Tampere
22 May, Wednesday
9° C

Proakatemian esseepankki

Uupumus 1/2



Kirjoittanut: Anniina Tirkkonen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
uupumuksesta takaisin elämään
Uuvuksissa-Kirja sinulle joka tahdot voimasi takaisin
juhani mattila
Liisa Uusitalo-Arola
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Onko uupumus uusi normi? Samaan aikaan, kun tietoa hyvinvoinnista saatavilla enemmän kuin koskaan, tuntuu, että monet kamppailevat silti oman jaksamisen kanssa. Uupuminen tulee usein pikkuhiljaa. Se on elämäntilanteen hallintaan liittyvä haaste, jolloin mielen ja kehon kyky vastata haasteisiin heikkenee tai jopa romahtaa. On yksilöllistä, missä uupumuksen raja kulkee kenelläkin ja tuntemukset siitä voivat olla erilaisia. Tieto uupumuksen vaikutuksista mieleen ja kehoon on erittäin hyödyllistä. Kun ymmärrämme oireita, on helpompaa tehdä korjausliikkeitä. (Uuvuksissa, 2019).

 

Luin Juhani Mattilan kirjan Uupumuksesta takaisin elämään, jossa hän avaa uupumusta syvällisesti ja avaa mistä siinä oikeasti on kyse. Työuupumuksesta puhutaan paljon, mutta se on oikeastaan vain yksi osa sitä, eikä eri osa-alueita todella voida kokonaan erottaa toisistaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Uupumusta tunnistaessa voi olla välillä haasteita, sillä helposti lykkäämme hankalien asioiden tekemistä ja jopa ajattelemista. Uupumisen oireet voivat olla aluksi ohimeneviä, ja siksi sitä voi olla vaikeaa erottaa vain ihan normaalista väsymyksestä, joka helpottaa levolla. Myös suomalaisessa kulttuurissa tuttu periksiantamattomuus voi viivyttää ongelmiin tarttumista. Koitetaan pinnistellä lomaan tai viikonloppuun. Siinä on se haaste, että nykyhetki jää elämättä. Elämä on tänään tässä ja nyt. Elämä ei voi alkaa vasta sitten kun on koittanut jaksaa ensin hoitaa vielä tämänkin asian. Uupumiseen sairastuminen vie pitkään ja välillä luonnollisesti tulee myös parempia aikoja. Varoitussignaaleja voi olla vaikea tunnistaa. Ulkoisesti katsoen kaikki jatkuu muiden silmissä ennallaan, sillä uupunut helposti kompensoi väsymyksensä yliyrittämisellä, joka tietenkin huonontaa tilannetta entisestään. Uupuneen sisäinen maailma on se, joka kuoleentuu ja alkaa tuntua tyhjältä. (Mattila 2022) Uupumus on erittäin kokonaisvaltainen ja näkyy kognitiivisesti, emotionaalisesti sekä ruumiillisesti ja vaikutukset ulottuvat tietysti myös ihmissuhteisiin.

 

Ahdistuksella on usein jokin selkeä ulkoinen syy, mutta se syntyy näiden ulkoisten stressitekijöiden ohella myös sisäisistä paineista, kun tunteet, jotka on itse torjunut ja kieltänyt, alkaa huojuttaa mielenrauhaa. Mielestä pois torjuttuja tunteita voi olla monia. Ihminen ei välttämättä huomaa köyhtyneensä sisäisesti ja muuttuneensa värittömämmäksi, kun on sulkenut kokonaisia tunnealueita itsestään. Silloin ihminen elää suojakuorensa varassa. Vaikka ihminen tietoisella mielellään sulkisi tunteita sisäänsä, ei niistä pääse, vaan silloin ne viemät voimia ja aiheuttavat ahdistusta, jota voi olla vaikeaa sanoittaa. Uupumus itsessään voi olla mielestä pois torjuttua ahdistusta.

 

Mietin sitä, kun monesti työpaikoilla ihmiset pitävät yllään tietynlaista työroolia. On totuttu olemaan tietynlainen ja täytyy näyttää uskottavalta muiden silmissä. Päivän aikana ihminen saattaa torjua monia tärkeitä tunteita huomaamattaan ja näin taistella itseään vastaan, sillä ”eihän töissä kuulu tunteilla”. Tunteet kertyvät sisälle, niitä ei voi niin vain kadottaa, sillä ne ovat psykofyysisiä kokonaisuuksia, ne vain kadottavat psyykkisen sisältönsä kun me torjumme ne. Silloin ne alkavat vain tuntua epämääräisenä pahana olona, ahdistuksena.

