Tampere
23 May, Thursday
25° C

Proakatemian esseepankki

Vaihto-oppilaana Portugalissa



Kirjoittanut: Tommi Riikonen - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
-
-
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Vietin syksyn vaihto-opiskelijana Portugalin maalla Portossa. Erasmus-vaihdon hakuprosessi käynnistyi talvella ja eteni pitkin kevättä. Vaikka Proakatemialta ei perinteisesti lähdetä usein vaihtoon, oli koko tiimi valmentajineen kovin kannustava lähtemiseni suhteen. Portviinistä ja jalkapallosta tunnettu kaupunki valikoitui kohteekseni tyttöystäväni ehdotuksesta ja eteläisestä sijainnista johtuen. En ole koskaan viettänyt aikaa lämpöisissä maissa tai rantalomalla, joten Portossa pääsisin nauttimaan vihdoin jatkuvasta ja paahtavasta auringonpaisteesta. Tai niin ainakin luulin.

Laskeuduttuani Portoon koin heti odottamani auringonpaisteen. Lämpöä oli +30 celsiusta ja taivaalla ei näkynyt pilvenhattaraakaan. Matkalaukkuni oli jäänyt Pariisiin, joten ensimmäiset kaksi päivää jouduin pärjäämään reppuni sisällöllä. Onneksi vakuutusyhtiön piikkiin sain käydä ostamassa keliin sopivia vaatteita. Buddyni (suomalaisittain: tuutorini) kanssa olimme sopineet heti ensimmäiselle päivälle koulukierroksen. Kiersimme tyhjän koulun läpi ja hän jakoi meille kaikki neuvot opintojen aloittamista varten. Instituto Politécnico do Porto hurmasi heti arkkitehtuurillaan ja erityisesti sillä, miten ulkotilat oli yhdistetty sisätiloihin. Koska keli oli kuin morsian, monet opiskelijat viihtyivätkin koulun piha-alueella lukemassa tai työskentelemässä sisätilojen sijaan.

Ensimmäisinä päivinä tyttöystäväni kanssa tutustuimme kaupunkiin. Hän oli tullut paikalle edeltä, sillä hän suoritti myös Erasmus-vaihtoa Portossa, eri koulussa tosin. Asuntomme Porton keskustassa oli hienosti kalustettu ja kaikki oli valmista koulun alkuun. Orientaatioon oli varattu kokonainen viikko ja ohjelmaan sisältyi muun muassa, jokilaivakierros, pallopelejä, yhteisiä illallisia ja tietysti portviinin maistelua. Ensimmäisien päivien aikana yllätyin siitä, miten puhumisen tuottaminen tuntemattomien kanssa oli hankalaa ihan kaikille. Tämä ei olekaan vain suomalaisten ongelma. Small-talk onnistui itseltäni kohtuullisesti ja kavereita rupesi löytymään. Meillä ISCAP:issa oli noin 100–150 vaihto-opiskelijaa eri puolilta Eurooppaa ja maailmaa.

Ikimuistoisen orientaatioviikon jälkeen alkoi arki. Olin valinnut Business & Communication -opintosuunnitelman, johon kuului myynnin ja markkinoinnin, viestinnän, yrittäjyyden sekä puhumistaitojen kurssit. Ensimmäisellä yrittäjyyden tunnilla olin aivan hämilläni. En ymmärtänyt opettajan puheesta aluksi mitään ja vielä vähemmän, kun kysyin selvennystä. Opettajan englannin kielen taito oli hieman vajavainen, mutta siihenkin tottui ajan kanssa. Lopulta tuo opettaja oli yksi suosikeistani, sillä hän todella panosti tunteihin ja sai meidät liikkeelle. Jokainen tunti oli erilainen ja toi mukanaan haasteita. Samaa ei voi sanoa viestinnän tunneista ja opettajasta. Sama opettaja opetti kahta eri kurssia: kulttuurien välinen- ja sisäinen viestintä. Molemmilla kursseilla hän luki oppitunnin aluksi oppiaiheet suoraan omista dioistaan – tai laittoi meidät lukemaan vuorotellen. Diashow´n jälkeen oli vuorossa ryhmätyö: joka ikinen tunti. Ainakin opimme käyttämään Canvan ja ChatGPT:n yhdistelmää nopeiden ja keskinkertaisten esitelmien luomiseen.

