Nykyään puhutaan paljon tunneälykkyyden taidoista työyhteisöissä. Työntekijöiden tunteet pitää ottaa johtajana huomioon aivan uudella tavalla kuin ennen. Oletko kuullut sanonnan “yritystoiminnan kuuluu olla ammattimaista, eikä henkilökohtaista”? Entä oletko koskaan kuullut sanonnan “tässä nyt riitelevät asiat, eivätkä ihmiset”? Mitä tapahtuu kun ihmiset poistuvat tilasta? Jäävätkö asiat keskenänsä ilmassa leijuen vääntämään, siitä, ovatko tulevat käyntikortit punaiset vai siniset? Enneminkin kyseessä tuntuu olevan peliliike asioiden sivuttaamiseen ja eteenpäin jatkamiseen. Liikaa yleistämättä; yritysten johtajien mukaan heidän tehtävänsä on kasvattaa yrityksen kassavirtaa eikä työntekijöitänsä. Totuus on kuitenkin se, että tunteiden olemassaoloa ei voi kieltää. Jos olet joskus tuntenut olevasi turhautunut, innostunut, vihainen, inspiroitunut, hämilläsi, kateellinen, itsevarma tai epävarma töissä, niin onneksi olkoon, olet ihminen. Meidän pitää ymmärtää se, että tunteet eivät ole mikään on/off nappi kaukosäätimen ylänurkassa, jotka voi kytkeä pois kun olemme töissä. Tietenkin meidän pitää kyetä olemaan emotionaalisesti ammattimaisia; emmehän voi raivota tai käyttäytyä miten vain toisiamme kohtaan. Olemme kuitenkin aikuisia, meidän pitää pystyä toimimaan arvostavasti, kohteliaasti ja huomioonottavasti toisiamme kohtaan. Tunteista ei voi työpaikalla ajatella mustavalkoisesti, vaan tässäkin on olemassa harmaa alue. Emme voi kieltää tunteita, mutta emme voi myöskään toimia niiden vallassa asiattomasti.

Lähteet

Sinek, S. 2019. The Infinite Game. USA: Portfolio/Penguin. Luettu 10.2.2019. Viitattu 26.2.2020.