Tampere
20 Jun, Thursday
15° C

Proakatemian esseepankki

Tielläni seisoo minä



Kirjoittanut: Jonna Leiniö - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Saat sen mistä luovut
Tommy Hellsten
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tiimiläiseni oli pitkään puhunut erilaisista paradokseista ja kehottanut minua monesti lukemaan siihen liittyvän kirjan. Ehkäpä hän oli nähnyt toiminnassani ja puheissani sellaista, johon kirjassa pureudutaan. Otin sitten viimein tänä syksynä kuunneltavakseni Tommy Hellstenin kirjoittaman kirjan Saat sen mistä luovut (2019). Kirjassa itsessään oli paljon hyvää ja mielenkiintoista asiaa, muttei kuitenkaan juurikaan sellaista, joka olisi jäänyt mieleni syövereihin pyörimään. Yksi lause kaikkien lukemattomien muiden keskellä kolahti, ja lujaa. Lause kolahti ehkäpä siksi, että se kuvastaa toimintaani lähes jokaisella elämäni osa-alueella. Enkä ollut edes tiedostanut sitä.

 

”Juokset karkuun sitä, mitä eniten haluat” – Tommy Hellsten, 2019

 

Olen elämässäni halunnut paljon asioita, mutta harvemmin työskennellyt kovinkaan paljoa niiden saavuttamiseksi. Ehkä olen ajatellut asioiden olevan mahdottomia tai sitten olen pelännyt sitä, millaista elämä asioiden toteutumisen jälkeen olisi. Muutokset ovat aina jännittäviä. Näin jälkeenpäin tarkastellessa huomaan toiminnassani monia tapoja, joita teen estääkseni omien haaveideni toteutumista. Huomaan sitä tapahtuvan myös ympärilläni.

 

Sattumalle mahdollisuus

Muistan joskus pohtineeni ääneen sitä, kuinka eteeni ei milloinkaan tupsahda uusia mahdollisuuksia tai sattumia, tai en ainakaan näe ja koe niitä sellaisina. Kuinkas uusia mahdollisuuksia tai sattumia voisikaan tulla, jos suorittaa elämää samalla kaavalla päivästä toiseen silmät ummessa? Jokainen hetki on suunniteltu, eikä lähde mukaan mihinkään uuteen. Nyt kun vihdoin olen höllentänyt otettani ja hypännyt rohkeammin uusiin asioihin mukaan, sattumia ja mahdollisuuksia löytää joka paikasta. Johtuuko se siitä, että niitä aidosti on entistä enemmän vai siitä, että olen oppinut huomioimaan ja tarttumaan niihin? Veikkaisin molempia. Valmentajamme Tarja Tittosen yksi kulutetuimpia lauseita on ”Anna sattumalle mahdollisuus”, joka alkaa kyllä tekemään tehtäväänsä kohdallani.

 

Painotan aina sitä, kuinka haluan vapautta toimia, olla ja elää omien halujeni mukaan. Kuitenkin kannan vastuuta monesta asiasta ja toimin joskus turhankin tunnollisesti. Kuinka silloin voisin elää vapaasti, jos suunnittelen kaiken, pelkään muutosta sekä kannan vastuuta liian monesta asiasta. Jostain on pakko luopua, jotta voin saavuttaa vapauden. Ajattelen vapautta tässä kontekstissa enemmänkin mielen kautta. Kuinka voisin olla vapaa kaikesta siitä suunnitelmallisuudesta, stressistä ja vastuusta, jota päivästä toiseen kannan.

 

Turhamainen tunnollisuus

Pidän tunnollisuutta toki tarpeellisena ja hyvänä piirteenä itsessäni, mutta rajansa kaikella. Hyvänä esimerkkinä juuri suoritettu englanninkurssi. Tiedän tekeväni asioita itselleni ja siten opinkin parhaiten, mutta kaikin keinoin yritän varmistaa parhaan mahdollisen tuloksen, mutta minkä kustannuksella? Jos asteikko jatkuisi 5 ylöspäin, saisin työlläni usein luultavasti 6 tai 7. Eli vähempikin riittäisi saamaan loistavan lopputuloksen. Kurssin loppupresentaatiossa, joka tehtiin pareittain, päätin kerrankin olla puristamatta mailaa liikaa. Esitykseen kuuluvat diat olivat kuin 5-vuotiaan tekemät, emmekä harjoitelleet kertaakaan. Tämä jos jokin on ihme itseni kohdalla. Oletin, ettei esitys olisi mennyt putkeen ja arvosana olisi ollut sen mukainen. Kuitenkin presentaatio meni loistavasti, vaikkemme olleet juurikaan nähneet aikaa tai vaivaa siihen. Sain arvosanaksi 4,5, johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Tämä osoitti itselleni sen, etteivät käytetty aika ja vaiva kulje aina käsikädessä lopputuloksen kanssa. Ehkä tärkeintä on pohtia, missä asioissa haluaa ja on tarpeen olla tunnollinen, ja miten ajan voisi mahdollisesti käyttää toisin. Vapauttavaa oli ottaa ”hälläväliä” asenne ja tehdä parhaansa mihin sillä hetkellä ja sillä valmistautumisella pystyi. Silloin on helpompi olla itselleenkin armollisempi.

 

Jospa sanonkin joo

Mitä enemmän vastaan myöntävästi erilaisiin mahdollisuuksiin, sitä enemmän se avaa uusia ovia vielä eteenpäinkin. Olen päättänyt ottaa viimeisestä vuodesta Proakatemialla mahdollisimman paljon irti ja sanoa jaksamisen rajoissa ”joo” kaikkeen mahdolliseen. Viimeisessä palautepajassa tiimiläiseni Juha, tuo sama, joka tämän kirjan kehotti lukemaan, sanoi minulle ”Ainut joka seisoo sun tiellä, oot sinä itse.” ja se kolahti, koska niinhän se on. Jos uskaltaisin toimia omia haaveitani ajatellen viisaasti, voisin olla kokenut ja tehnyt vaikka ja mitä. Ei kuitenkaan ole liian myöhäistä pyyhkäistä itseään sivuun ja alkaa toimia uudella tavalla.

 

Vaikka olinkin alkuun huolissani siitä, miksei kirjasta jäänyt käteeni muuta kuin yksi lause, oli se lause minulle melko merkityksellinen.

 

LÄHTEET

Hellsten, T. 2019. Saat sen mistä luovut. Helsinki: Kirjapaja Oy.

 

 

Kommentit
  • Krista Tikkanen

    Ai vitsi! Tää oli sairaan hyvä! Ja ihana huomata, että teidänkin tiimissä uskalletaan antaa kehittävää ja tsemppaavaa palautetta, joka mahdollistaa yksilön kehittymisen! Tiedän missä haluan vierailla pölyttämässä tulevan syksyn aikana 🙂

    18.8.2022
Kommentoi