Nykyään monet menevät kahvilaan tekemään töitään kannettavilla tietokoneillaan. He ottavat aamupalaksi täytetyn croissantin sekä kahvia. He istuutuvat mukavasti pöydän äärelle ja alkavat työskennellä. Jos he aikovat työskennellä siellä pidempään he yleensä ostavat enemmän ollakseen kohteliaita. Maksaakseen niin sanotusti etätoimistostaan. Voisiko tämän kaltainen etätoimistokahvilan tarjoaminen olla palvelu täysin itsenään.

Tässä istun, Helsingin keskustan Roasbergissä, ensimmäistä kertaa kahvilassa tekemässä töitä. Olen ennen nähnyt tätä vain elokuvissa. Kello on kymmenen. Olen juuri saanut syötyä aamucroissantin. Nostan pöydälle kannettavani ja alan kirjoittaa. Tunnelma on rauhallinen, seesteinen. Ihmisiä saapuu kahvilaan ja osa ihmistä saapuivat kahvilaan jo ennen minua. Taustalla kirkuu lapsi. Odottelen liiketapaamisen alkamista. Odotellessa kirjoitan mietteitäni tästä kokemuksesta.

Jollain tapaa koen tämän paikan olevan ihanteellinen esseiden kirjoittamiseen. Ympärillä on hälyä, mutta se on tarpeeksi hiljaista ja tasaista, kuin taustakohinaa kuuntelisi. Keskittyminen kirjoittamiseen on helppoa. Toisin on täysin hiljaisessa tilassa. Hiljaisuus saa mielen levottomaksi. Levoton mieli keksii itselleen tekemistä, pitää hieman siivota, tehdä nopeat leivät, käydä lenkillä koiran kanssa, kaikkea, mikä saisi jotain aktiivista aikaan. Työnteko ei ota onnistuakseen.

Liiketapaamisen jälkeen lähdin junalla takaisin Tampereella. En voinut kuin nauttia taas kerran loistavasta työympäristöstä. Junassa on mukava olla. Kannettavalla työskentely on vaivatonta. Maisemat vaihtuvat luoden ympäristöstä alati muuttuvan ja mielenkiintoisen. Junan liike tuottaa mukavaa ja pehmeää taustahälyä. Aivot toimivat huomattavasti vapaammin.

Miten voisin sitten hyötyä näistä havainnoista. Aion kokeilla eri kahviloita Tampereella ja kokeilla, löydänkö mieluista paikkaa työnteolle.