Olen mukana tällä hetkellä Tiimimestarit 108 -valmennuksessa ja saimme syksyn alussa tehtäväksi lukea yksi elämänkerta -kirja. Koin hetken pientä ahdistusta, koska useimmat elämänkerta -kirjat, joita olen nähnyt, ovat tuhat sivuisia opuksia ja itse opettelen vielä kirjojen lukemista elämäntavaksi. Hetken pohdittuani ja mielenkiintoisia ihmisiä pyöritellessäni päädyin yllättäen valitsemaan Jare Henrik Tiihosen ”Cheek” JHT – Musta Lammas elämänkerran. En itse ole koskaan syttynyt Cheekin musiikista enkä syty edelleenkään, mutta minua todella kiinnosti, kuinka joku voi saavuttaa niin suuria asioita, mitä Cheek on saavuttanut ja miten hän on onnistunut luomaan sen kaiken. Halusin selvittää, onko hän todella niin omahyväinen, mitä mediassa, videoissa ja kappaleissa antaa ymmärtää. En osannut aavistaa ennen kirjan lukemista, että kyseessä on yksi inspiroivimmista henkilöistä hetkeen.

Olen aina miettinyt, miten joku pääsee eteenpäin urallaan ja toteuttaa unelmiaan. Mitä se vaatii, että tavallisesta ihmisestä kehittyy jotain todella suurta ja vaikuttavaa? Monesti ajatellaan, että menestyneet ihmiset ovat jotenkin parempia kuin me tavalliset ihmiset ja tuntuu, kuin he olisivat yhtäkkiä vain pompanneet tähden saappaisiin ja muuta emme osaa kuvitellakaan. Kirjaa lukiessani huomasin, että Jare on tehnyt todella paljon töitä menestymisensä eteen. Hänellä on ollut jo nuoresta lähtien hip hop- ja rap-musiikki vahvana osana elämää. Sitä kuunneltiin ihan missä vain, jatkuvasti ja se yhdisti Jarea ja hänen kavereitaan. Ison maailman tähdistä otettiin mallia, kun heidän musiikkivideoitaan nauhoitettiin tuntikausien tv:n edessä odottelun palkinnoksi. Itse muistan vahvasti omasta nuoruudestani myös tämän, kun MTV Music Television oli kova sana. VHS työnnettiin pesään ja sitten odoteltiin, että timanttia tulisi vastaan. Tosin minulla timantit olivat ennemmin Britney Spears, Spice Girls ja Backstreet boys. Hip hop ja rap olivat Jarelle intohimo.

Tajusin jo heti kirjan alussa, että menestymisen eteen tarvitaan intohimoa, asennetta, halua, tukea, tuuria, uskoa itseensä, mahdollisuuksia ja röyhkeyttä. Jaren ura mielestäni lähti liikkeelle nimenomaan intohimosta. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnostanut mikään muu. Koulut hän hoiti kunnialla ja paremmin kuin kaksoisveljensä Jere, mutta loppujen lopuksi koulu-ura meni sieltä mistä aita on matalin. Ainoa asia mikä elämässä oli tärkeää, oli musiikki. Kun Jare sai ajatuksen, että hän voisi kokeilla räppäämistä, moni hänen kavereistaan oli aika skeptisiä, mutta Jare todella mietti, että voisiko tällä tehdä rahaa. Kuten kirjassakin mainittiin, oli onni, että yksi Jaren kavereista kuunteli Jaren ensimmäisen tekstinsä ja riimittelynsä. Ilman tämän kaverin hypetystä, Jare tuskin olisi tässä. Koin, että Jare sai tästä valtavan itseluottamus boostin ja ikään kuin vahvistuksen sille, että tässä todella olisi mahdollisuus. Mietin tätä käytännössä ja ajattelen, että tuki on todella tärkeää. Se, että joku uskoo, on jo askel eteenpäin.

Jaren asenne on mieletön. Ennen kirjaa sanoin, että en pidä kyseisestä ihmisestä, mutta tajusin, että en pidä hänen musiikistaan. Ihmisenä Jare on todella mielenkiintoinen ja minun makuuni. Hän ei kaunistele asioita, puhuu suoraan, antaa tekojen puhua, haluaa erottautua massasta, kulkea omia polkujaan, tehdä asiat omalla tavallaan ja luottaa itseensä. Pystyn samaistumaan häneen monesti kirjaa lukiessani ja koen saavani voimaa tästä kirjasta. Ehkä erilaisuuteni ei olekaan huono asia. Ehkä se onkin se juttu, millä minäkin aion tulevaisuudessa menestyä. Moneen otteeseen Jaresta kävi ilmi, että hän ei ole välttämättä mikään paras tiimipelaaja. Hän tietää mitä haluaa ja etenee sitä kohden todella päämäärätietoisesti. Fakta on kuitenkin se, että yksin Jare ei ole huipulle päässyt. Hänen on pitänyt kerätä ympärilleen tietynlaisia ihmisiä, joiden avulla unelmien saavuttaminen helpottuisi. En voi kuin ihailla hänen tapaansa kerätä juuri oikeita ihmisiä ympärilleen. Jo heti alussa Jare kertoi, että ei voisi enää hengailla samaan tapaan aikaisemman ystäväporukan kanssa, koska heidän intressinsä olivat jossain täysin muualla kuin Jaren. Hän tajusi, että hänen pitää löytää uusia ihmisiä, uusi porukka, joka tukee hänen mielenkiinnon kohteitaan ja asiat menisivät eteenpäin. Uskon, että minäkin hain Proakatemialle juuri sen takia, että löytäisin ympärilleni saman henkisiä ihmisiä. Ihmisiä, joilla ehkä on samalaisia mielenkiinnon kohteita kuin minulla tai vähintään yrittäjähenkisiä.

