Johdanto

Tuntuu, että yrittämisen viisastenkivi on itsellä hukassa. Proakatemian aloitit ajatuksella, että en tiedä mitä haluan tehdä mutta haluan ainakin kokeilla yrittämistä. Yrittäjänä olenkin ollut jo hyvän aikaa, mutta pelkästään se, että rahan eteen saa ponnistella vähintään tuplasti kovemmin ja kaikesta on itse vastuussa, ei riittänytkään tuomaan tyydytystä. En minäkään niin yksinkertainen ole, että olisin aidosti kuvitellut sen riittävän. Kyse on jostain muustakin kuin Y-tunnuksesta.

Mistä muusta on kyse? Viimeisten vuosien aikana on tullut tehtyä aika määrä visio ja arvo ajattelua. Välillä tietoisesti, useimmiten ehkä asiaa sivuten vähän varkain. Jatkuvalla ja uuvuttavalla aivotyöskentelyllä, sekä muiden avustuksella (erityismaininta Tirrille, kiitos) visiokin on alkanut kirkastua. Kyse onkin pikemminkin elämäntyylistä ja vapaudesta. En ole edes varma onko yrittäminen osa visiota vai pikemminkin ”vain” keino sen saavuttamiseksi. Oleellisessa roolissa tällä hetkellä joka tapauksessa.

Visio on kutakuinkin selvillä, mutta se ei ole vielä toistaiseksi auttanut tekemään näyttäviä liikkeitä sen saavuttamiseksi. Fiilistä voisi verrata siihen, kun lähtee autolla ajamaan oudossa paikassa ja jotkut navigaattorit toteavat jotain tämän tapaista, ”ota suunta kohti koillista”, kun haluat tietää, että käännytkö oikealle vai vasemmalle. Tästä syystä olisi ollut hankalaa olla ottamatta Ollis Leppäsen kirjaa Liiketoimintasuunnitelma roskakoriin, mukaan Proakatemian kirjahyllystä. Varsinkin kun takakannessa luvataan: ”Se tarjoaa selkeitä vinkkejä oman juttusi kiteyttämiseen ja ensimmäisten asiakkaiden kontaktointiin sekä auttaa tunnistamaan omat vahvuudet yrittäjänä.” Kirjassa Ollis käy yrittäjyyden alkuvaiheen 6 ensimmäistä askelta läpi ja tarjoaa niiden tueksi työkaluja, vinkkejä ja harjoituksia. Pelkästään alkusanat ja johdannon luettuani toiveikkuuteni kirjan mahdollisesti tarjoamista hyödyistä nousi entisestään. Jo tässä vaiheessa voisin suositella kaikille yrittäjyydestä haaveileville kirjan ottamista käteen edes siksi aikaa, että lukisi pariin kertaan johdannon ajatuksella läpi.

”Hakeudu mahdollisimman nopeasti asiakkaiden äärellä ja luota siihen, että ideasi jalostuu tekemisen ja asiakkailta saadun palautteen kautta.” – (Leppänen, s. 16)

Into!

Yrittäjyyden ensimmäinen askel on into. Ollis kehottaa kaikkia yrittäjyyttä harkitsevia pohtimaan syitä yrittäjäksi ryhtymiseen. Ensimmäinen kompastuskivi yrittäjän urassa monilla on, että yrittäjyyteen ryhdytään väärin perustein. Yrittäjyys lähtee aina yrittäjästä itsestä ja hänen halustaan sekä tavoitteista. Se tulee aina ensimmäisenä ja kaikki muu on toissijaista. Moni voi ryhtyä yrittäjäksi pelkästään koska ajattelevat, että ovat keksineet loistavan liikeidean, jota täytyy lähteä toteuttamaan. Päinvastoin moni yrittäjyydestä haaveileva ei ota ensimmäistä askelta, koska odottavat täydellistä ideaa. Idean roolia yrittämisessä yliarvostetaan. On helppo tuudittautua hyvän idean varaan ja sitten myöhemmin ihmetellä miksi se ei menestykkään kuin itsestään. Olkoon kuinka hyvä vain, idea ei ikinä tee töitä yrittäjän puolesta. Jos yrittäjyys aloitetaan kuningasideaa metsästämällä, ollaan jo siinä vaiheessa väärillä raiteilla. Yrittäjyys täytyy aloittaa omien vahvuuksien ja tavoitteiden tunnistamisella. Keskinkertainen idea ja into tekemiseen on paljon varmempi tie menestykseen kuin kuningasidea ja väärin perustein tehty päätös. (Leppänen. 2013. s. 21–27)

Pääkonttori kuntoon

Yrittäjyyden pääkonttorilla tarkoitetaan tässä tapauksessa tilaa yrittäjän korvien välissä. Yrittäjällä on kolmea erilaista pääomaa: inhimillinen, sosiaalinen ja psykologinen pääoma. Inhimillinen pääoma on yrittäjän osaaminen ja kokemus yrityksen toimialalla ja yrittämisessä. Sosiaalinen pääoma on yhteydet ja verkostot, joita yrittäjällä on. Psykologinen pääoma on yrittäjäasenne ja yrittäjän henkinen hyvinvointi. Neljäntenä pääomana voi mainita taloudellisen pääoman, mutta sen merkitys ja rooli yrityksen alkutaipaleella on pitkälti yliarvioitu. (Leppänen. 2013. s. 49–51)

