Meidän mahdollisuutemme tehdä yhteistyötä Sveitsiläisten kanssa

Helmikuussa Samoalaisille tuli hostattavaksi sveitsiläinen tiimi, HES SO Valais-Wallis akatemialta. Tiimi IN&CO oli meidän kanssamme kolme viikkoa ja pääsimme tekemään heidän kanssaan tiivistä yhteistyötä. Pidimme yhdessä pajoja, suunnittelimme ja toteutimme projektia sekä vietimme vapaa-aikaamme yhdessä. Oli todella mielenkiintoista päästä näkemään pintaa syvemmälle toisesta kulttuurista ja huomata suuriakin eroja kulttuurien välillä eri asioissa. ”Aivan kuin jäävuoresta, myös kulttuurista 2/3 on pinnan alla ja vain 1/3 näkyvissä ihmissilmälle.” (Korhonen, 2017)

Ensimmäinen päivä

Ensimmäisenä päivänä sveitsiläisten kanssa kokoonnuimme Stagelle. Meidän yllätykseksemme juttu luisti todella hyvin. Vaikka meistäkin monella oli suuri kynnys lähteä puhumaan vierasta kieltä, kommunikointi sujui yllättävän hyvin jo ensimmäisenä päivänä ja pääsimme tutustumaan toisiimme.  Ei niin suomalaiseen tapaan olimme aktiivisia puhumaan ja tutustumaan, emmekä tuttuun tyyliin istuneet hiljaa nurkassa. Tässä voi tietysti vaikuttaa nimenomaan se, että tämä vieras ryhmä oli itse aktiivinen puhumaan, eikä toinen juro ryhmä, meitä vastassa.

Aloitimme päivän tutustumisbingolla. Olimme jokainen kirjoittanut itsestämme jotain anonyymisti ja piti löytää kuvaukseen sopiva henkilö. Tämä oli hauska ja vaivaton tapa lähteä juttelemaan. Vaikka englannin puhuminen jännittää, huojentavaa oli kuitenkin se, että se ei ollut meidän kenenkään äidinkieli. Meillä oli siis täysin samat lähtökohdat. Toisilla puhuminen sujui paremmin ja jossain tilanteessa turvauduttiin kaveriin tai käsienheilutteluun. Tutustumisen jälkeen matkasimme yhdessä syömään Frenckelille, jonka jälkeen lähdimme kaupunkikierrokselle. Kävelimme yhdessä Tampereen keskustassa, niin kuin ekaluokkalaiset, onneksi ei sentään parijonossa. Ensimmäinen päivä meni jännityksestä huolimatta todella onnistuneesti. Kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme Akatemialle kuuntelemaan Veijon esittelyä, jota Sveitsiläiset olivat vielä erikseen toivoneet. Voidaan siis sanoa, että Veijo ei ole pelkästään legenda akatemialla vaan selkeästi ympäri maailmaa. Ensimmäinen päivä päättyi mukaviin tunnelmiin Brewhousen syleilyyn. After workeilla jännitys oli jo selkeästi lähtenyt jokaisen meidän harteiltamme, ainakin viimeistään siinä kohtaa, kun olimme saaneet muutaman alkoholiannoksen!

IN&CO ja Samoa yhteistyö projektin parissa

Ennen Sveitsiläisten saapumista, emme tienneet projektista muuta kuin sen, että se liittyy jotenkin fondue juustoon. Muutamia vuosia aikaisemmin, Sveitsistä oli tullut vaihto-oppilaita Suomeen ja he olivat tehneet saman tyylisen projektin. Emme kuitenkaan tienneet tästä sen enempää. Kommunikointi Samoan ja IN&CO:n välillä projektin suhteen oli todella heikkoa. Ennen heidän tuloaan, saimme muutamia viikkoja aikaisemmin tietää tuotteesta edes vähän. Tarkennuksena, saimme siis vain kuvan miltä tuote näyttää. Tuote oli siis patonki, jonka sisällä oli sveitsiläistä juustoa.