Jaren uskomaton halu ja usko itseensä ilmeni monella eri tavalla kirjan aikana. Hän puhui rohkeasti aina itsestään ja mitä hänen elämässään oli menossa. Vastaan tuli vanha tuttu, niin usein keskustelu pyöri Jaren asioissa. Oli kyse suuresta levypomosta tai lapsuuden cd-levykauppias, niin Jare osasi aina vetää oikeista naruista ja puhua. Suorat kysymykset hyvällä itseluottamuksella tuotti selkeästi tulosta. Miksi ihmeessä itsekin arastelen asioita? Miksi mietin, että kehtaanko kertoa itsestäni tai siitä, mitä osaan? Olen selvästi kokenut valaistumisen tunteita kirjan aikana ja tällä hetkellä ei tulisi kuuloonkaan, että mielistelisin enää ketään. Elän tässä maailmassa itseäni varten ja aion todella puskea itseäni eteenpäin – häpeilemättä. Onhan Jarelle sattunut ja tapahtunut elämänsä aikana ja virheitä on tullut, mutta virheistä huolimatta hän on jotain, mistä muut vain haaveilevat.

Jare on saanut matkansa varrella niin monta rättiä naamansa ja antanut niitä rättejä myös muille, mutta koskaan hän ei ole luovuttanut. Tietenkin pohjamudissa käyminen kuuluu asiaan, eikä silloin välttämättä ole kovinkaan toiveikas olo, mutta koskaan hanskoja ei ole heitetty maahan lopullisesti. Kun on kyse jostain niin suuresta ja tärkeästä asiasta itselle, sen eteen jaksaa tehdä töitä ja taistella. Tässä on isoin syy, miksi en ole vielä siellä, missä haluaisin jo olla. Olen löytänyt intohimoni vasta reilu vuosi sitten ja nyt ymmärrän, että asiat eivät tule heti tarjottimella. Jarella kesti yli kymmenen vuotta päästä huipulle. Tuntuu huvittavalta, että olin ajatellut olevani epäonnistunut, koska en ole vielä itse siellä omien unelmieni huipulla. Olen miettinyt, että miksi en pääse eteenpäin ja olen jumissa, mutta minähän olen menossa koko ajan eteenpäin. Intohimo minulta löytyy jo, Prokatemia antaa mahdollisuuksia, saan tukea ympärilleni ja oma usko itseeni vahvistuu. Eihän minulla ole mitään hätää.

Yksi asia mikä nousee hyvin vahvasti kirjasta, oli Jaren päättäväisyys. Jos hän jotain päätti tehdä tai saada, hän myös teki sen. Hän halusi ostaa itselleen tietynlaisen auton ja tajusi, että hänellä ei ole varaa siihen, vielä. Päätöksen tehtyään ei mennyt montaa vuotta, kun hän osti haluamansa auton itselleen. Kirjassaan Jare pohti ja kyseenalaisti usein, että Suomessa ei hip hop- ja rap-musiikilla voi pärjätä rahallisesti. Jaren mielestä tämä oli täysin yli ymmärryksen ja hän todella päätti, että hän aikoo elää mukavasti tulevaisuudessa hip hop- ja rap-musiikin avulla. Arvaatte jo varmaan, kuinka kävi. Asia, jonka Jare myös päätti, oli se, että Suomen hip hop- ja rap- kulttuuria pitäisi nostaa uudelle tasolle. Sillä hetkellä Suomessa oli ainoastaan rock- ja iskelmätähtiä. Kuten arvata saattaa, lopputulos on historiaa. Cheekin myötä Suomessa syntyi uusia yrittäjiä kuin sieniä sateella. Jare piti siis sanansa ja ihailen todella hänen ”kaikki on mahdollista” asennettaan. Onhan kyseinen ajattelutapa myös minun mottoni. Toinen asia mikä nousee hyvin vahvasti kirjasta, on Jaren taitava henkilöbrändäys. Se miten hän on luonut tyhjästä koko kansan tunteman henkilön, on erittäin inspiroivaa. Vaatii pitkäjänteisyyttä, aikaa ja luovuutta kehittää jotain sellaista.