 

Nykyihmisen elämä painottuu niin vahvasti tekemiseen ja suorittamiseen, että sisäinen hyvinvointi helposti unohtuu. Sille helposti ehkä haluaa antaa huomiota vasta, kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Ikään kuin meidän arvomme olisi kiinni siitä, miten paljon olemme saavuttaneet tai suorittaneet, varsinkin muiden silmissä. Kun keho ja mieli alkaa reistailla, tahdonvoimalla pääsee vielä jonkin matkaa. Sillä voi päästä pitkälle ja sitä voi harjoittaa ja tahdonvoima on erittäin hyvä asia silloin kun siitä palautuminen on myös oikeassa suhteessa ja ponnistelu tuottaa myös palkintoa. Liiassa käytössä se kuitenkin väsyy ja uupuneen tahdonvoima voi olla kadoksissa. Ihmisen tahdon tila vaatii energiaa toimiakseen, mutta uupuneelta puuttuu sitä ja siksi hänen on mahdotonta ponnistaa mistään.

 

Tunteiden vaaliminen nousee keskeisimmäksi asiaksi uupumisen välttämisessä. Tunnehuollolla on iso vaikutus käytännön elämäämme. On tarpeellista pysähtyä itsensä äärelle päivittäin tai ainakin viikottain, ja tunnustella sitä, miten rehellisesti voi ja millaisia tunteita nousee pintaan. Mattilan mukaan koko uupumisen ongelmaa ei olisi, jos ihmiset hyväksyisivät ja säilyttäisivät tunneherkkyytensä, eivätkä yrittäisi tukahduttaa sitä. Ihminen voi löytää hämmennyksen ja epävarmuuden suunnalta yhteyden haavoittuvaisuuteensa ja herkkyyteensä. Siellä on myös mahdollisuus luovuuteen. Hankalien tunteiden välttelyn sijaan niitä kohti pitäisi mennä, kohdata ne, tunnistaa ne ja sitä kautta saada mahdollisuuden käsitellä niitä. Ahdistusta ei siis Mattilan mukaan ole syytä pelätä, vaikka se tekisikin tunteiden kohtaamisesta vaikeaa. Kirjassa tämä kohta erityisesti kolahti minuun: ”Tunneherkkyyden palautumiseen vaikuttaa myös ympäristö. Salliiko esimerkiksi työyhteisön kulttuuri tunteiden paljastamisen, vai pitääkö se sitä heikkouden osoituksena?” On vaikeaa voida hyvin yhtälössä, jossa täytyy olla erilainen työminä ja kotiminä. On tärkeää alkaa ymmärtää, että tunteiden ymmärtäminen on myös osa organisaation menestymistä. Ihmisiä tulee johtaa ihmisinä. Herkkyys ei ole heikkous, päinvastoin voimavara, jota tulee vaalia. Yhteenvetona Mattila toteaa ”Säilytä herkkyytesi”!

  • Herkkyyttä ei pidä hävetä ja piilottaa naamioiden taakse
  • Tunteiden regointikykyä pitää välillä herkistää
  • Arjesta tulee irrottautua säännöllisesti, ettei siihen hukkuisi

 

Olemme tottuneet näyttämään usein toisille ihmisille itsestämme vain parhaamme varsinkin töissä ja koulussa. Kaikissa meissä on myös se joka pelkää, jännittää, ujostelee ja häpeää ja joka on epävarma. Tätä aitoa itseä ei kannata hylätä, vaikka sen kanssa rehellinen oleminen voi ollakkin haastavaa.

 

Uupumus kertyy kaikenlaisista asioista, ei vaan työstä. Se kehittyy pitkässä juoksussa ja helposti huomaamatta. Uupumuksesta palautumisen aika riippuu siitä, kuinka pitkälle uupumus on ehtinyt edetä ja kuinka loppuun voimat on ehtinyt kulua. Toisaalta uupumuksesta palautuessa ei edes kannata ajatella palaavansa vanhaan, sillä se on se missä ihminen on uupunut. Uupumuksen jälkeen tulee harjoitella uusia toimintatapoja olla ja elää, jotta oma hyvinvointi ja palautuminen tulee huomioiduksi. Useimmiten uupumuksesta toipuminen ottaa kuitenkin aikaa. Sen jälkeen joutuu niin kokonaisvaltaisesti harjoittelemaan kaiken uudelleen. Aluksi uupumus usein diagnosoidaan masennukseski tai ahdistuneisuushäiriöksi, sillä suomessa uupumus ei ole oikea diagnoosi ja tämän takia sillä ei voi saada sairauslomaa. Ihan ensimmäisenä uupuneen tulisi saada oma unirytmi kuntoon, jotta palautuminen voi alkaa. On tiettyjä keinoja, miten ihminen voi vahvistaa aktiivisesti omaa palautumistaan. Uupumus voi hyvin olla ylikunnon kaltaista. Silloin kehon kapasiteetti on erittäin rajallinen.

 

Kirjoitin toisen esseen vielä uupumuksesta palautumisesta, jossa syvennytään askel askeleelta uupumuksen toipumisprosessiin ja selvitetään millaisiin asioihin tulee kiinnittää huomiota toipumisessa ja siinä, ettei uupumus toistuisi uudelleen.

 

Lähteet:

 

Mattila, J. 2021. Uupumuksesta takaisin elämään. Helsinki: Kirjapaja.

 

Uusi-Arola, L. 2019. Uuvuksissa. Bookbeat.

Kommentoi