Puhuimme kerran Teams videopuhelussa heidän projektipäälliköiden kanssa. Saimme tehtäväksemme hoitaa myyntipaikan. Mietimme missä olisi järkevintä järjestää tällainen nopealla aikataululla ja matalalla kynnyksellätehtävä Pop-Up. Mietimme muutamia vaihtoehtoja, myyntipaikka keskustan alueella ulkona, jossain kontissa, mutta tässä tuli nopeasti sääolosuhteet vastaan. Oli kuitenkin maaliskuu ja kylmä. Ei tiedetty sataako ulkona vettä, lunta ja onko pakkasta. Mietimme ravintoloita, mutta olisiko heillä kiinnostusta tai edes mahdollisuutta ottaa ylimääräisiä henkilöitä sinne, sillä korona on kurittanut ravintola-alaa muutaman vuoden ajan aika reippaasti. Onneksi Iida kuitenkin muisti, että toisesta tiimistä, Kipinästä, Johannes oli avannut ravintolan Kehräsaareen, mikä oli aivan Tampereen keskustan ytimessä. Ajattelimme, että me molemmat (Johanneksen ravintola Raina ja Fondue pop-up) hyötyisimme tästä yhteistyöstä. Me saisimme hyvältä paikalta myyntipaikan, jonne asiakkaat osaisivat tulla ja Johannes saisi näkyvyyttä ravintolalleen. Johannes meidän iloksemme oli erittäin innoissaan tästä yhteistyöstä ja myyntipaikan löytäminen sujui yllättävän nopeasti ja kivuttomasti.

Vihdoin tuli se hetki mitä olimme odottaneet jo pidemmän aikaa. Sveitsiläiset olivat saapumassa Suomeen. He kyselivät tarkempia tietoja, mihin osoitteeseen juusto voitaisiin lähettää. Meistä kukaan ei vielä tässä vaiheessa osannut odottaa, mikä hullun mylly yhden juuston lähettämisestä tulisi. Pienenä lisätietona Sveitsi ei siis kuulu EU-maihin, mutta se kuuluu Schengen-alueeseen, joten sinne voi matkustaa samalla tavalla kuin muihin EU-alueen maihin ja meillä on samat kauppasopimukset. Annaliina sai ilmoituksen postilta, että juusto täytyisi tullata. Hän soitti tulliviranomaisille, josta vastattiin, että EU:n ulkopuolelta ei saisi tuoda maitotuotteita Suomeen. Tämä koskee siis tuotteiden yksittäistä tuomista. Taistelimme viikon verran eri viranomaisten kanssa siitä, saammeko sitä tullattua vai ei. Annaliina yritti selittää, että kyse on pop-up tapahtumasta ja juusto on tarkoitus myydä. Sveitsiläisten ollessa täällä pidimme projektisuunnittelu palavereita, jossa yritimme keksiä eri vaihtoehtoja, jos juustoa ei saataisi sieltä ajoissa. Onneksi kävi kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja juusto saapui vihdoin Akatemialle. Tässä vaiheessa pystyimme huokaista helpotuksesta, ainakin tämän osalta.

