja sen mitä yhdessä on mahdollista saavuttaa. Ympärilläsi on mahtava yhteisö, joka on täynnä hiomattomia timantteja. Lisäksi tajuat kirjojen olevan tavallaan elämän huijauskoodeja, joihin joku sinua viisaampi on kirjannut harkittuja pohdintojaan. Luet siitä, miten kysyminen aktivoi ajatteluasi ja sen yhdistäminen tekemiseen synnyttää valtavan nosteen oppimiselle. Tämän kaiken tekeminen yhdessä synnyttää vielä kerrannaisvaikutuksen ja vain taivas on rajana.

 

Muistiinpanojen merkityksestä

Olen huomannut kuinka merkittävä tekijä muistiinpanot ovat oman oppimiseni kannalta. Vaikka neiti fortuna onkin suonut allekirjoittaneelle kohtuullisen hyvän kyvyn muistaa kuulemansa ja näkemänsä sisältäen paljon erilaisia yksityiskohtia ja irrelevanttejakin asioita. Olen huomannut muistiinpanojen olevan yksi avaintekijöistä asioiden omaksumiseen ja syvempään oppimiseen. Hienoa on myös se, että muistiinpanoja tekemällä on mahdollisuus palata myöhemmin asian pariin. Vaikka esimerkiksi kirjasta tekemistäsi huomioista muistuu hämärästi jokin asia täysin eri asiayhteydessä, muistiinpanoihin palaaminen palauttaa lukuhetken taas terävänä mieleesi. Sama pätee kohdallani dialogiringeissä tai tapaamisissa syntyneisiin keskusteluihin, jotka yleensä konkretisoin muistiinpanoiksi. Sillä myöhemmin touhuillessani jotain täysin muuta, työstää ajattelemisen koneisto asiaa alitajunnassani ja palauttaa sen myöhemmin uudestaan käsiteltäväksi jalostuneempana ajatuksena. Olen huomannut, että omalla kohdallani merkittävästi muistamista tehostaa nimenomaan motorinen tekeminen eli kirjoittaminen ylös. Herkemmin kun asia tai huomio päätyy muistikirjan lehdelle, kulkee se kynästä käsivarren kautta myös muistin sopukoihin. Tilanteessa varmasti läsnäololla ja keskittymisellä on oma roolinsa, mutta koen kirjaamisen olevan erittäin olennainen osa ajatteluprosessissa. Kirjaatko sinä muistiinpanoja? Miksi et kirjaisi?

 

Vahvuuksien tunnistamisesta

Vahvuuksien tunnistaminen tulee tekemisen kautta ja ennen kaikkea yhdessä tekemisen. Kun tekeminen on vahvasti läsnä, syntyy vähän kuin huomaamatta eri projektitiimeissä kullekin tiimin jäsenelle ominaisin rooli. Yhteen pelaaminen on parhaillaan silloin kun jokainen pelaa omalla vahvuusalueellaan ja toiset tukevat toisiaan. Yhdessä pelaamisen ansiosta olen Proakatemialla huomannut omaavani poikkeuksellisen kyvyn hahmottaa suuriakin kokonaisuuksia. Ymmärrän kausaliteetteja, osaan ajatella yksityiskohtia ja priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen, jotta eteneminen on loogista. Haasteiden astuessa mukaan kuvioihin en mene herkästi jumiin tai lannistu, vaan omaan myös kyvyn ajatella nopeasti uudelleen ja keksiä luovia vaihtoehtoja ja ratkaisuja, jotta kokonaisuus muodostaa taas toimivan paketin. Osasyy kokonaisuuksien hahmottamiseen ja hallitsemiseen on käyttämäni aika kysymisen ja ajattelun kehittämiseen. Tavallaan panostus oppimisen taitoihin ja itselleen oikeiden tapojen löytäminen palkitsee näin myöhemmin. Kun osaa kysyä ja ajatella paremmin, kehittyy myös kiteyttämisen taito. Kaiken tämän lisäksi opit Esa Saariselta siitä, miten omaa ajattelua ja mielenmalleja kannattaisi tarkastella, on synnyttänyt ja muuttanut toimintamallejani positiivisempaan, hyväntahtoisempaan ja arvostavampaan suuntaan synnyttäen parempaa elämää ja parempia suhteita. Minusta on kasvanut huomattavasti systeemiälykkäämpi ihminen, joka kohtaa ja vuorovaikuttaa ylärekisterin kautta. Kaiken tämän ohella kuin varkain ovat kehittyneet kovemmat taidot aina myynnin, markkinoinnin ja palvelumuotoilunkin saralla. Kaikki lähtee siitä, että ymmärrä mikä on olennaista ja loput tulevat kuin itsestään.

