Tämä syksy on ollut Hurmokselle, että myös minulle henkilökohtaisesti todella vaikea. Tulimme takaisin kesälomalta ja tuntui kuin yhtäkkiä koko tiimin dynamiikka olisi kääntynyt päälaelleen. Viime keväänä olimme innostunut ja todella äänekäs tiimi (näin muut väittävät). Kun palasimme kesän jälkeen, kaikki puhuivat ääneen motivaatio ongelmista ja muutama jäsen jopa vihjasi mahdollista lähtemistä tiimistä. Valitettavasti yksi jäsen päätti vaihtaa maisemaa noin kuukausi sitten, nyt pyritään tiiminä siihen, ettei kukaan muu koe enää haluavansa muualle. Tässä esseessä koitan pohtia syksyn motivaation puutetta ja miten kehittää sitä, sekä myös puran mennyttä syksyä ja fiiliksiä siitä.

Mikä Ihmeen motivaatio?

Motivaatio on se tunne, kun tietää mitä haluaa saada aikaan ja työskentelee sitä kohti. Tuskinpa kukaan jaksaa pohtia kysymyksiä, kuten ”Miksi motivaatio on keksitty” Vastaus tähän on päivänselvä: Tarvitsemme motivaatiota, jos haluamme saada mitään aikaiseksi. (Seppänen 2019, 15).

Kirjassa painotetaan, että Ihminen voi motivoitua jostakin asiasta, vasta kun hän tietää mitä oikeasti haluaa. Olen tästä hieman eri mieltä, mutta myös hieman samaa mieltä. On asioita, joita meidän on pakko tehdä, vaikka emme välttämättä haluaisi. Mielestäni tällaisia asioita kohtaan ei tarvitse erityisesti kaivaa mistään ekstra motivaatiota. Jos haluan itse tehdä tai kokeilla jotain uutta, silloin mielestäni kirjan sanoma pitää täysin paikkaansa. Käytän nyt akatemiaa esimerkkinä. Tiedän, että minun täytyy olla pajoissa paikalla, joten ei siihen tarvitse erikseen kaivaa motivaatiota. Jos haluan aloittaa uuden projektin ihan nollasta, mielestäni silloin pitää selkeästi päättää, mitä haluan tehdä ja miten, jolloin motivaatio projektia kohtaan kasvaa.

Oma syksy

viimeiset pari kuukautta ovat olleet omalla kohdalla todella haastavia. Minulla on ollut omassa henkilökohtaisessa elämässä paljon ongelmia, yksinäisyyttä, oman mielen kanssa taistelua tms. Kun lisää siihen vielä tiimin kovan myrskyvaiheen, niin on soppa valmis. Otin vielä Team Leader pestin tälle syksylle, joka on tuonut paljon lisää stressiä tähän syksyyn. Puhuin valmentajamme kanssa tästä vähän aikaa sitten ja naureskeltiin, etten olisi oikeastaan paljon huonompaan paikkaan sitä voinut ottaa vaikka yrittäisinkin. Nyt kuitenkin tuntuu, että aletaan olemaan jossakin määrin voiton puolella. Yksi todella suuri asia, joka on auttanut pitämään pakettia kasassa on liikunta. Se on ollut aina itselleni pakokeino jos jokin asia vaivaa, tämä syksy ei ole ollut siitä poikkeus. Liikunta tuo monia mielenterveyttä edistäviä kokemuksia, jota ei voi subjektiivisesti mitata, kuten onnistumisen tunteita ja positiivista sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.

Tietenkin omat vaikeudet ovat vaikuttaneet myös omaan motivaatioon akatemialla, sekä sen ulkopuolella. Koen myös, että en tiedä konkreettisesti mitä haluan ja sen takia on ollut vaikeaa yrittää motivoitua. Tiedän tietenkin mitkä ovat asioita, joita on pakko tehdä esim. kerätä projektitunteja, käydä paikalla pajoissa tms, mutta esimerkiksi minulla ei ole tällä hetkellä mitään varsinaista käynnissä olevaa projektia ja se stressaa.

Hurmoksen syysmasennus

Palasimme lomilta hyvin epähurmosmaiseen tyyliin. Tuttu pöhinä ja tekemisen meininki oli kadonnut. Moni puhui myös tästä asiasta ihan avoimesti mikä näin jälkeenpäin ajateltuna oli todella hyvä asia. Yksi asia missä mielestäni tämän myrskyisen syksyn aikana olemme kehittyneet, on suora puhe. Tietenkin parannettavaa löytyy, mutta yleisellä tasolla puhumme asioista niin kuin ne on ja pyrimme antamaan palautteen suoraan toisillemme.

Uskon vahvasti, että samat ongelmat, joita olen itse kokenut motivaation suhteen pätevät myös Hurmokseen. Emme moni tiedä mitä tällä hetkellä haluamme ja se ahdistaa. Ahdistuneena siitä, kun ei tiedä mitä itse tekee tai haluaa, alkaa ihminen helposti puolustuksena kyseenalaistamaan muiden tekemisiä ja menemisiä. Se alkaa tietenkin syömään tiimihenkeä ja muuttaa tiimin enemmän taakaksi kuin hyödyksi. Sitoutuminen on myös ollut yksi iso kysymys, joka on herännyt tänä syksynä. Kuinka moni oikeasti sitoutuu tiimin asioihin? Mitä se sitoutuminen käytännössä tarkoittaa? Olemme käyneet tästä muutamia pidempiä keskusteluja tiimin ja valmentajan kanssa ja Hurmos tullaan uudelleensynnyttämään pian. Odotan innolla aikaa synnytyksen jälkeen ja sitä mitä sen jälkeen tuleman pitää.

Pohdinta

Vaikka syksy onkin ollut itsellä ja tiimillä rankka, niin koen että ollaan voiton puolella. Ollaan opittu paljon vastoinkäymisten kautta ja aletaan pikkuhiljaa taas muistuttamaan tiimiä. Tiimissä toimimiseen kuulu myös vastoinkäymiset ja koitan katsoa tätä vaihetta hyvänä ja opettavaisena, toivon myös että muutkin pystyvät samaan. Tulemme varmasti uudelleensynnytyksen jälkeen vahvoina ulos ja se Hurmoksen tuttu pöhinä palaa takaisin. Esseen oli aluksi tarkoitus olla vaan motivaatiosta, mutta se muuttui kirjoittamisen aikana myös aika itsereflektoivaksi. Puhuin myös vähän mielenterveydestä. Harvoin laitan itseänii kovin haavoittuvaiseen paikkaan, joten kerrankin näin päin.

Lähteet

Seppänen, L. 2019. Motivaatio. E-kirja. Trainer4You. Viitattu 29.10.2023. Vaatii Käyttöoikeuden https://www.bookbeat.fi/kirja/motivaatio-118187?gad_source=1&gclid=Cj0KCQjwhfipBhCqARIsAH9msbmQZBZ-N5TwcK7-wUZri5ebZYiYxdVaDynV_Afa0MFmrb9nagfvFx4aAjYVEALw_wcB

UKK-Instituutti.  9.11.2021. Liikunta ja Mielenterveys. Viitattu 29.10.2023. https://ukkinstituutti.fi/liike-laakkeena/liikunta-ja-mielen-hyvinvointi/