Ihan näin alkuun haluan hetken hehkuttaa, ja se hetki tulee tässä:

En olisi koskaan uskonut, ensinnäkään siihen, että innostuisin kirjoittamisesta ja vielä niin että siitä joku minulle maksaa. Kesäprojektini oli tuottaa käsikirjoituksia verkkokoulutuksista, joiden aiheet sain keksiä itse. Kolmen kuukauden aikana työni oli siis kirjoittamista, animaatioiden tekemistä, valmentavalla otteella sisällön luomista koulutukseksi, interaktioita ja sen sellaista luovuutta vaativaa hommaa. Haluan tässä vielä ihmetellä ääneen, että mitä ihmettä on tapahtunut.

Olen ihan satavarmaan kovaan ääneen koulussa kailottanut, että olen huono kirjoittamaan ja sillä tavalla en tule koskaan tekemään yhtään mitään. En ole koskaan ollut ehdokkaana projektoreissa kuukauden esseissä saatikka haaveillut kirjapistehatusta. Mennään ajassa hieman taaksepäin. Kaivoin kaapista selkärangan, kun toinen vuosi Proakatemialla alkoi. Ajattelin ottaa kirjoittamisen haasteena. Tavoittelin, että vuoden lopussa pystyisin kirjoittamaan tunteita herättävää tekstiä. Ilmeisesti haaste kannatti, sillä nyt viimeisenä vuonna, minulla on ollut tämä projekti. Sanoisin, että JEE!

Noniin, mennään seuraavaksi itse esseeseen:

Olen huomannut Proakatemian aikana, että minua ei niinkään aina stressaa tekemättömät työt (okei ehkä välillä joo, varsinkin jos niitä ei ole laittanut kalenteriin) tai kasvava to-do lista. Minua stressaa se, jos ihmisiä kohdellaan mielestäni väärin tai huonosti. Ahdistaa se, jos huomaan että minua kohdellaan väärin. Hävettää se, jos olen itse kohdellut toista huonosti.

Niina Ratsula on lanseerannut työelämässä termin oikein toimimisen kulttuuri joka tarkoittaa sitä että vähintääkin yhtä paljon pitäisi kiinnostaa se miten tulokseen ollaan päästy kuin se, että mikä se tulos on. Myyntityössä tämä saattaa hiukan aiheuttaa harmaita hiuksia. Esimerkiksi jos on kovat myyntitavoitteet ja sitähän saa mitä mittaa, mutta toimitaankin ehkä hieman harmaalla alueella sen suhteen että miten sitä kauppaa tulee. Vaikkapa palkitsemisen suhteen, jos huippumyyjää palkitaan tuloksesta ja tämä huippumyyjä itse tietää, että lähes tulkoon hinnalla millä hyvänsä myy, niin voidaan (tai kannattaa) pysähtyä miettimään toiminnan eettisyyttä. En missään nimessä halua saarnata tästä asiasta, sillä en itsekään ole mikään paras esimerkin näyttäjä, mutta mielestäni tämä on aiheena mielenkiintoinen ja tästä on paljon opittavaa.

Listasin kolme kirjan vaikuttavinta oppia:

1. Voiko sinulle puhua asioista, joita et halua kuulla?
2. Se, miksi hyvät tyypit tekee joskus pahoja asioita liittyy sokeisiin pisteisiin.
3. Suurinosa havaitsee epäeettistä toimintaa, kuten syrjintää, mutta jättää puuttumatta siihen.

Pyörittelen tässä esseessä näitä kolmea kohtaa, nappaan oppeja kirjasta sekä pyrin niitä myös ajattelemaan itse.

1. Voiko sinulle puhua asioista, joita et halua kuulla?

”Oli todella surullista havaita Jorman sitoneen identiteettinsä yhtiön menestykseen niin vahvasti, että kaikki kritiikki yhtiötä kohtaan osui suoraan häneen, minkä takia hän puolustautui aggressiivisesti. Siksi keskustelu uusista vaihtoehdoista tai näköpiirissä olevista tulevaisuuden ongelmista oli vaikeaa tai mahdotonta” – Risto Siilasmaa, Paranoidi Optimisti 2018

Tämä kysymys ja aihe on pyörinyt mielessäni koko kesän, sillä tottakai, varmasti kaikki haluaisivat olla helposti lähestyttäviä ja turvallisia ihmisiä, joille voi kertoa kaikenlaista. Mutta kun kokemani totuus on se, että kaikille ei voi kertoa sellaista, mitä ei haluta kuulla. Haluaisin itse pyrkiä siihen, että minulle voisi kuitenkin kertoa. Se vaatii sitä, että pystyy ottamaan palautteet mahdollisimman hyvin vastaan. Kuten aikaisemmin esseessä sanoin, stressaannun mikäli ihmisiä kohdellaan huonosti ja pohjimmiltani haluan hyvää ja uskon hyvään. Olen ensimmäisessä mökkipajassa tiimiläiselleni sanonut, että jos jokin näyttää pahalta, se on hyvä mutta voi huonosti. Entä mikä muu voisi helpottaa muita kertomaan minulle vaikeita asioita? Varmaankin se, että puhuu myös itse omista kokemuksista käsin ja on ymmärtäväinen.

