Meidän tiimimestarit 135 ryhmällämme oli viime viikolla lähijakso, jonka aiheena oli johtaminen. Haluan esseessäni kirjoittaa ja koota omia ajatuksiani monisivuisten muistiinpanojen pohjalta. Esseessä tulee olemaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, sillä muistiinpanoni koulutuksen jälkeen oli hyvin pitkälti kysymysten muodossa. Tässä esseessä kuvatut ajatukset, kysymykset ja kommentit ovat vain pohdiskelua tiimimestarit prosessin aikana, joten osa voi kuulostaa melko karrikoiduilta tai raaoilta ajatuksilta. Essee on ensimmäinen osa muistiinpanojen läpikäymisestä.

Check-in

Aloitimme päivät perinteisesti check-inin muodossa, jonka olimme lillojen kesken suunnitelleet etukäteen palaverissamme. Jaoimme uusien ryhmän jäsenten takia taustamme sekä nimemme, mutta hyppäsimme hyvin nopeasti johtamisen pariin. Jokaisella meillä oli lähijaksojen välissä tehtävänä tavata itseään inspiroiva johtaja, joka piti haastaa dialogiin.

Kokosin check-inistä nousseita ajatuksia ja odotuksia johtajia kohtaan ylös. Listauksen myötä huomasin miten monia erilaisia odotuksia ja vaatimuksia meillä onkaan johtajiamme kohtaan. Tässä ”lyhyesti” listattuna esille nousseita teemoja. Millaisia ajatuksia nämä herättävät sinussa?

Tässä vielä muutamia kysymyksiä mitä check-in keskustelu nosti itsessäni esille koko ryhmän kanssa.

Mitä johtajalta vaaditaan?

Mitä johtaja tekee? Mihin resurssit käytetään?

Millaista johtajuutta on olemassa?

Tuleeko vaatimukset johtajalta itseltään vai alaisilta?

Millaisia tunteita ja asioita johtajuus tuo teemana jokaisessa esille?

Keskiviikko

Keskiviikkona kävimme pientiimeissä läpi ennakkoon tehdyt oppimissopimukset. Oppimissopimuksissa oli ajatuksena käydä yksi kysymys kerrallaan läpi oppimissopimuksen kysymykset.

1. Missä olen ollut?
2. Missä olen nyt?
3. Minne olen menossa?
4. Kuinka pääsen perille?
5. Mistä tiedän olevani perillä?

Keskustelu rönsyili keskiviikkona paljon pienryhmässämme puheenvuorojen ollessa melko pitkiä. Proakatemian kolmannen vuoden tiimiyrittäjänä omassa arjessani dialogipumpulissa eläessäni, keskiviikon tekeminen ja kulku turhautti minua paljon. Lillan rooli tuntui oudolta, sekä oma valmentaminen tuntui otteettomalta. Pohdin paljon keskiviikkona lillan roolia, omaa turhautumistani sekä valmentamisen otetta.

Lisäksi huomasin itselleni tuttua alemmuuden tunnetta oppimissopimuksia läpikäydessämme. Olen tottunut usein olemaan itseäni vanhempien ja kokeneempien ihmisten ympäröimänä erilaisissa tilanteissa, ja tiimimestarit on ympäristön yksi näistä monista. Huomasin tiimin jäsentemme historiaa läpikäydessämme kokevani vahvaa alemmuutta omasta taustastani ja iästäni muiden uratarinoiden ja elämänkokemuksen rinnalla. Näissä tilanteissa huomaan oman tarpeeni nostaa omaa osaamistani ja vahvuuksiani entistä enemmän esille, aivan kuin vahvistaakseni myös itseni lisäksi muille alemmuuden tunteen olevan turha.

Oppimissopimusten ja keskustelun rönsyillessä huomasin myös esille nousevan vahva uskomus eri sukupolvien välillä olevista eroista sekä huolenaihe tulevaisuudesta. Pohdin tuolloin paljon, miksi keskustelu tuntui itsestäni niin raskaalta ja energiaa vievältä synkkyydeltä, vaikka keskustelu ei todennäköisesti noissa tilanteissa tuntunut samalta muille. Koen näiden muistiinpanoihini piirtämieni kuvien vavistavan ajatuksiani keskiviikon aikana.

Tässä vielä jotain kirjoittamiani kysymyksiä.

Mitkä asiat ohjaavat uralla? Millaiset asia määrittelee elämän suunnan?

Kuinka rakennetaan dialogille tilaa? Kuinka keskustelu ohjataan takaisin asiaan?

Millaiset perustarpeet eri ihmisillä on?

Kuinka paljon resursseja ihmiset käyttää maailman tilanteen miettimiseen? Kuinka paljon resursseja menee asioiden vastustamiseen?

Millainen päivä meillä on huomenna?