Tampere
18 May, Saturday
23° C

Proakatemian esseepankki

Suorituskyvyn salaisuus



Kirjoittanut: Anniina Tirkkonen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Suorituskyvyn salaisuus - vireystilan säätelyn avulla huipputuloksiin
Hanna Markuksela
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kirjassa Suorituskyvyn salaisuus puhutaan, kuinka menestyksen yksi tärkeistä kulmakivistä on hermoston vireystilan säätely, eli kohdennettu energian käyttö. Se tarkoittaa sitä, että osaa tunnistaa omat voimavaransa ja käyttää niitä optimaalisesti. Kaikilla ihmisillä on tietty määrää energiaa käytettävänä. Se kannattaa käyttää viisaasti, sillä siten saa itsestään parhaan irti samalla, kun säilyttää voimansa läpi elämänsä. Sekä rutiinit, että armollisuus itseä kohtaan turvaavat elämänlaadun sekä suorituskyvyn.

 

Usein sanotaan, että kehittyminen alkaa vasta epämukavuusalueelta. Markukselan (2021) mukaan suorituskyvyn kannalta on silti keskeistä kysyä myös, vietätkö tarpeeksi aikaa mukavuusalueellasi? Sekä sitä, onko käytössäsi tarpeeksi mieltä rauhoittavia ja palauutavia rutiineita? Moni meistä on tottunut siihen, että menestys vaatii valtavan määrän ponnistelua, työtä ja uhrauksia. On silti tärkeää ymmärtää tasapainoa ja sitä, että liika epämukavuusalue ja pelkkä suorittaminen voi johtaa ylivireyteen.

 

Itsensä haastaminen ja epämukavuuden sietäminen kulkee käsi kädessä, ja itsensä ylittäminen voi tuoda sopivissa määrin elämään merkityksellisyyttä. Tähän on kuitenkin löydettävä sopiva annostelu. Markukselan (2021) mukaan lihas kasvaa levossa ja mieli hiljaisuudessa. Pitkällä tähtäimellä ihminen kehittyy parhaiten hyvin levänneenä.

 

Ihminen voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa ja oman mielen ja kehon ymmärtäminen on tässä keskeisessä asemassa. Varsinkin autonomisen hermoston ymmärtäminen auttaa hahmottamaan vireystilaan vaikuttavia tekijöitä. Kun hermosto toimii tasapainoisesti, se mahdollistaa nopeat reaktiot, että siirtymisen rentoutustilaan. Mikäli stressitila on jatkuvaa, stressireaktio jää päälle ja parasympaattinen hermosto ei aktivoidu. Tällöin palautuminen häiriintyy. Itse olen uupumisen myötä alkanut perehtymään syvällisemmin hermoston toimintaan ja parasympaattisen hermoston aktivointiin. Hermoston ymmärtäminen on laajentanut tietoisuutta siitä, kuinka itse voi myös aktiivisesti palauttaa itseään ja kuinka tärkeässä osassa hermoston tasapaino on ihmisen hyvinvointia.

 

Muutokset arkeen lähtevät Markukselan (2021) mukaan hyvästä itsetuntemuksesta. Mikäli palautumisen kanssa on ollut haasteita, se lähtee oman hermoston sekä omien vireystilojen tunnistamisesta. On opittava rytmittämään aktiivinen tekeminen palautumisen kanssa. Näihin stressireaktioihin voi vaikuttaa mm. hengityksen, ajatusten ja itsesäätelyn avulla.

 

Ylivireys on keskushermoston turbovaihe, joka kuluttaa kehon energiavarannot väärin käytettynä. Ihminen, jolla itsesäätely on huonoa, voi palautua ihan hyvin, mutta kuluttaa voimavaransa nopeasti. Ylivireyttä tuottaa liian kiireinen arki, huolet tai uhkan tunne. Sympaattisen hermoston aktiivista taistele- pakene reaktiota voi pitää yllä jo pelkän mielen voimalla. Ylivireystilan oireita on keskittymisen vaikeudet, ruokahaluttomuus, unihaasteet ja äreys. Myös mukavat asiat voi johtaa ylivireyteen. Mikäli stressi jatkuu pitkään, se voi pitää sykkeen korkeammalla myös öisin ja se vaikuttaa unen palauttavuuteen. Stressi on tarkoitettu pieninä annoksina parantamaan meidän toimintakykyä, ei jatkuvaksi pitkään. Sen pitkäkestoisuus alkaa vaikuttaa elintoimintoihin sekä välittäjäaineisiin. Siksi sen vaikutukset ovat niin kokonaisvaltaiset. Tästä syystä on tärkeää, että Proakatemiallakin puhutaan siitä, kuinka tärkeää on pitää tasapainoa. Pitkäkestoinen tapa ei ole tehdä 12 tuntista päivää, vaan pitää huoli myös muista elämän osa-alueista sekä omasta hyvinvoinnista ja siitä, että on aikaa levätä. Työn imu vie helposti mukanaan, ja levon tarpeen saattaa huomata vasta jälkipotkuna.