Lempikurssini oli puhumisen taito. Opettaja oli eläkeiän kynnyksellä oleva vanhempi rouva, jolla englanti sujui ja tunneilta ei käytännön harjoitusta puuttunut. Joka tunnilla jouduimme pitämään puheen luokan edessä. Käsien käyttö, puheen rakenne sekä itsevarmuus nousivat jokaisella kurssilaisella kohisten. Tältä kurssilta opin valtavasti. Sen sijaan myynnin ja markkinoinnin kurssi oli erikoinen kokemus. Opettaja nostatti jo ensimmäisellä tunnilla kulmakarvoja kommenteillaan eri kansalaisuuksien stereotypioista ja Ukrainan sodasta. Hän myös ilmoitti, ettei aio opetella kenenkään nimiä – eikä hän niin tehnytkään. Hänen tyylinsä oli pitää sekavia ja nopeatempoisia oppitunteja, joissa tyhmille kysymyksille ei ollut sijaa. Esitelmiä hän laittoi meidän myös työstämään usein ja sen onnettoman, joka pääsi niitä esittämään, hän teilasi kommenteillaan, ennen kuin esitelmä oli kerennyt edes loppuun asti. Virheitä ei yksinkertaisesti sallittu hänen oppitunneillaan. Keskustelin itse opettajan kanssa rakentavan palautteen hengessä, turhaan. Lopulta jätin kurssin kesken ja keskityin muihin aineisiin.

Vaikka myynnin ja markkinoinnin opettajan mielestä erimielisyytemme johtui kulttuurieroista, olen eri mieltä. Kun opettajaa puhuteltiin ”Professori (etunimi)” oli valtaetäisyys läsnä arjessamme eri tavalla, kuin Suomessa tai eteenkään Proakatemialla. Valtaetäisyysindeksin mukaan Portugalissa on keskimäärin paljon korkeampi hierarkia (63), Suomeen verrattuna (33) (Clearly Cultural N. d.). Tämä oli mielestäni suurin ero koulussa. Tämä vaikutti myös palautekulttuuriin. Sitä ei osattu vastaanottaa, eikä kyllä myöskään antaa kovin rakentavasti. Joko työ meni hyvin tai huonosti. Muuten en havainnut koulun puolesta suuria eroja. Opetuksen laatu oli vaihtelevaa, kuten aikaisemmin jo mainitsin, ja keskimäärin kurssit olivat suhteellisen helppoja. Englannin kieli tuotti välillä haasteita uutena opiskelukielenä, mutta siitäkin selvittiin Google-kääntäjän ja kavereiden avulla.

Vaikka Erasmus-vaihtoon mennään opiskelemaan, usein mieleen jäävät paremmin aivan muut asiat. Mainitsin jo upean kelin, joka kutsui surfaamaan ja nauttimaan auringosta rannalla loikoillen. Sitä jatkui lokakuun puoleen väliin saakka, kunnes taivas repesi. Mennään siihen myöhemmin. Elämä auringon porottaessa uusien kiinnostavien ihmisten ympärillä oli niin sanotusti ”leffaa”. Tekemistä riitti ja suunnitelmissa oli niin paljon reissuja, ettei koulussa tarvitsi näyttää naamaansa moneen viikkoon. Ensimmäisinä viikkoina en kokenut minkäänlaista koti-ikävää. Menin vain virran mukana ja nautin.

Lokakuun alussa suuntasin Tampere ES:n järjestämälle excursiolle Barcelonaan. Reissulla tutustuimme paikalliseen startup-kulttuuriin ja tietysti otimme selvää kaupungin nähtävyyksistä. Sagrada Familia oli upea ilmestys ainakin ulkoa käsin ja myös FC Barcelonan koripallojoukkueen peleissä on tunnelmaa. Lokakuussa matkustelin Portugalissa muun muassa Douron laaksossa Pinhãon kaupungissa, Manner-Euroopan läntisimmässä kohdassa Cabo da Rocalla, surffausennätyksistä tunnetussa Nazaréssa ja upeista linnoistaan tunnetussa Sintrassa. Tutuksi tuli myös Estádio do Dragão, FC Porton kotistadion, jossa kävin katsomassa niin mestarien liigaa, kuin Portugalin paikallistakin.

Kuvassa kirjoittaja paikallisen palloseuran paita päällä syömässä portugalilaista perinneruokaa Francesinhaa, kasvisversiona tosin.