Sveitsiläiset olivat antaneet meille hyvissä ajoin lukujärjestyksen, milloin palavereita järjestetään, siitä huolimatta Samoan puolelta osallistuminen oli heikkoa. Tietysti ymmärrettävää, sillä Akatemian arki on hektistä ja monella meistä oli tuolloinkin monta rautaa tulessa eri projektien osalta. Hiihtolomaviikko kaiken keskellä sekoitti ikävästi pakkaa omalta osaltaan. Huomasimme myös, että sveitsiläisten työpäivä on pidempi kuin ”normaali” suomalainen työpäivä. Suomessa puhutaan aina, että normaalipäivä on 8-16. Sveitsiläisten meille lähettämässä lukujärjestyksessä päivä kesti kuitenkin aina puoli kuuteen asti, jolloin meillä saattoi jo olla muuta ohjelmaa kalenterissa. Sveitsissä työskennelläänkin noin 42 tuntia viikossa (sveitsi.fi). Ennen heidän tuloaan, olimme eläneet siinä ajatuksessa, että he tekevät ja toteuttavat tämän projektin ja me Samoan puolelta olemme vain hieman auttelemassa. Kävi kuitenkin ilmi, että he olivat suunnitelleet tämän 50/50 projektiksi. Eli olisimme tasavertaisesti suunnittelemassa ja toteuttamassa. Tämä tuli meille täysin puun takaa yllätyksenä. Aktiivisimmat läsnäolijat meidän tiimistämme nappasivat tämän ajatusmallin hyvin nopeasti. Täytyy kuitenkin sanoa, että heidän osaltaan viestinnässä olisi paljon petrattavaa. Olisi ollut tärkeää tietää hyvissä ajoin heidän ajatuksensa tästä koko tapahtumasta. Samoan jäsenet olisivat varmasti antaneet enemmän paukkuja tälle, mutta huonon kommunikoinnin vuoksi, meidän tiimimme joidenkin jäsenten osallistuminen jäi heikoksi suurimmalta osalta. Jopa viikko ennen tapahtumaa tuli ihmettelyjä siitä, kun ei tiedetty, että meidän kaikkien tulisi osallistua tapahtuman tekemiseen, suunnitteluun ja toteutukseen täysillä. Tämä aiheutti eniten turhautumista. Sillä ennen heidän tuloaan, mietimme jopa, että uskallammeko puuttua heidän suunniteluihinsa millään tavalla. Ehkä hauskinta tässä on kuitenkin se, että heidän tullessa Suomeen ja Tampereelle, ei tätä suunnittelua oltu edes tehty. Onko siis todella mahdollista järkätä tuottoisa yhden päivän tapahtuma kahdessa viikossa?

Mitä tuohon tuottoisuuteen tulee, selkeä näkemysero meidän välillämme oli nimenomaan raha. He halusivat lähtökohtaisesti tulla kokeilemaan ja oppimaan, tuottavuudella ja rahalliseen voittoon pääsemisellä ei ollut niinkään väliä. Tämä aiheutti Samoassa viestinnän ja kommunikaation lisäksi paljon turhautumista. Rahallinen hyöty ei motivoinut laittamaan paukkuja projektiin, tavoitteet olivat niin olemattomat. On osittain totta, että kokeilemalla tulee paljon oppia, mutta miksi oppimisen täytyy tapahtua ensiksi epäonnistumisen kautta. Parempien tavoitteiden ja huolellisen suunnittelun avulla on mahdollisuus onnistua ja onnistumisesta seuraa oppimista. Tapahtuman suunnittelu jätettiin täysin kahden viikon varaan. Mainostaminen tapahtumasta jätettiin täysin viime tippaan, mikä näkyi itse tapahtumapäivänä.

Olemme tottuneet Suomessa ja varsinkin Akatemialla tietynlaiseen tekemiseen. Puhumme jatkuvasti viestinnästä ja siitä, miten se olisi mahdollisimman selkeää. Sveitsiläisillä tämä ei välittynyt täysin meille asti. Täytyy kuitenkin antaa armoa, sillä he ovat vasta ensimmäisen vuoden opiskelijoita, eivätkä he voi todellakaan kaikkea tietää. Tulivat täysin vieraaseen maahan toteuttamaan projektia, tuntematta ja tietämättä ketään. Todella rohkeaa, eikä tarkoitus ole kritisoida heitä, vaan avata enemmän sitä näkökulmaa mikä meille näyttäytyi. Täytyy sanoa, että välillä meiltä unohtui täysin, kuinka meidän varassamme he oikeasti olivat. On vaikeaa tehdä ensimmäistä kertaa yhteistyötä eri kulttuurista tulevien ja täysin ventovieraiden ihmisten kanssa. Täytyy hieman antaa myös rakentavaa palautetta Samoaa kohtaan, sillä meidän asenteessamme olisi paljon parannettavaa. Jatkuvasti kuului kovaäänisesti, kuinka turhauttaa, ärsyttää ja kaikkea muuta negatiivista, mitä voi vain kuvitella. Tässä tilanteessa olisi meidän hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkastella omaa toimintaamme heidän näkökulmastaan. Onko kohteliasta puhua suomea, kun he ovat paikalla? Varsinkaan negatiivisia asioita. Vaikka eivät suomen kieltä ymmärrä, äänenpainosta, ilmeistä ja eleistä pystyy lukemaan toisia ihmisiä hyvin.