 

Mikäli ylivireys kestää liian pitkään, se voi johtaa alivireyteen, jossa pienimpiinkin asioihin tarttuminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mikäli energian käyttöä ei osaa säädellä, kasaantuu palautumis velkaa ja se on maksettava jossain vaiheessa. Alivireystilan ollessa päällä autonominen hermosto pakottaa rauhoittumaan ja toiminnot hidastuvat. Alivireyttä on helpointa välttää reagoimatta tilanteeseen vireystilan säätelyllä niin ettei ylivireystilaa ehdi edes syntyä.

 

Optimivireden merkkejä on mm.

  • hyvä keskittyminen töihin hyvällä mielellä
  • flow-tilaan pääseminen välillä
  • kokemus, että voi itse vaikuttaa aikatauluihin
  • kokemus olosta mukavuusalueella silloinkin kun jännittää
  • aikaansaavuus
  • ajatusten ja tunteiden ilmaisu ilman kipuilua
  • kyky vetää rajoja ja sanoa ei
  • helppo nukahtaa
  • kokemus, että töistä on mahdollista irtaantua helpostikin
  • kokemus palautumisesta vapaalla sekä yön aikana

 

Palautumisesta on tärkeää pitää huolta ajoissa. Jos sitä ei tee itse, keho tekee sen puolestasi. Jatkuvan kuormituksen jälkeen hermoston toiminta hidastuu ja energiataso ja suorituskyky heikkenee. Tämä on kehon suojamekanismi. Sillä, että suunnittelee arkea, on valtava vaikutus ylivireyden tasoittamisessa. Myös palautumista voi suunnitella. Mikäli palautumattomuus johtaa uupumiseen, siitä toipuminen vie aina kauemmin kuin se, että ymmärtäisi antaa palautumiselle aikaa ajoissa.

 

Suoritukyvyn sailaisuudet kirjassa kuvattu myös perfektionistien taipumusta uupua ja mennä ylivireystilaan, sillä perfektionistin voi olla haastavaa levätä ennen kuin kaikki asiat on hoidettuna täydellisesti maaliin. Ihmisellä, joka haluaa aina hoitaa asiat täydellisesti ja vältellä epäonnistumisen riskiä, voi olla alttiutta uupua, sillä ajatusmaailma itseään kohtaan voi olla ankara. Kun perfektionismi on haitallista, se johtaa kiireen tuntuun, ahdistukseen ja epäonnistumisen kokemukset sekä pelkkä pelko siitä kuormittavat hermostoa. Perfektionisti voi suorituskyvyn kannalta pärjätä ihan hyvin, jos palautuminen onnistuu. Se on suorituskyvyn näkökulmasta kuitenkin resurssien tuhlaamista sillä palautumisessa kerrytetyt voimavarat voisi myös käyttää paremmin kuin epäonnistumisesta murehtimiseen. Perfektionismi voi olla tosi syvällä ihmisen minuudessa. Ankaruus itseään ja sitä kautta myös muita kohtaan saattaa silti tapahtua ihmiseltä itseltään huomaamattaan. Usein perfektionisti kerää myös samankaltaisia ihmisiä ympärilleen, jossa illuusio kaiken riittämättömyydestä voi kasvaa. Perfektionismin hellittäminen vaatisi psyykkistä työtä ja sen muuttaminen ei tapahdu hetkessä. Vaativuutta voi nimittäin työstää teorian tasolla. Todellinen muutos vaatii sitä myös tunteiden ja tekojen tasolla. Perfektionismin kanssa voi tasapainotella. Voi samaan aikaan pyrkiä parhaaseen ja olla huippu, mutta säilyttää silti haavoittuvaisuuden ja ymmärtää, ettei huippu tarvitse olla aina eikä kaikilla elämän osa-alueilla.

Menestyminen vaatii itsestä huolen pitämistä ja hyvässä suhteessa aktiivisuutta, merkityksellisyyttä ja lepoa. On tärkeää, että muutamme ajatusmaailmaa sallivampaan suuntaan suorituskeskeisyydestä, sillä se ei ole pelkkänään kestävä menestymisen muoto.

 

Markuksela, H. 2021. Suorituskyvyn salaisuus. E-kirja.

Kommentoi