 

Kehityksen kautta

Ettei matkani Proakatemialla kuulostaisi pelkästään ruusuilla tanssimiselta, olen oppinut tunnistamaan myös suurimmat kehityskohteeni. Nykyään haluan nähdä kaikki nämä ei niinkään vahvuudet nimenomaan kehityskohteina heikkouksien sijaan. Kaikki se turhautuminen ja tuska, jota olen matkalla toisinaan tuntenut, on saanut minut myöhemmin ymmärtämään ja näkemään edellä mainitut tilanteet hienoina mahdollisuuksina oppia. Tiedän, että en ehkä vielä ole maailman paras tekemään tehokkaita päätöksiä tilanteissa, joissa niin olisi viisasta tehdä ja olen taipuvainen takertumaan yksityiskohtiin, mutta huomaan kehittyneeni asiassa aivan valtavasti. Entisen jahkailijan sijaan nykyään tilalla on huomattavasti kehittyneempi versio, mutta matkaa on vielä. Saman kaltaisia ajatuksia olen kokenut luottamisen ja epävarmuuden sietämisen osalta. Olen huomattavasti parempi heittäytymään tilanteisiin kuin aiemmin ja näkemään asioissa ja tilanteissa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Mahdollisuuksista puhuttaessa on mainittava myös se, että oman itsensä priorisoinnissa on myös vielä reilusti kehittämisen varaa. Pyrin ja haluan pääsääntöisesti auttaa ihmisiä, joka toisinaan johtaa siihen, että lautasella on liikaa, enkä osaa sanoa riittävän usein ei.  Toisaalta olen päättänyt ottaa Proakatemiasta kaiken mahdollisen irti tarttuen kaikkiin mahdollisuuksiin, jotka vain ovat mahdollisia resurssien puitteissa. Kova työ kuitenkin palkitaan joskus ja onni suosii lopulta parhaiten valmistautunutta. Voitontahto ja nälkä ovat akatemia aikana vain kasvaneet. Se mitä tulevaisuus tuo selviää myöhemmin, mutta se tapahtuu jollain kokoonpanolla, yhdessä. Loppu kiteytyksenä olen kuitenkin matkalla kohti tasapainoisempaa elämää ja päiväkerrallaan olen hieman kehittyneempi, hieman kokeneempi ja hieman viisaampi. Parasta elämässä on se, ettei koskaan tule valmiiksi. Sanovat, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen.

 

”Tässä on jotain mitä ei luusereiden kantsi koittaa himas.

Tää on niille jotka päättää selvii voittajina.

Tää on pukuhuone tsemppauskamaa,

Niille jotka löytää aina jotai petrausvaraa.

Niille jotka vetää vastustajaa kovempaa,

Jotka nuorempiaan kannustaa ja opettaa.

Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken.

Rocky Balboa – Eye of the tiger.

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia.

Kaikki likoon vaan vaik se suuttuttas kaikkia.

Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta,

Suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta!

Kyyneleitä, verta, hikee.

Loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen.

Voitontahdon näät silmistä.

Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä.”

– Cheek

 

 

 

 

Kommentit
  • Pyry Paaso

    Kiitos Juha,

    Kiinnostavaa lukea ajatuksiasi perspektiivistä, jossa valmistuminen siintää ja horisontissa. Huomaa, että osaat hienosti ilmaista itseäsi myös kirjallisesti ja kirjoittamasi on linjassaan sen kanssa mitä olen oppinut sinua tuntemaan.
    Tunnistan itseäni tuosta kuvailemastasi rehvakkaasta henkseleiden paukuttelijasta akatemian alussa ja pitkä matka on jo siitäkin kuljettu. Tämä essee pysäytti minua ajattelemaan, että olisi hyvä tässä kohtaa pitää pientä tilanne katsausta itsensä kanssa. Tässä kohtaa, kun akatemia aikaa on vielä reilu vuosi jäljellä.

    Kyllä ehdottomasti kirjailen muistiinpanoja. Törmäsin joskus jossakin väitteeseen, että kuunteleminen aktivoi joitakin satoja tuhansia hermopäätteitä, kun taas kirjoittaminen joitakin miljoonia. Tämän teorian mukaan siis oppiminen ja ennen kaikkea muistaminen noin kymmenkertaistuisi, kun kuuntelun tueksi lisää muistiinpanot.

    Kiitos, että jaoit oivalluksiasi!

    13.10.2022
Kommentoi