FONDUE

Vihdoin 9.3. koitti se päivä, kun tapahtuma ottaa paikkansa. Olimme valmistelleet muutaman viikon ajan tätä tapahtumaa. Meidät oli jaettu erilaisiin ryhmiin, markkinointi-, talous-, aktiviteetti- ja logistiikkaryhmiin. Tietysti kokkeja unohtamatta! Työvuorot suunniteltiin, kokit testasivat tuotteen etukäteen, markkinointi porukka teki flaijereita ja some materiaaleja. Talousryhmä pitivät kirjaa kuluista ja budjetista. Aktiviteetti ryhmässä askarreltiin kuvausseinää, tietovisaa, sekä erilaisia juttuja, jotta kyse olisi enemmänkin kokonaisvaltaisesta Sveitsi kokemuksesta, kuin vain fondue patongista. Halusimme yhdessä onnistua todella. Halusimme ihmisten kokevan pientä palaa Sveitsiä täältä Tampereelta käsin. Projektin eri ryhmien projektipäälliköt pitivät huolen, että asioita tapahtuu ja kävivät muutamia kertoja juttelemassa Johanneksen kanssa ja katsomassa miltä ravintola Raina näyttää. Olimme kaikki toiveikkaita, että tämä tulisi onnistumaan menestyksekkäästi, tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, ettei se ihan mennyt niin. Harmillisesti fonduen myynti oli todella vähäistä. Oikeastaan rehellisesti sanottuna, Sveitsiläiset taisivat tehdä isoimman osan sen päivän myynneistä, kun kävivät ostamassa fondue patonkia. Hauskaa oli kuitenkin huomata, että päivän ajan fiilis pysyi hyvänä. Ei lannistuttu, vaikka tässä mentiin ojaan ja pahasti. Niin kuin yllä mainittu, puutteellinen suunnittelu ja viime tippaan jätetty mainostaminen, rokotti meitä pahasti.

IN&CO ja Samoa pajoissa

Kolmen viikon aikana ehdimme pitää kaksi pajaa yhdessä. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka erilainen rakenne heillä pajoissa on. Pidimme yhden pajan, jonka me suunnittelimme ja toisen suunnittelivat sveitsiläiset. Samoalaisten pitämässä pajassa keskustelimme siitä, millainen on hyvä yrittäjä ja millainen on hyvä johtaja. Käytimme koko neljä tuntia pohtiaksemme näitä kahta asiaa. Heille oli täysin uutta ja todella virkistävää pysähtyä yhden aiheen pariin niin pitkäksi aikaa. Keskusteluissa heräsi todella paljon mielenkiintoisia eroavaisuuksia suomalaisten ja sveitsiläisten ajatusmaailmassa. Yllätti todella paljon, kun ensimmäiset asiat, jotka tulivat sveitsiläisillä mieleen hyvän yrittäjän ominaisuuksista, olivat että hyvä yrittäjä ei pelkää ja hyvä yrittäjä on itsekäs. Suomessa on koko ajan menty enemmän siihen suuntaan, että yritykset auttavat toisiaan ja jakavat oppeja ja koppeja keskenään, jolloin molemmat menestyvät todennäköisemmin. Sveitsiläisille tämä oli täysin vieras ajatus. He kuitenkin innostuivat yritysten välisestä jakamiskulttuurista todella paljon ja ajattelivat sen olevan todella hieno asia. Hyvän johtajan ominaisuudeksi puolestaan mainittiin ensimmäisenä ”hyvä johtaja antaa käskyjä”. Myös johtajuuteen liitetään Suomessa koko ajan enemmän valmentava johtaminen ja esimerkillä johtaminen, ei käskyttävä johtaminen.