”Kyseenalaistaminen oli kiellettyä, tietoa ongelmien perimmäisistä syistä pantattiin ja vaikeiden kysymysten esittäjä leimattiin riidanhaluiseksi”, Siilasmaa luettelee kirjassaan. Kuulostaa semi-tutulta ihan tiimiyrityksissäkin, varsinkin niissä ikävissä myrskyvaiheissa. Pelon ilmapiiri on ihan hemmetin kuluttavaa, ja koen tärkeäksi tietää, mikäli itse olen edistämässä pelon ilmapiiriä – sillä sitä en todellakaan halua.

2. Se, miksi hyvät tyypit tekee joskus pahoja asioita liittyy sokeisiin pisteisiin.

Tekijät, jotka aiheuttavat epämiellyttävää käytöstä tai huomaamatonta huonoa käytöstä liittyy fokukseen, uskomuksiin, valtaan, kiireeseen, ryhmäpaineeseen ja auktoriteetteihin. Vaikka olisi maailman mahtavin tyyppi, mutta silti ihminen, niin todennäköisesti jossain vaiheessa kohtaa näitä sokeita pisteitä. Annetaan itsellemme vähän armoa, tärkeää on että näistä puhutaan ja tuodaan näkyväksi – siten niihin sitten pystytään omalta osaltamme vaikuttamaankin.

Fokus

Kun on vahvasti fokusoitunut suorittamaan jotakin päivittäistä rutiinia tai annettua tehtävää niin jää usein jotakin ympäriltä huomaamatta. Tunnistan itsessäni juurikin tämän sokean pisteen erittäin hyvin. Kun keskittyy johonkin herkeämättä, ei välttämättä oikeasti huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Hyvä esimerkki on vaikka se, että kun uppoudun musiikkiin, en välttämättä huomaa jos ulkona alkaa sataa. Vaikka siis kävelisin ulkona samalla. Kun on fokus niin vahvasti jossakin, ei vaan yksinkertaisesti huomaa kaikkea mitä tapahtuu. Me olemme myöskin koulutettuja näkemään tiettyjä asioita esimerkiksi koulussa tai töissä. Kulttuuri sekä muut opiskelijat opettavat meitä näkemään asioita, joihin tulee kiinnittää huomiota, oli se sitten projektoreissa liikevaihto tai keväisin ja syksyisin kirjapisteet.

Uskomukset

Uskomukset ovat myöskin vähän triggeröiviä, sillä sekin on hankala ja monimutkainen aihe. Meillä on tapana sopeuttaa faktat omiin uskomuksiimme. Olen tästä kirjoittanut soluesseen Lassin kanssa ”uskommeko enää samoihin tarinoihin” , jossa tätä uskomusosiota on avattu laajemmin. Uskomus on sekin, että luotamme jokaiseen opiskelijaan Proakatemialla, esimerkiksi kun täytetään HOPSia. Luotamme siihen, että porukka täyttää siihen oikeita tuntimääriä ja niin poispäin, mikä on mielestäni hyvä asia. En ole itse törmännyt vielä siihen että joku käyttäisi tätä annettua luottamusta väärin.

Valta

Jaha, noniin. Tiedätte varmaan sen esimerkin, että joku ylenee yhdessä yössä esimieheksi ja muuttuu sietämättömäksi? Se ihminen ei missään nimessä välttämättä ole sietämätön – valta on se mikä saa helposti kokeneenkin johtajan sokaistumaan. Hyvästäkin kaverista voi tietyssä tilanteessa tulla ikäväkin tyyppi. Monissa tutkimuksissa on todettu että valta tai vallan tunne saa ihmiset tekemään kummallisia ratkaisuja ja päätöksiä – joskus surullisin seurauksin.

