Millaista valmentajuutta ympärillämme on? Millaisia valmentajia meistä syntyy?

Johdanto

Aloitin tänä syksynä Tiimiakatemian toteuttaman Tiimimestarit-koulutuksen. Meidän ensimmäisellä lähiopetusjaksollamme aiheena oli oppiminen ja tiimioppiminen. Tiimimestarit ryhmämme on muiden lailla hyvin kirjava – taustoja löytyy niin opetusmaailmasta eri koulutusasteilta kuin yritysmaailmasta. Ja näiden välimaastossa tietenkin me, Proakatemian stipendiaatit, jotka sopivasti putoavat näiden kategorioiden väliin.

Lähdin tiimimestareihin saadakseni lisätukea tämänhetkiseen apuvalmentajan rooliini sekä avatakseni mahdollisuuksia Proakatemian jälkeen. Koen suurimman annin tulevan lähijaksoilla muiden toiminnan tarkastelusta sekä omien valmentamisen otteiden harjoittelusta. Jo ensimmäisellä lähijaksolla huomasin, kuinka paljon Proakatemian aikana oikeasti onkaan oppinut sekä millaisia vahvuuksia minulla voisi valmentajana olla.

Ensimmäisen lähijakson suurimmat opit olivat huomiot valmentamiseen ja tiimioppimiseen liittyen. Ilmoille syntyi ajatus siitä, millaisia valmennustyylejä on olemassa, millaisia valmentajia minun ympärilläni on sekä millainen valmentajan minä haluaisin olla. Näiden kysymysten pohjalta huomaan jatkuvasti tarkastelevani ympärilläni olevia ihmisiä sekä heidän toimintatapojansa.

Valmennustyyli

Tiimimestarit koulutuksen alkaessa jokaiselle osallistujalle jaetaan ”Synnytämme rohkeita tiimivalmentajia”-kirjat, joissa kuvataan pääajatuksia tiimivalmentamiseen liittyen. Yhdessä näistä diagrammeista kuvataan valmennustyylien eroavaisuuksia, tiedon pohjautuessa Myles Downeyn Effective Coaching-kirjaan.

Keskenään verrattavat valmennustyylit ovat vetäminen ja työntäminen, eli karrikoidusti ”valmentava” ja ”opettava” valmennusote.

Valmentavaan eli non-directive tyyliin kuuluu:

• kuunteleminen
• reflektointi
• sanotun kertaaminen
• yhteenvetojen tekeminen
• kysymysten kysyminen

Tiimivalmentajan kuuluisi pysyä tällä alueella 80 prosenttia ajasta.

Opettavaan eli directive tyyliin kuuluu:

• vaihtoehtojen tarjoaminen
• palautteen antaminen
• neuvominen vinkeillä (omat ideat)
• ohjeiden antaminen
• neuvominen suorasukaisesti

Valmentajan tehtävänä on tasapainoilla sopivassa mittasuhteessa. Tämän opin seurauksena onkin ollut mielenkiintoista tarkkailla Proakatemian valmentajien, Tiimimestareiden sekä oman valmentamisen jatkuvaa tasapainoilua sekä erilaisia otteita tekemiseen.

Toinen lähijakso

Tiimimestareiden toisella lähijaksolla sain toimia ”pikkulillana”, eli niin sanottuna apuvalmentajana omalle pienryhmälleni lilla-parini kanssa. Lähijakson aiheena oli johtaminen, jonka koin itseäni eniten kiehtovaksi sekä läheisimmäksi aiheeksi. Koin, että riskinä omassa roolissani olisi liiallinen omien kokemusten tai oppien suora jakaminen opettavaan tyyliin, jonka takia koitin tiedostaen esittää mahdollisimman paljon kysymyksiä pienryhmän kanssa.

Meidän pienryhmässä oli useampia puheliaampia persoonia, joilla oli monia omia kokemuksia jaettavaksi aiheen tiimoilta muulle ryhmälle. Haasteena olikin aiheessa saada keskustelua ohjattua enemmän johtajuuteen ja siihen liittyvien ilmiöiden ympärille. Nostimme toisena lähipäivänä tiimillemme seinälle piirretyn dialogitimantin muistutukseksi, sekä kertasimme perusperiaatteet. Lisäksi loppusynnytyksessä päätimme käyttää lappukokeilua, jossa jokaisella oli käytössä kolme kysymyspaperia sekä kaksi kommenttilappua.

Loppureflektiossa saimme tiimiltämme kaikista eniten kiitosta kysymyksillä keskustelun ohjaamisesta takaisin raiteilleen sekä erilaisten työkalujen esille nostamisesta pienryhmälle dialogin vahvistamiseksi.

Molempien tiimimestarin lähijaksojen seurauksena koen huomanneeni kaiken Proakatemialla tähän mennessä oppimani asian. Oma kehitys motivoi jatkamaan valmentavan otteen kehittämisessä sekä kokeilemaan rohkeasti uusia työkaluja myös Proakatemialla. Oma suuntaa vahvistuu koko ajan, sekä oma ammatillinen itsevarmuus kasvaa.

Lähteet

Johannes Partanen. Tiimiakatemia Global. Synnytämme rohkeita tiimivalmentajia