Haluan aloittaa tämän esseen varoittamalla lukijaa; tämä teksti sisältää kaunistelemattomia ajatuksiani joitain Proakatemian epäkohtia kohtaan. Tarkoituksenani on hieman ravistella yhteisöä ja tuoda näkyville ajatuksia, joita en ole kuullut monen vielä tuovan.

Koen, että Proakatemiassa on kouluna erittäin paljon hyvää. Koko uudenlaisen oppimisen konsepti on kiehtova ja sisältää paljon potentiaalia. Koen kuitenkin välillä, että käytäntö ja realiteetit eivät aina vastaa tarkoitusperiä.

Aloitin vuosi sitten opintoni motivoituneena ja optimistisin mielin. Itselleni oli selkiytynyt päätös, että haluan tulevaisuudessa toimia päätoimisesti yrittäjänä. Proakatemia oli ainoa paikka mihin hain, sillä valintani oli selkeä. Halusin aloittaa työskentelyn tavoitteeni eteen ja oppia käytännön kautta. Myös tiimijohtaminen kiinnosti, sillä tiimiyrittäjyys kiinnosti enemmän kuin yksinyrittäjyys. Proakatemia vaikutti näin ollen ilmiselvältä valinnalta; se yhdistäisi sekä akateemisen opiskelun että käytännön yrittäjyyden.

Ensimmäinen puoli vuotta ei käytännössä antanut mitään käsitystä siitä, mitä opiskelu tulisi olemaan. Vasta viimeisen puolen vuoden aikana on selkiytynyt, mistä Proakatemiassa todella on kyse. Samaan aikaan olen toistuvasti joutunut pohtimaan, viekö Proakatemia kohti omia päämääriäni vai hidastaako se vain matkaa. En myöskään ole varma, edustaako Proakatemia todella niitä arvoja, joita se sanoo edustavansa.

Koko Proakatemian konsepti perustuu seuraaville arvoille: luottamus, rohkeus, teot, oppiminen ja menestys.

Aloittaakseni luottamuksesta… Oma luottamukseni Proakatemiaa kohtaan koki kolauksen, kun tiimillemme ilmaantui yllättäen lasku takautuvista talonhoitomaksuista. Mitään sopimusta ei ollut olemassa eikä asiasta oltu ilmoitettu, saati sovittu. Koen epäammattimaiseksi toiminnaksi sen, että yrittäjyyttä edustava koulu käyttää tämänkaltaisia toimintatapoja. Voivatko tiimit luottaa johtoryhmään, jos johtoryhmä päättää takautuvasti maksuista ja odottaa tiimien maksavan ilman sopimuksia?

Sopimuksettomat laskut eivät ole kuitenkaan ainoa ongelma. Koen ongelmaksi myös sen, kuinka suuria kustannuksia koulu aiheuttaa uusille tiimeille.

Aloitetaan Proakatemian tapahtumista. Osa niistä on pakollisia, mutta silti maksullisia. Tiimit maksavat osallistumisesta riippumatta siitä, kuinka moni pääsee osallistumaan tai onko tiimillä ylipäätään varaa siihen.

Tarkoitusperä on hyvä; mahdollistaa isompi budjetti juhlien toteuttamiseen ja varmistaa, että mahdollisimman moni tulisi paikalle. Valitettavasti todellisuus on eri. Tapahtuman järjestävällä tiimillä on mahdollisuus rahastaa vapaasti, kun riippumatta sisällöstä tuotto on sama. Mitä pienemmällä budjetilla ja vaivalla tapahtumat siis järjestetään, sitä enemmän niitä järjestävä taho hyötyy. Tämän lisäksi henkilökohtaisella tasolla osallistumispaine ei ole sen suurempi, kuin jos mitään maksua ei olisi; jos maksu menee joka tapauksessa, ei ole väliä osallistuuko joku yksittäinen henkilö vai ei.

Tapahtumien lisäksi tiimiyrittäjät maksavat vuokrasta. Tilavuokra on huomattavasti perustellumpi maksu kuin juhlat, mutta silti herättää joitain kysymyksiä. Kuinka reilua on, että tiimiyrittäjät maksavat muille opiskelijoille ilmaisista koulun tilojen käytöstä? Kun asian nostaa esiin, perustelu on aina yksi ja sama: “oikeillakin” yrityksillä on kuluja ja tilat joutuu vuokraamaan. Tässä vastauksessa on kuitenkin muutama perustavanlaatuinen ongelma. Ensinnäkin, yleensä yrityksellä on mahdollisuus vaikuttaa tilavuokraukseen. Mistä tilat vuokrataan vai tarvitaanko niitä alkuunkaan? Moni aloittaa yritystoiminnan kotoa käsin ilman erillisiä vuokratiloja. Toiseksi, kyseinen sopimus ei salli tilojen käyttämistä varastotarkoitukseen, eli siinä kohtaa kun tilavuokraus tulee oikeasti tarpeelliseksi, lisää tiloja on joka tapauksessa vuokrattava muualta.

Vuokran, tapahtumien ja yllätysmaksujen lisäksi vakiintuneeksi käytännöksi ovat muodostuneet mökkipajat, jotka alkavat jo ensimmäisenä keväänä. Tiimiytymisen nimessä uusien yritysten odotetaan lähtevän mökille jo ennen, kuin siihen on varaa.

