Johdanto

Tekstissä tuodaa esille yhdenlainen osuuskuntamalli, joka perustuu yksilön vapauteen. Tekstissä pohditaan, voisiko kyseinen osuuskuntamalli toimia Proakatemialla, tai pystyisikö siitä saamaan inspiraatiota omaan osuuskuntansa toimintaan.

Aluksi totean, että ainakin näin ensimmäisen vuoden Proakatemialaisena olen havainnut, että Proakatemiaa pystyy ’’pelaamaan’’ aika monella eri tavalla. Osa keskittyy enemmän projekteihin, osa pitää lukemisen ja esseiden kirjottamisen kautta oppimista tärkeämpänä kuin toiset. Osalle opiskelijatapahtumat ovat tärkeä juttu, kun taas osa jopa halveksuu niitä. Mielestäni esimerkiksi näistä esimerkeistä tulee paljon ristiriitoja. Itse en näe, että meidän opiskelijoina tulisi ainakaan rajoittaa toistemme oppimistyylejä ja intressejä. Mielestäni päinvastoin, osuuskunnan juttu voisi olla juuri se, että kaikkien tavoitteita tuetaan.

Esimerkiksi, jos jotkut haluavat tehdä paljon projekteja, niin pyrittäisiin sellaiseen toimintaan osuuskuntana, ettei ainakaan rajoitettaisi sitä. Esimerkiksi jos jotkut tekevät paljon projekteja, voisi se joskus mennä esimerkiksi pajojen tai muun tiimin toiminnan edelle. Tietysti Proakatemia velvoittaa täyttämään tietyt pajatunnit, johon peilataan tekstissä vielä myöhemmin. Mutta mielestäni jos joku tekee ahkerasti omia projekteja (joista tulee kuitenkin siivu osuuskunnalle), voi hänelle antaa pientä siimaa joissain muissa jutuissa. Tällä en tarkoita sitä, että yhtäkkiä pajoissa ei olisi ketään koska kaikki olisivat tekemässä omia juttuja. Tarkoitan sitä, että osuuskuntana tehtäisiin poikkeuksia, koska oltaisiin valmiita tukemaan yksilön intressejä niin paljon, että se menisi välillä osuuskunnan edelle.

Myös nyt etenkin opiskeluiden alkuvaiheessa (ensimmäisenä vuonna) osa haluaa keskittyä projekteihin enemmän ja osalla on selkeästi enemmän paukkuja kirjoihin ja esseisiin. Mielestäni olisi hyvä, jos molempia tuettaisiin. Etenkin ensimmäisenä keväänä ymmärrän niitä, joilla ei ole vielä kiirettä projektejen kanssa vaan haluavat keskittyä enemmän ’’opiskeluun’’.

Myös opiskelijatapahtumat ovat herättäneet keskustelua ainakin omassa kuplassani. Mielestäni täytyy muistaa, että osalle varmasti opiskelijastatuksen omaaminen, opiskelijaelämä ja näin myös opiskelijatapahtumat ovat tärkeä ja siisti juttu. Vaikka sen takia esimerkiksi tiimin laiminlyöntiä ei hyväksyttäisi, niin ainakin ymmärrettäisiin sitä, että sekin on tärkeä asia jollekkin.

Ylipäätänsä näen, että ihmiset ovat tulleet Proakatemialle eri syistä. Osa on tullut esimerkiksi tekemään rahaa, osa oppimaan, osa elämään opiskelijaelämää ja oma varmaan myös vähän etsimään itseänsä. Se on selvää, että Proakatemialla on esimerkiksi tietyt tunnit, mitä täytyy täyttää pajoista, projekteista jne, plus muut kaikki opinnot jne. Mutta sen lisäksi säännöt sanelevat me, opiskelijat. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tiimin sääntöjä tulee kunnioittaa. Mutta ehkä tiimin säännöissä olisi hyvä ottaa huomioon näitä asioita.

Tietysti opiskelemme tiimiyrittäjyyttä, ja ymmärrän sen ajatuksen, että laitetaan tiimi edelle. Mutta uskon, että vapaammasta osuuskunnan toiminnasta myös tiimi voi hyötyä! Uskon vapaamman osuuskunnan mahdollisesti lisäävän jäsenien hyvinvointia ja sisäistä motivaatiota.

Voi olla että olen täysin väärässä ja näen myös mahdollisia haittapuolia vapaudessa. Voiko liiallinen vapaus johtaa esimerkiksi laiskuuteen? Saadaanko tiimistä enemmän irti, jos mennään kaikki yhteiseen suuntaan? Varmaan riippuu myös tiimistä tosi paljon. Jos lähtökohtaisesti ihmisillä on samat tavoitteet, niin yhteiseen suuntaan meneminen on varmasti hyvä idea. Mitä jos ihmisillä on hyvin eri tavoitteet? Onko silti parempi mennä yhteiseen suuntaan vai kaikki vähän omaa polkuaan, mutta yhdessä?

Loppuyhteenveto

Proakatemia on kieltämättä erikoinen paikka. Vapaus ja vastuu on opiskelijoilla suuri. Osuuskunnan vaikutus opiskeluun on erittäin iso. Sen takia se millaisia osuuskuntia rakennamme, on ratkaiseva tekijä. Jokainen osuuskunta on erilainen, jokaisessa on X-määrä erilaisia ihmisiä. Tärkeintä on se, että osuuskunta palvelee ihmisiään parhaalla mahdollisella tavalla. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Itse haluan tehdä Proakatemiasta mahdollisimman mieluisan paikan itselleni ja muille, ja otan mielellään vastaan haastoja siitä, mitä negatiivisia puolia tälläisellä osuuskunnalla voisi olla 🙂