Se joka haukkuu, sen napa paukkuu T. tatu arminen

Kun kysyin kämppikseltäni, Tatu Armiselta, onko hänellä jotain suuria elämän filosofioita tai ohjeita, hän totesi –  ”Se joka haukkuu, sen napa paukkuu”. Ei ollenkaan huono mietelause. Tähän esseeseen sain inspiraation Jordan B. Petersonin kirjasta ”12 Rules For Life; Antidote to Chaos” (2019). Kirjassa käsitellään elämää ja onnellisuuden ja kärsimyksen filosofiaa, niin tieteelliseltä kuin raamatullisten opetuksienkin näkökulmasta. Olen itse saanut kristillisen kasvatuksen, ja kirjaa oli mielenkiintoista lukea siinäkin mielessä, että kirjassa pureuduttiin hyvin vahvasti kristillisten arvojen historiaan, niiden viemiseen käytäntöön ja niiden vaikutukseen yhteiskunnassa. Tässä esseessä tulen käsittelemään muutamaa oppia Petersonin kirjoittamasta kirjasta.

Jordan B. Peterson on ammatiltaan kliininen psykologi ja hän on myös psykologian professori Toronton yliopistossa. Kuuluisuuteen hän nousi alettuaan kuvaamaan suoratoistopalvelu Youtubeen psykologian oppituntejaan. Tänä päivänä hän on suosittu puhuja, hänellä on yli 3 miljoonaa tilaajaa Youtube -kanavallaan ja on hänellä oma podcastikin.

Lakaise ensin oma kuistisi, ennen kuin pahoitat mielesi siitä, että naapurin pihamaa on sotkuinen.

Kämppikseni sanoin, se joka haukkuu, sen napa paukkuu. Ennen kuin tuomitset ja syytät maailmaa mistään, kanna täysi vastuu omasta elämästäsi ja omasta todellisuudestasi. Elämä ei ole aina reilua. Ikäviä asioita tapahtuu jatkuvasti ja kärsimys ei koskaan lakkaa maailmasta. Tämän jokainen meistää tajuaa jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin. Peterson siteeraa kirjassaan paljon venäläistä kirjailijaa, Leo Tolstoyta. Filosofisessa teoksessaan ”A Confession”, Tolstoy summaa, että on neljä järkeenkäypää tapaa suhtautua elämän epäoikeudenmukaisuuteen.

1. Väliinpitämättömyys, niin kuin lapsi joka kieltäytyy hyväksymästä elämän realiteetteja.
2. Nautinto, niin kuin addikti nautinnon oravanpyörässä
3. Itsemurha
4. Sinnittely, kaikesta huolimatta

Tolstoy itse valitsi neljännen vaihtoehdon, eli elämän mittaisen kamppailun elämän kanssa. Tämä kertoo paljon Tolstoyn ja Petersonin näkemyksistä hyvästä elämästä. Riippumatta siitä, kuinka epäreilu ja toivoton tilanteesi on, sinun ei tulisi koskaan syyttää maailmaa ongelmistasi. Jos vain kannat vastuun itsestäsi ja keskityt pitämään oman ”talosi” järjestyksessä, huomaat nopeasti kuinka huonot ajat loittonevat.

Huolehdi itsestäsi, niin kuin huolehtisit rakkaistasi.

Monesti kuulee eri konteksteissa lausahdusta: ”Kohtele lähimmäistäsi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan”. Jordan nostaa teoksessaan ajatuksen, että tämmöinen lähestymistapa ei aina ole ideaali. Esimerkiksi Jordan nostaa lääkärikäynnit ja lääkärin määräämän lääkityksen. Tutkimuksien mukaan jopa kolmannes ihmisistä sivuuttavat lääkärin suositukset täysin ja jättävät lääkkeet ottamatta. Jordanin mukaan kyseessä on eräänlainen passiivinen itserangaistuksen muoto, ja ihmisinä teemme sitä ilmeisesti paljon, ja tämän seurauksena tuppaamme pitämään muista parempaa huolta kuin itsestämme.

Peterson pohtii, että tämä on seurausta kyvyttömyydestämme käsitellä elämän absurdia hulluutta. Aivan kuten Aatami ja Eeva söi kielletystä puusta, me kaikki ihmiset olemme ajoittain kosketuksissa pimeään puoleemme, jolloin saatamme kokea ansaitsevamme rangaistuksen. Kaikilla meistä on se valoisa ja pimeä puoli sisimmässämme, aivan kuten Yin ja Yang. Toinen ei voi olla olemassa ilman toista.

Tärkeintä on löytää on löytää balanssi noiden kahden voiman välillä. Jordan kehottaakin huolehtimaan itsestään, niin kuin huolehtisit rakkaistasi, eli tee niin kuin on sinulle parasta, vaikka se ei aina välttämättä tekisikään sinua onnelliseksi.

Etsi elämääsi merkityksellisyyttä uhrauksien kautta, älä onnellisuutta nautinnon välityksellä

Valoisan ja pimeän puolen tasapainottaminen saattaa ilmetä erilaisin tavoin. Joskus se voi tarkoittaa koko päivän lepäämistä sängyssä, parantuaksesi flunssasta. Joskus se voi tarkoittaa ylitöiden tekemistä perjantai-iltana. Tasapainon löytäminen useimmiten vaatii merkityksellisyyden valitsemista uhrauksien avulla, ennemmin kuin hetkellistä onnellisuutta nautinnon kautta.

Petersonin mielestä ihmiset kokevat yleisesti enemmän merkityksellisyyttä, kun yksilö tekee uhrauksia muiden hyväksi, yhteisen hyvän eteen. Esimerkkinä, ylitöiden tekeminen lomamatkan maksamiseksi on vähemmän merkityksellistä, kuin vapaaehtoistyön tekeminen lauantaisin.

Tämä kolahti itselleni siinä määrin, että tähän asti osuuskunnassa olen ottanut hyvin vähän vastuurooleja vastaan. Tämä on heijastunut siihen, että en koe hirveän vahvasti, että arjessa tekemälläni työllä olisi niin paljoa merkitystä tiimitasolla. Siksi olenkin päättänyt ottaa uuden lähestymiskulman, ja yritän hakeutua johonkin osuuskunnan vastuurooliin vuonna 2021, ja katsoa mihin se kantaa.