Kaikella on myös hintansa. Helposti tulee tunne, että tähdillä on elämä täysin hanskassa eikä siinä ole minkäänlaisia puutteita. Silti Jaren ihmissuhteet ovat olleet myrskyisiä, tappeluita, alkoholilla läträämistä, naisia, kolarointeja ja ylilyöntejä. Paniikkikohtaukset ja kaksisuuntainen mielialahäiriö kertovat, että kuuluisuudella on myös varjopuolensa. Jaren täydellisyyden tavoittelu ja itsekritiikki ovat omaa luokkaansa. Kaikki pitää hioa pienintäkin yksityiskohtaa myöden. Jos jokin asia menee pieleen, siitä rankaistaan itseään todella kovalla kädellä. Pelottavaa myöntää, mutta olen itse juuri tällainen. En kestä virheitä ja asiat pitää olla hallinnassani, jotta voin olla varma siitä, että asiat todella menevät oikein. Olen kokenut, että tämä tuo haasteita myös Proakatemialla, mutta ehkä minun pitää vain yrittää ajatella, että tämä vie minua koko ajan eteenpäin. Kirjassa yksi kappale jäi mieleeni Jaren kouluajoilta. Hän oli ollut hyvä kielissä ja lukenut saksan kieltä sekä saanut hyviä arvosanoja. Kun hän meni korkeakouluun ja ajatteli, että saksan kielessä hän voisi ainakin loistaa huikeilla taidoillaan. Luokan opettaja päätti, että jokainen nousisi vuoron perään seisomaan ja esittelisi itsensä muutamalla lauseella saksan kielellä. Tästä Jare oli todella hämmentynyt. Eihän hän osannut puhua saksaa eikä hänen koskaan aikaisemminkaan tarvinnut puhua saksaa, hän oli vain päntännyt kokeisiin ja saanut hyviä tuloksia. Kaikki muut oppilaat esiintyivät hienosti ja puhuivat sujuvaa saksan kieltä, mikä ei miellyttänyt Jarea. Hän pääsi silti pälkähästä, kun välitunnin kellot ehtivät soida ennen Jaren vuoroa, mutta se mikä tapahtui tunnin jälkeen, on todella verrattavissa minuun. Jare ei yksinkertaisesti kestänyt sitä, että muut olivat parempia kuin hän tai että hän koki alemmuuden tunnetta. Hän soimasi itseään siitä, että oli niin huono ja muut urpot olivat parempia. Jare meni suorinta tietä kotiin, paiskasi oven perässään kiinni, heitti napit korville ja laittoi DMX:n soimaan. Itse olisin voinut tehdä täysin samoin ja taidan tehdä edelleen. Kukaan muu sitä ei silti näe eikä kuule, koska se on vain minun asiani. Voin rauhassa keräillä itseäni, jonka jälkeen palaan takaisin entistä vahvempana ja paremmin valmistautuneena.

”Älä koskaan esitä sellaista, mitä et ole” – Jare Henrik Tiihonen

Uskon, että Jaren musta lammas on saanut alkunsa siitä, että hän ei oikein kokenut kuuluvansa mihinkään. Perheessä hän oli aina tullut ja mennyt omia menojaan. Ystäväporukoissa häntä ei aina kuunneltu tai hänen ajatuksilleen ja ideoilleen naurettiin. Parisuhteet päättyivät sitoutumiskammoon, jonka Jare oli luultavasti perinyt isältään. Hänen isänsä oli melkoinen naistenmies koko elämänsä, vaikka elikin yhdessä Jaren äidin kanssa. Jaren tarve tehdä asiat eri tavalla ja omalla tyylillään ehkä ajoivat hänet aika ajoin yksinäisyyden kuoppaan. Ihmisiä pyörii ympärillä ja helposti saa sen kuvan, että Jare on oikea sosiaalisuuden perikuva. Monesti kuitenkin Jare lukittautui nuorempana huoneeseensa eikä puhunut kenellekään – myöhemmin hotellihuoneeseensa.

Mitä opin Jarelta – Top 5

1. Löydä intohimosi
2. Usko itseesi
3. Kerää oikeat ihmiset ympärillesi
4. Älä luovuta
5. Tee rohkeasti päätöksiä

Tämä kirja on ollut syksyn paras ja olen ahminut sen kannesta kanteen ennätysvauhtia. Olen todella odottanut, milloin lukukärpänen iskisi ja nyt se todella iski. En osannut kuvitella, kuinka paljon ajatuksia tämä herättäisi minussa. Tuntuu, kuin jokin lukko olisi auennut, että minäkin oikeasti voin saavuttaa sen, mitä haluan. Minun pitää vain olla valmis siihen, että se vie aikaa ja luottaa matkalla tuleviin mahdollisuuksiin. Uskon todella kohtaloon. Jos jokin asia ei mene toivomallani tavalla, siihen on oltava jokin merkitys taustalla ja minua odottaa toinen tilaisuus sen sijaan. Haluan hyödyntää Jaren päättäväisyyttä omassakin elämässäni ja luoda oman urani. Omassa tiimissäni en halua enää olla se, joka ottaa kaiken vastaan ja sanoo kaikkeen ”kyllä”. Aion enemmän keskittyä siihen, mikä on minulle tärkeää ja toimia periaatteideni mukaan. En kuitenkaan välttämättä vedä turpaan heti, jos ärsyttää, niin kuin Jare Henrik Tiihonen ehkä tekisi.