Kaiken näiden Proakatemian aiheuttamien ylimääräisten maksujen päälle tiimiyrittäjät maksavat yrityksen todellisista kuluista. Yhtä lailla vastuulle jää kirjanpidon, pankin, kuin vakuutustenkin kulut.

Koko tämä konsepti, jossa yritykset aloittavat valtavien ylimääräisten kustannusten kanssa, on mielestäni hyvin erikoinen. Käytännössä jokainen tiimi aloittaa yrittäjyyden ottamalla velkaa mökkeilyyn ja juhliin. Tukeeko kyseinen käytäntö menestystä? En myöskään ole kuullut yhdestäkään koulumme ulkopuolisesta yrityksestä, jossa toimittaisiin näin.

On yleinen tosiasia, että hyvin harva yritys tekee tuloa heti perustamisesta lähtien. On siis hyvin epärealistista odottaa, että tuloja saataisiin heti oikeilla projekteilla. Kun kulut kuitenkin alkavat heti, jäljellä ei ole montaa vaihtoehtoa. Riippuu tiimistä mihin ratkaisuun päädytään, mutta yleisin vaihtoehto on, että jokainen tiimiläinen tuo työtä tekemällä tai omista rahoistaan tietyn summan kulujen kattamiseksi.

Tavallaan ymmärrän, mikä tässä on tausta-ajatuksena. Tiimiytyminen koetaan tärkeäksi ja samalla luodaan painetta aloittaa projekteja. Pidän itse myös tiimiytymistä hyvin tärkeänä, mutta oleellista on mielestäni kysyä, minkä kustannuksella se tehdään? Ja haluaisin myös herättää kysymyksen siitä, onko mahdollista, että taloudellisella paineella vain luodaan ongelmia tiimihenkeen? Kun kuormitusta kasataan tarpeeksi yksilöille, osa uupuu ja tämän seurauksena myös tiimi kärsii.

Onko Proakatemian idea todella se, että kouluun tullaan tekemään mitä tahansa hanttihommia, jotta yritys pysyy velattomana? Tämä systeemi vaikuttaa myös hyvin vaihtelevasti tiimin jäseniin. Parhaassakaan tiimissä kuormitus ei kasaudu tasaisesti. Kaikkien henkilökohtainen talous ei salli ylimääräisiä kustannuksia. Välillä isoiksikin summiksi kasvavat kuukausimaksut tekevät sen, että heikoimmassa asemassa olevat kokevat tilanteen kohtuuttoman raskaaksi. Lähes tiimissä kuin tiimissä yksilötasolla on tavanomaista, että osa tiimiläisistä velkaantuu toisilleen tai tiimille. Ne henkilöt, jotka eivät pysty tuomaan tarvittavaa summaa tiimille kuukauden aikana, jäävät velkaa ja kuormittuvat entisestään.

Tämä systeemi vahvistaa sitä eriarvoisuutta, jonka erilaiset lähtökohdat tuovat. Varakkaammista taustoista tuleville ihmisille muutamien satasten kuukausikulut tai ajoittainen velkaantuminen ei tuota huolta tai stressiä. Silloin saattaa olla vaikea ymmärtää, miksi toinen kokee saman tilanteen kohtuuttoman raskaaksi. Niiden tiimien ja henkilöiden, joihin taloudellinen paine ei kohdistu, on huomattavasti helpompi menestyä.

Talouslehti Forbesin artikkelin ‘11 Reasons Why Most Entrepreneurs Fail’ (2019) mukaan yleisin syy yritysten epäonnistumiselle on riittävän varallisuuden puute. Myös tästä syystä on ristiriitaista, että Proakatemia pahentaa tilannetta entisestään ylimääräisillä kuluilla. Menestystä tukisi esimerkiksi se, että tiimeille tuotaisiin ilmi keinoja rahoittaa projekteja.

Saman artikkelin listalle mahtui myös loppuun palaminen. Eikä sekään ole epätavallista tiimiyrittäjien keskuudessa. Taloudellinen paine yhdistettynä uuden tiimin tuomaan sosiaaliseen paineeseen ei tässäkään mielessä tue menestystä.

Kaiken kaikkiaan, olisiko aika luopua ajatusmallista, että Proakatemian uusien yritysten on aloitettava velasta? Voisiko rahan vuoksi tehtyjen niin kutsuttujen “lypsylehmäprojektien” sijaan ajan käyttää omaan projektityöskentelyyn, vaikka siitä ei olisi saman tien tuottoa tiedossa?

En tullut Proakatemiaan vain työskennelläkseni ulkopuolisilla hanttihommissa. Tulin opiskelemaan ja tekemään omaa liiketoimintaa, mutta molemmille jää nykyisten käytäntöjen vuoksi harmillisen vähän aikaa. Oppiminen ja menestys, molemmat kuuluvat Proakatemian arvoihin. Haluaisin nähdä, että myös käytännöt ilmentäisivät näitä arvoja.

Lähteet:

Carter, P. 2019. 11 Reasons Why Most Entrepreneurs Fail. Forbes 5.7.2019. Viitattu 28.9.2023. https://www.forbes.com/sites/forbescoachescouncil/2019/07/05/11-reasons-why-most-entrepreneurs-fail/