Inhimillinen pääoman on yrittäjän ideapääomaa, osaamista ja kokemusta. Tämänkin pääoman merkitys usein yliarvioidaan yrityksen alkutaipaleella. Toki yrityksellä pitää olla tietyt edellytykset suorittaa työ mitä se myy, mutta yrittäjän ei suinkaan tarvitse olla diplomeilla ja tutkinnoilla kruunattu asiantuntija. Yrittäjyys on joka tapauksessa jatkuvaa oppimista ja kehittymistä niin loppujen lopuksi taitojen lähtötaso ratkaisee paljon vähemmän kuin asenne. (Leppänen. 2013. s. 50–51)

Sosiaalinen pääoma koostuu yhteyksistä, vuorovaikutustaidoista ja verkostoista. Sosiaalisen pääoman rooli on suuri ja globalisoitumisen myötä edelleen kasvava. Monesti yrittäjyydessä pääsee alkuun jo sillä mitä on. Amerikkalainen yrittäjyysprofessori Saras Sarasvathyn metodin mukaan yrittämisessä pääsee alkuun pelkästään omilla verkostoilla. (Leppänen. 2013. s. 52)

”Mitä vaikutuksia voit saada aikaiseksi sillä, kuka olet, mitä osaat ja ketä tunnet?” – (Leppänen. 2013. s. 52)

Sosiaalisen pääoman kartoittamisessa voi lähteä liikkeelle siitä ketä tuntee jo entuudestaan ja millaisia yhteyksiä on. Sen jälkeen on hyvä pohtia millaisia verkostoja tarvitsisi ympärilleen ja ottaa tavoitteeksi uusien verkostojen rakentaminen samalla kun ylläpitää olemassa olevia suhteita. (Leppänen. 2013. s. 53–54)

Psykologinen pääoma on kuitenkin kaikkein tärkein. Hyvän psykologisen pääoman omaava pystyy paremmin vaalimaan ja kehittämään myös sosiaalista ja inhimillistä pääomaansa. Hyvä psykologinen pääoma koostuu neljästä eri ominaisuudesta: tulevaisuudenusko, optimismi, sinnikkyys ja itseluottamus. Psykologisen pääoman kehittäminen ei vaadi muuta kuin aikaa ajattelulle ja arkisille teoille kuten positiivisien rutiinien luomiselle ja ylläpidolle. Psykologisen pääoman keskeisin tehtävä on pitää yrittäjän mieli kirkkaana ja positiivisena. (Leppänen. 2013. s. 55–56)

Miten yrittäjäasennetta ja henkistä hyvinvointia voi sitten kehittää? Asettamalla tavoitteita, unelmoimalla ja kartoittamalla riskit. Tavoitteet rakennetaan luomalla ensin tavoitetila, millainen yritys on tai mitä se on saavuttanut tietyn ajanjakson jälkeen. Yleensä hyvä aikajänne on 3–5 vuotta. Kun on selvillä tulevaisuuden tahtotilasta, täytyy pureskella aika ja esteet tavoitellun tilan välillä palasiksi, eli välitavoitteiksi. Mitä pitää tapahtua ja missä järjestyksessä, että tavoitteeseen päästään? Tavoitteita asettaessa täytyy olla realistinen. Unelmointi on hyvä erottaa tavoitteista. Unelmoidessa realismin voi heittää romukoppaan ja antaa ajatuksen lentää. Unelmoinnin rooli yrittäjäasenteessa on merkityksellisempi kuin voisi uskoa. Tämä johtuu siitä, että unelmoinnin vaikutus tapahtuu alitajuntaisesti. Unelmointi antaa uskoa ja rohkeutta omaan tekemiseen, sekä pitää yllä avointa mieltä ja positiivisuutta. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin unelmoimme tai tavoittelemme, siksi täytyy myös valmistautua riskeihin. Riskeihin varautuminen kannattaa aloittaa kirjaamalla ylös kaikki mieleen tulevat kompastuskivet mitkä eteen voi tulla. Sen jälkeen täytyy erotella riskit niihin mihin voi itse vaikuttaa ja niihin, joille ei itse mahda mitään. On selkeämpää ja rauhoittavampaa kun tiedostaa mihin voi itse vaikuttaa ja miten. Ehkäiseviä toimenpiteitä tietenkin kannattaa tehdä niihin riskeihin, joihin voi. Kun taas riskeihin, joille ei mahda mitään ei ole syytä keskittyä. Pelkomme epäonnistumisista linkittyy hyvin pitkälle häpeän ja huonommuuden tunteeseen. Nämä kummatkin ovat pikemminkin ihmisyyden laumakäyttäytymisen illuusioita kuin todellisia uhkia. Epäonnistumisiin suhtautumista voi parantaa miettimällä, että mitä oikeasti menettää, jos epäonnistuu? Mikä on pahin mahdollinen mitä siitä seuraa, mitä sitten ja onko sillä oikeasti väliä? (Leppänen. 2013. s. 66–68)

Jatkuu Part 2.