 

Lokakuun puolivälissä taivas siis repesi ja sadetta jatkui useamman viikon. Sade oli rankkaa ja mereltä tuuli voimakkaasti. Sateenvarjoja hajoili ja vaatteita sai vaihdella jokaisen siirtymän jälkeen. Asuntoomme alkoi ilmestyä hometta ja sisälämpötila oli jäätävän kylmä. Näihin aikoihin myös koulussa alkoi niin sanotusti arki rullata ja jossain vaiheessa huomasin, että alkuhuuma oli ohi. Koti-ikävä nosti päätään ja mieli oli apea. Tätä jatkui pari viikkoa, kunnes lähdin kavereideni kanssa Madeiralle. Madeiran saaren upeat vuoristomaisemat saivat suupielet hymyyn ja kokemus oli upea. Vaelluksien lisäksi kiertelimme nähtävyyksiä, maistelimme madeiraviiniä, kastauduimme vesiputouksessa ja kokeilimme kanjonointia (engl. canyoning). Madeiralla tajusin, miten vähän vaihtoa oli jäljellä. Oli aika lopettaa ikävöinti kotiin ja nauttia Portosta täysillä vielä, kun voi. Tässä vaiheessa kotiinpaluuseen oli aikaa tasan kuukausi.

 

Allekirjoittanut vaeltamassa Madeiran vuorilla.

 

Loppuvaiheessa vierailin uudestaan Nasaréssa ja Neitsyt Marian ilmestyksestä tunnetussa Fatiman kaupungissa. Myös Lissabon tuli koettua peräti kahdesti ja Porton nähtävyydet useampaankin kertaan, jokaisen suomalaisen vierailijan kanssa. Molemmat ovat kauniita kaupunkeja omalla tavallaan. Lissabonissa vaaleat värit hallitsevat katukuvaa, tunnelma on kansainvälinen ja korkeuserot isoja. Kaupungissa on upea ravintolatarjonta ja upea arkkitehtuuri. Portossa on myös upeaa arkkitehtuuria ja enemmän perinteisiä posliinitiilillä varustettuja rakennuksia. Porto on värimaailmaltaan hieman tummempi, mutta tunnemaltaan lämpöisempi ja kotoisampi. Portossa parasta on katsella auringonlaskua Jardim de Morrossa taitavien katusoittajien soitellessa ja viiniä siemaillessa. Portugali on kyllä hieno maa!

Kuten vaihto-opiskelijana yleensä, omista opiskelukavereistaan ja heidän kulttuuristaan oppii helposti paljon enemmän, kuin itse kohdemaasta. Vietin itse aikaa eniten Itä-Eurooppalaisten ja saksalaisten kanssa. Tiedän nyt, että borssikeitto on ukrainasta ja saksalaisille pelipaita on trikoo. Portugalin kulttuurista opin lähinnä koulun järjestämän ”buddyn” kanssa ja omien kokemusten kautta. Kieltä tarttui myös jonkin verran matkaan koulun kielikurssilla, joten kauppareissu hoitui yleensä portugaliksi. Kuten Lily.fi:n blogissa (2.4.2018) mainitaan, kaikki aikataulut eivät Portugalissa aina pidä täysin paikkaansa. Jos netin mukaan paikka sulkeutuu klo 22, se saattaa olla kiinni jo yhdeksältä tai toisin päin. Bussit eivät koskaan ole aikataulussa, eivätkä välillä myöskään taksit. Mutta paikallisia se ei haittaa. Myöhästyminen muutamalla minuutilla on täysin suotavaa, eivätkä paikalliset suhtaudu muutenkaan elämään turhan vakavasti. Portugalilaiset ovat keskimäärin hyvin lämpimiä ja sydämellisiä ihmisiä, ja pitävät hyvää huolta turisteista ja maailmanmatkaajista.

Jään Portugalista kaipaamaan erityisesti uusia ystäviäni, sekä upeita maisemia. Auringon porottavaa paistetta rannalla loikoillessa ja keittoja, jota syödään joka aterian yhteydessä. Jään kaipaamaan sitä velvollisuuksista vapautta ja spontaania elämää, jolloin viikonloppuna voi lähteä käymään Espanjassa, jos siltä tuntuu. Niitä upeita hetkiä, joita pääsin matkoilla ja uusien ystävien kanssa juhliessa kokemaan. Niistä erinomainen Erasmus-vaihto on tehty!

 

Lähteet:

Clearly Cultural. N. d. Power Distance Index. Verkkosivusto. Viitattu 17.1.2024. https://clearlycultural.com/geert-hofstede-cultural-dimensions/power-distance-index/#google_vignette

Nimimerkki ”saarah”. 2.4.2018. Suomen ja Portugalin eroja. Blogiteksti. Viitattu 17.1.2024. https://www.lily.fi/blogit/visual-diary/suomen-ja-portugalin-eroja/

Kommentoi