Tavoitteista

Näin yrittäjäkoulussa sitä usein tuppaa ajattelemaan, miltä se miljoonan euron liikevaihto oikein mahtaa tuntua ja mitä kaikkea se vaatii, että siihen päästään. Myy tuhannelle asiakkaalle tuhannella eurolla tuotteita tai palveluita, tai viidelle tuhannelle tyypille kahdellasadalla eurolla. Koulun ulkopuolella taas usein kuvitellaan, että miljonääreillä on käynyt hyvä tuuri ja pelikortit ovat osuneet nappiin sattumalta. Dean Graziosi kertoo kirjassaan Millionaire Success Habits, miten miljonäärit eroavat ”tavallisista tallaajista”. Itsekin haaveilen tasaisesti erilaisista asioista, jotka liittyvät taloudelliseen menestykseen ja vaurauteen. Kirjassaan Graziosi puhuu kuitenkin myös muustakin kuin rahasta. Kaiken ytimessä on sinä itse ja vain sinä itse voit olla miljonääri, jos vain tarpeeksi haluat.

Mitä minä sitten oikein haluan? Siinäpä kysymys, jonka kanssa muutama muukin elämässään painii. Ei ole helppoa tunnistaa omia haluja ja tahtoja, etenkään kun ne eivät ole hetken päästä saavutettavissa. Helpompaa on listata asioita, joiden ei halua elämässään tapahtuvan, eikö? Negatiivisia asioita tuppaa useammin nousta pinnalle positiivisten sijaan, yksi ongelmistamme myös Apajassa. Olemme pohtineet yhdessä, mitä koululta ja tiimiyritykseltämme oikein haluamme. Mitä tavoittelemme ajaltamme ja minne haluamme vielä päästä. Hyppäsin mukaan johtoryhmään Talousvastaavan rooliin ilman aiempaa kokemusta. Rooliin astuminen tuntui hieman vastahakoiselta, sillä haluan onnistua kaikessa mieluiten nyt tai heti. Hyppäsin kuitenkin rohkeasti mukaan. Olen viljellyt sellaista ajatusta kuin ”tämän juttu ei vie keltään henkeä, joten mikä muka olisi pahinta mitä voisi tapahtua?”.

Tiimiyrityksellämme noin muutoinkin on ollut hieman vaikeampaa ja muutosten tuulet ovat puhaltaneet pitkin vuotta 2020 kaikenlaisilla tavoilla. Neljä jäsentä vaihtoi maisemaa, korona, jalan murtuma, osakeyhtiöiden pystytys, etätyöskentely, mitä näitä nyt on. Etäily on varmasti verottanut osansa tiimimme yhteishengestä, sillä ainakin itse koen, että tarvitsemme yhteistä aikaa enemmän, eikä ainoastaan kameran välityksellä ilmeiden ja eleiden tulkitsemista. Keskinäinen kanssakäyminen, kuulumisten kasuaali vaihtaminen ja yhteiset kahvihetket naurun lomassa totisesti puuttuvat ja sen kyllä huomaa. Itsellenikin varsin sosiaalisena tyyppinä tämä nykyinen pakko-etäily on tuntunut varsin raskaalta. Olen kuitenkin pyrkinyt asettamaan päivilleni tavoitteita ja hoitamaan yritysten asioita niin hyvin etänä kuin vain voin. Pienet tavoitteet vievät niitä suurempia kohti. Tällä hetkellä tavoitelistaani kuuluu jalkani parantaminen, osakeyhtiön 100 000 euron liikevaihto sekä Apajan ajaminen oikeille raiteilleen.

Tiimimme tavoitteena loppuvuodelle on tehdä yhdessä asioita tiimiyrityksemme paitsi talouden, myös henkilöstön hyväksi, jotta voisimme kokea, että tällä kaikella on jokin merkitys. Tavoitteenamme on oppia niitä taitoja, joita jokainen yksilö itse haluaa oppia, lähteä Final Campille jonnekin ulkomaille, valmistua ajoissa ja vielä sellaisella työkalupakilla, jonka kanssa voi hymyssä suin tallustaa kohti seuraavia haasteita. Taloudelliset tavoitteet heijastuvat kohti FInal Campia, yhteisiä virkistyspäiviä ja kiinteitä kuluja vasten. Apajan tavoitteena ei ole rikkoa liikevaihtoennätystä tai tehdä osakkaistaan miljonäärejä. Haluamme olla onnellinen ja yhdessä oppiva organisaatio, joka tekee juuri niitä asioita, jotka ovat itselle ja tiimille tärkeitä.

Johtoryhmämme tavoitteena on rakentaa Apajalle vankempi pohja prosesseille, jotka ovat tähän mennessä olleet hieman vuotavia kattoja. Pyrimme rakentamaan tiimimme yhteishenkeä ja tekemistä sellaiseksi, että jokaisella olisi tunne siitä, että tämä todella on unelmien koulu ja tiimi. Omien halujen ja tavoitteiden löytäminen kun ei vain ole niin yksinkertaista, mutta jostain se on lähdettävä rakentamaan. Päävalmentajamme Tirri totesi ensimmäisenä keväänämme jotenkin näin: ”Aina pitää olla törkeä lupaus!”
Törkeä lupaukseni olkoon, että Apaja voi paremmin kuin koskaan, kun Apajan JORY vaihtaa seuraavan kerran jäseniään.