Toinen uupumus esseen osio käsittelee sitä, kun ihminen on jo ehtinyt uupua ja pohditaan miten uupumuksesta voi toipua ja millaisiin tekijöihin tulisi jatkossa kiinnittää huomiota. Liisä Uusi-Arola listaa kirjassaan kuusi askelta uupumuksesta toipumiseen, tai oikeastaan uupumuksesta takaisin työniloon.

Uusi-Arolan mielestä työelämässä ymmärrys uupumuksesta on melko huonoa. Ajatellaan, että ihmisen tulisi olla koko ajan tuottava. Oikeasti olisi tärkeää harjoitella fiksua tekemistä. On hyvä kysyä itseltään välillä, että miksi teen tätä ja mikä minun tavoite tämän kanssa on. Mihin haluan päästä. Aikaa ei kannata käyttää turhiin asioihin. Tällöin myös suunnittelu helpottuu huomattavasti.

Uusi-Arola neuvoo aikatauluttamisen niin päin, että ensin priorisoi ja merkkaa kalenteriin oman ajan ja itselle tärkeimmät asiat. Sen jälkeen katsotaan paljonko jää aikaa muulle. Kalenteria ei kannata täyttää niin, ettei liikkumavaraa ole ollenkaan. Tapojen muuttaminen voi alkuun olla haastavaa ja siksi se vaatii tietoista fokusta. On tärkeää tehdä niitä asioita, jotka todella tekevät hyvää itselle.

Ihminen voi myös itse seurata omaa palautumistaan. Oman kehon kuuntelu nousee avainasemaan, kun halutaan voida hyvin ja olla hyvässä kunnossa. Leposykkeestä voi päätellä jo paljon. Myös unen laatua voi seurata ja olla tarkkana sen kanssa palauttaako uni. Mikäli hermosto on ylivireys tilassa, stressihormonia erittyy yölläkin jolloin unen palauttavuus laskee. Myös omaa hengitystä seuraamalla ja tietoisesti erilaisilla hengitystekniikoilla on mahdollista vaikuttaa stressin laskuun ja sitä kautta omaan henkiseen hyvinvointiin. Mikäli hengitys on pinnallista, se johtaa helposti huonoon oloon.

Kun ihminen on ajautunut uupumukseen, toipuminen lähtee oman mielen ja kehon kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä. Se, että lepää ja palaa samoihin toimintamalleihin, ei johda oikeasti pysyvään muutokseen. On priorisoitava tärkeät asiat ja oma terveys. Jostain täytyy luopua ja tehdä elämään myös tyhjää tilaa. Uupumisesta toipumisen aikaikkuna riippuu siitä miten pahasti ihminen on uupunut. On tärkeää ymmärtää, että toipuminen vie aikaa. Se on kehittynyt hitaasti ja siitä toipuminenkin ottaa aikaa.

6 askelta uupumuksesta työniloon:

1. tunnista ja myönnä uupumuksesi
2. ota etäisyyttä työhön
3. anna kehosi ja mielesi elpyä
4. selvitä mikä on sinulle tärkeää
5. tunnista muutostarpeet
6. mahdollista muutokset ja toimi toisin

1. Tunnista ja myönnä uupumus

Uupunut on helposti tottunut väsymys ja ahdistus oloon. Sitä ei välttämättä osaa kyseenalaistaa. Ihmisellä on usein jokin tietynlainen kuva siitä, millainen on, millaista elämää elää, kuinka jaksava on yms. Meillä on myös uskomuksia siitä, millaista on hyvä ja onnellinen elämä. Uupumus rikkoo sitä kuvaa ja muuttaa sitä tarinaa jota on itselleen ja toisille itsestä sekä elämästään kertonut. Uupumuksen tunnistaminen ja myöntäminen on kuitenkin ensimmäinen lähtökohta sille, että toipuminen voi alkaa.

2. ota etäisyyttä työhön

Silloin kun ihminen on uupunut, tarvitaan tilaa oman voinnin ymmärtämiseen ja palautumiseen. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa usein sairauslomaa. Uupumut kaipaa sekä henkistä että fyyistä lepoa. On silti tärkeää, että sairausloma noudattaa jotakin suunnitelmallisuutta sen jälkeen kun ihminen on aluksi saanut puhtaasti vain levätä. Ihminen pystyy myös vahvistamaan tietyillä tavoilla omaa palautumiskykyään. Joissain tilanteissa myös esim. terapiasta voi olla hyötä.

3. Kehon ja mielen elpyminen

Uni on suurin palautumisen tekijä. Uni ei vain ole lepoa, vaan unen aikana tapahtuu paljon myös korjaavaa työtä. Uupuneen on hyvä säilyttää vuorokausirytmi, mutta silti nukkua mahdollisimman paljon. Kun unirytmiä saa korjattua, se alkaa vaikuttaa hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti. Uupumus on kehon jatkuva hälytystila, joten kaikki palauttava toiminta korjaa kehoa ja on tärkeää. Uupumuksen oireet liittyvät lähes aina stressijärjestelmän epätasapainoon ja hermoston yliherkistymiseen. Tämän takia säätelyjärjestelmä on tärkeää saada tasapainoon.

4. Omien arvojen selvittämien

Uupuneen on tärkeää tulla tietoiseksi siitä, mikä hänelle merkitsee elämässä eniten ja millaiset arvot hänellä on. Uupumiseen johtanut elämä on luultavimmin ristiriidassa sen kanssa mitä ihminen pitää kaikista tärkeimpänä verrattuna siihen kuinka hän elämäänsä elää. Arvot antavat suuntaa toiminnalle ja pikkuhiljaa toipuessaan ihminen alkaa priorisoimaan asioitaan arvojensa mukaiskeski. On tärkeää pitää huoli, ettei tavoitteet ole ristiriidassa arvojen kanssa.

5. muutostarpeiden tunnistaminen

Ihminen pystyy vaikuttamaan joihinkin asioihin, ennenkaikkea omiin ajatuksiin, tunteisiin ja toimintaa. Mikäli ajatusmallit jatkuvat samalaisina kuin ennen, se luultavasti päättyy samaan lopputulokseen kuin aiemminkin. Toipuminen ja uusien tapojen harjoittelu alkaa siitä, että tunnistaa millaisiin asioihin tarvitsee tehdä muutoksia, jotta uupumus ei uusiudu ja että siitä toipuu.

6. Mahdollista muutokset ja toimi toisin

Viimeisenä askeleena on muutosten mahdollistaminen ja arkeen vieminen. Tapojen muuttaminen on hidasta, joten se kannattaa tehdä ajan kanssa ja rauhassa. Muutos on tärkeää tehdä mielekkääksi ja lisätä asioita, jotka tekevät hyvää. Toipumista ei kannata suorittaa, sillä tahdonvoimalla sinnittely lopulta johda haluttuun tulokseen. Arvopohjan selkeytys ja pienten askeleiden toteuttaminen lopulta johtaa muutokseen.

Usein uupumus voi tulla uudelleen tai oireet pysyä pitkään. Se voi olla merkki siitä, että ajatusmalleja ja tapoja ei ole oikeasti saatu muutettua. Uusi-Arolan mukaan monet odottavat uupumisesta toipumisen jälkeen hetkeä kun ovat taas ennallaan ja voivat palata arkeen normaalisti. Tämä on huono tavoitetila, sillä se on se arki, jossa on uupunut.

Lähteet:

Uusi-Arola, L. 2019. Uuvuksissa. BookBeat.