Johdanto

Käsityö ihmisenä, olen aina tykännyt korjata, sekä valmistaa esineitä ja asioita. Jostain erikoisesta syystä johtuen saan mielihyvää siitä, kun saan palautettua jonkin esineen käyttökuntoiseksi sellaisesta tilasta, jossa joku toinen tuomitsisi kyseisen kapistuksen roskaksi. Toinen erikoinen mielihyvä tulee, kun saa valmistettua jotain toimivaa ja kaunista käytettäväksi materiaalista, joka on ”pelastettu” romukasasta tai kun keksin jo ensimmäisen tehtävänsä täyttäneelle esineelle uuden käyttötarkoituksen. Yleensä vielä niin, että mitä surkeampi materiaalin lähtötilanne on, sitä suurempi mielihyvä. Nyt kun edessä olisi jonkinlaisen suunnan määrittäminen omille käsitöille on mielessä pyörinyt myös ajatus Trash Designista ja sen mahdollisuuksista. (Enbom, Kukkapuro, Salonen. 2015)

Mitä Trash Design on?

Trash Design lyhykäisyydessään on kiertotaloutta esinemuotoilussa ja valmistuksessa. Jätehuollon kehityksestä ja kasvavista ympäristöarvoista huolimatta maapallon jätevuoret jatkavat kasvamistaan. Trash Designin periaatteena on, että rikkoutunutta, vanhaa, kertakäyttöistä tavaraa taikka esinettä ei nähtäisikään enää jätteenä vaan raaka-aineena. Trash Designin periaatteen mukaan ihanteellinen esine on valmistettu jo kierrätetystä (jos mahdollista niin myös paikallisesta) materiaalista, suunniteltu tarpeeseen ja käytettäväksi, rakennettu kestäväksi ja kauniiksi, sekä toteutettu vielä niin, että käytetyt materiaalit ovat edelleen uusiokäytettävissä, jos esineestä tuleekin tarpeeton tai se tulee käyttöikänsä päähän. (Enbom, Kukkapuro, Salonen. 2015)

Kierrättäminen, korjaaminen ja uudelleen käyttäminen on ollut itsestään selvyys meitä edeltäneille sukupolville. Muun muassa nouseva elintaso, helppouden ja nopeuden arvostus ja jatkuva kasvu ovat johtaneet siihen, että maapallon on täynnä turhaa, heikkolaatuista tai jo suunnittelupöydällä lyhyt ikäiseksi tuomittua tavaraa. Tehtaat tuuppaavat hurjan määrän tavaraa maailmalle. Tavaraa, jonka ainoa tarkoitus on olla uusi. Uusi ilman tarvetta. ”Poissa silmistä, poissa mielestä” on hurjan yleinen suhtautuminen turhalle tavaralle. Ongelmaksi vain muodostuu se, että materiaa ei niin vain maapallon päältä ”poisteta”. Ainakaan ilman ympäristöllisiä seuraamuksia. Maapallon rajallisten resurssien, ympäristö seuraamusten ja ihan vain tilankin vuoksi tavaroiden ”poistaminen” pitäisi korvata ”palauttamisella”. Palautetaan materiaali raaka-aineeksi seuraava käyttötarkoitusta varten. (Enbom, Kukkapuro, Salonen. 2015)

Kohtuun palauttaminen kulutukseen, tavaroista ja esineistä välittäminen ja vastuu ovat ihanteita joihin Trash Design perustuu ja kannustaa ihmisiä.

”Trash Design- muotoilukonseptin ydin on, nähdä asiat uusin silmin. Elinkaarensa päähän tullut esine, roska tai jäte voi saada uuden elämän ja syntyä uudelleen. Materian ylevöittäminen roskasta arvoesineeksi vaatii käsityötä ja mielikuvitusta.” – (Enbom, Kukkapuro, Salonen. 2015)

Maailman laajuisesti kasvavien ympäristöarvojen myötä materiaalin ja jätteen kierrätyksestä ennustetaan myös kasvavaa ja taloudellisesti potentiaalista teollisuuden alaa. Kierrätys ja ekologisuus ovat vahvistuvia kaupallisia argumentteja, joita tullaan tulevaisuudessa yrityksiltä kasvavissa määrin vaatimaan. Trash Design yhteisössä vallitsee muitakin nykyaikaisia yritysmaailman arvoja kuten avoimuus ja läpinäkyvyys. Tuote- ja materiaali-ideat ovat vapaasti lainattavissa ja ihmisiä kannustetaankin mahdollisuuksien mukaan tekemään itse. (Enbom, Kukkapuro, Salonen. 2015)

Pohdinta

Trash Design on mielenkiintoinen tapa luoda uutta ihan ilman ympäristö argumenttejakin. Käsillä tekemisen ja luomisen tyydyttävyyden yksi keskeisimmistä asioista mielestäni on ongelman ratkaisu. Kierrätysmateriaali tuo ikään kuin uuden ulottuvuuden ratkaistavaan ongelmaan ja monesti lisää haastavuutta.

Plussaa on tietenkin myös se, että kun valmistaa kierrätysmateriaalista on raaka-aine kustannukset huomattavasti alemmat tai parhaassa tapauksessa niitä ei ole. Liiketoiminta mielessä asia ei välttämättä ole kuitenkaan niin positiivinen, mitä äkkiseltään voisi olettaa. Ainakin omiin kokemuksiin perustuen, ”roska” materiaalista valmistaminen voi vaatia enemmän työvaiheita / -tunteja tai ylipäätään materiaalin hankkiminen voi olla työlästä.

Mielestäni kierrätysmateriaalin haaliminen sitä haluaville vaatisi yhteiskunnallisella tasolla tarkastelua. Olisiko kenties jotain lakipykäliä, jotka kaipaisivat päivitystä tai ylipäänsä jätteenkäsittelyteollisuuden prosesseihin mahdollista tehdä muutoksia, jotka helpottaisivat/ sallisivat halukkaiden noukkia talteen tarvitsemansa ennen kuin tavara päätyy poltettavaksi taikka romukasan alimmaiseksi. Tarvittaisiin matalan kynnyksen verkostoja ja kontaktikanavia materiaalin haltijoiden ja haluavien välille. Väittäisin että esimerkiksi metallia sen eri muodoissa päätyy nykyiseltään valtavia määriä sulatus uuniin, kierrätettäväksi tokikin, mutta valtavalla energian käytöllä, vaikka se kelpaisi sellaisenaankin monelle sitä tarvitsevalle.

Joitain projekteja on jo tullut roskasta tehtyä ja varmasti teen jatkossakin. Yksi oleellinen ongelma on kuitenkin olemassa miksi siirtyminen kokopäiväiseksi Romu-Roopeksi arveluttaa. Trash Designissa saatavilla oleva materiaali määrittää aina tietyt reunaehdot projektille. Tähän liittyy oleellisesti juuri kierrätysmateriaalin saatavuus. Mitä paremmin saatavilla romua olisi, sitä suurempi todennäköisyys olisi löytää tarvitsemansa. Projekti suunnittelun lähtökohtaakin voi tietenkin muuttaa niin, että ”tässä on materiaali, mitä näistä voisi tehdä”. Itselle kuitenkin mieluisampi tapa on oivaltaa ensin, että mitä haluaa tehdä ja sen jälkeen miettiä, että miten ja mistä saa haluamansa tehtyä. Tällöin saattaa olla pakotettu menemään kaupan hyllylle.

Lähteet

Enbom, H. Kukkapuro, I. Salonen, A. 2015. Trash design: oppikirja optimisteille. Dodo+ books.