Kiire

Entä mites sitten kiire? Tämäkin on yksi synti, oikea oravanpyörä mitä on vaikea katkaista. Se on ehkä jopa opittua, että aina pitää olla kiire ja jos ei ole kiirettä, niin aiheuta nyt edes sitten itsellesi sellaista. Tässäkin on vähän samaa mitä fokuksessa, jos kiireellä juoksee paikasta toiseen ja kokouksesta toiseen, tekemisestä toiseen niin jää paljon matkanvarrelta huomaamatta, olet varmaan sen huomannut joskus itsekin.

Ryhmäpaine

Onko sulle käynyt niin, että olette tiimin kanssa kokoontuneet yhteen puhumaan jostakin asiasta, mihin sinulla on mielipide ja se mielipide muuttuu sen keskustelun aikana mitä käytte tiiminne kanssa? Minulle ainakin on käynyt niin, ja tämä seuraava sokea piste on ryhmäpaine. Vaikka itsellä olisi sellainen tunne että nyt ei muuten mene oikein tämä asia, niin jostain syystä sitä ei uskalla ryhmän edessä sanoa ääneen. Toinen esimerkki on, että tiimin päätöksentekotilanteessa päättää pysyä hiljaa, sillä ei ole oikeastaan harmainta aavistusta siitä mitä ajattelee muttei halua paljastaa tietämättömyyttään. Tämä on täysin inhimillistä ja luonnollista. Voisiko sitä seuraavassa vastaavassa tilanteessa sanoa ääneen että “nyt tuntuu ryhmäpaine, oikeasti mietin näin mutta ryhmä saa minut ajattelemaan näin”?

Auktoriteetit

Kuinka usein sitä kyseenalaistaa lääkärin antaman lausunnon? Sitä yleensä itsekin toteaa, että selvä homma ja marssii suorinta tietä apteekkiin, mikäli lääkäri on määrännyt jonkin lääkkeen. En osaa oikein sanoa, että olenko se jäärä joka ei oikein mielellään kuuntele auktoriteetteja (tunnistan itseni tästä) vai olenko se, joka nimenomaan toimii auktoriteettien alla (tunnistan tästäkin). Esimerkiksi taidan olla ehkä kerran kysynyt lääkäriltä, onko muita vaihtoehtoja kuin tämä tai tämä, mutta opettajien auktoriteettiä esimerkiksi ylä-asteella tai lukiossa en oikein voinut sietää. Se, onko joskus joidenkin opettajien toiminta nimenomaan vallan väärinkäyttöä vai auktoriteettiä niin sanos se. Välillä on vaikea tunnistaa ero auktoriteeteista ja nimenomaan tuosta vallan väärinkäytöstä.

3. Suurinosa havaitsee epäeettistä toimintaa, kuten syrjintää, mutta jättää puuttumatta siihen.

Syy, miksi jätetään puuttumatta huonoon käytökseen on Nordic Business Ethicsin teettämän tutkimuksen mukaan se, että koetaan ettei asia kuulu minulle. Toinen syy on se, ettei uskota että tilanne muuttuisi miksikään. Kolmas syy on se, että puuttumisen pelätään vaarantavan asemaa työpaikalla. Tästä linkistä voit lukea lisää: https://www.nordicbusinessethics.com/survey/nordic-business-ethics-pulse-2020/

Ymmärrän, että ei haluta puuttua toisten asioihin, mutta senkin voisi ehkä tehdä jotenkin kivasti. Tai sitten ei, minulla ei ole oikeita vastauksia tähän, on vain jotakin mitä pallotella. Asia on varmasti erittäin tilannesidonnainen ja riippuen siitä, minkälaisia ihmisiä siinä on.Tämä on mielestäni kiinnostavaa, sillä tämä liittyy juurikin myös siihen psykologiseen turvallisuuteen. Kirjassa puhuttiin myös paljon eturistiriidoista, eli jos oma henkilökohtainen etu menee yrityksen edun edelle, niin miten niissä tilanteissa pitäisi tai kannattaisi toimia.

Lopuksi

Lainaan tähän loppuun kirjasta listan, joka toimii ikään kuin tarkistusluettelona tai ajattelua herättävänä sille, mikäli on mahdollisuus näihin aikaisemmin mainittuihin sokeisiin pisteisiin:

Toimitko voimakkaassa aikapaineessa?

Toimitko voimakkaassa suorituspaineessa?

Kilpailetko työpaikalla toisia vastaan?

Onko tavoitteesi realistiset?

Lähteekö tiimistäsi sellaiset, jotka eivät sovi kulttuuriin?

Onko verbaaliset viestit ristiriidassa käyttäytymisen kanssa?

Onko pelko laajalle levinnyt tunne yrityksessänne?

Kiitos ja kumarrus, tämä oli syksyn 2020 ensimmäinen essee.