Oli todella hauska huomata, kuinka vastakkaisia näkemyksiä tuli esille näihin liittyen. Huomasimme myös, ettämeillä samoalaisilla oli todella yhtenevät ajatukset molemmista aiheista. Kun taas sveitsiläisillä oli todella eroavia mielipiteitä myös keskenään. Pohdimme, voiko se johtua siitä, että me olemme olleet Proakatemialla kohta jo kaksi vuotta ja ajatusmaailmamme on jo alkanut muokkaantua ”akatemiamallin” mukaiseksi. IN&CO puolestaan on ensimmäisen vuoden tiimi, eivätkä heidän ajatusmallinsa ja mielipiteensä ole vielä ehtineet niin vahvasti mukautua ympäristöönsä.

IN&CO piti meille yhteistä pajaa, jossa aiheena oli kulttuurilliset erot. Paja oli selkeästi jaettu kahteen osaan, jossa ensimmäinen osa oli interaktiivisempi ja siihen kuului mm. pienryhmäkeskusteluja ja dialogia. Toinen osa oli enemmän teoriapainotteinen, jossa oli yksi vetäjä, joka oli selkeästi käyttänyt paljon aikaa materiaalien tekemiseen ja tiedon keräämiseen. Taustalla oli todella laaja PowerPoint -esitys ja vetäjä seisten ”opetti” muille teoriaa. Teorian lisäksi vetäjä kysyi kysymyksiä muilta ja piti meille aiheeseen liittyvän testin.

Ensimmäiseen osaan sisältyi neljä pienryhmäkeskustelua, joissa meillä oli kymmenen minuuttia aikaa keskustella eri kysymyksistä, joita oli jokaisella pisteellä noin 5-10 kappaletta. Yhdessäkään keskustelussa emme ehtineet keskustelemaan useammasta kuin yhdestä kysymyksestä, vaikka niitä oli huomattavasti enemmän. Huomasimme, että sveitsiläisillä oli selkeästi suorittavampi asenne pajoja kohtaan, kuin meilläProakatemialaisilla. Mitä enemmän asioita on listalla, sitä enemmän niitä on käyty läpi ja sitä ahkerampia olemme olleet.

Pajoissa ja tiimipalavereissa heillä oli aina tapana, että joku selkeästi aina vetää tilaisuutta. Aina kun oli kysyttävää tai kommentoitavaa, piti viitata ja vetäjä jakoi puheenvuoroja. Pajoissakin oli todella vähän hetkiä, joissa olisimme käyneet oikeasti dialogia. Nopeasti mekin kuitenkin opimme viittaamiskulttuurin ja se onkin huomaamatta osittain meidän tiimipalavereihimme tullut mukaan. Kun keskustelu käy kiivaana, joku saattaa viittaamalla ilmoittaa, että hänellä on ajatus, kun ei halua keskeyttää toisen puheenvuoroa.

Huomasimme myös, että IN&CO tiimin keskustelu oli todella nopeatempoista verrattuna meidän keskusteluumme. Keskustelimmekin monesti heidän kanssaan siitä, että osa meistä tarvitsee aikaa miettiä ja reagoida johonkin kysymykseen tai ajatukseen, eikä vastaus tule sekunnissa. Huomasimme kuitenkin kolmen viikon aikana, että osa heistäkin tarvitsisi enemmän aikaa kuin koko tiimi antaa. Suurin osa heidän tiimistään oli todella nopeatempoista ja ”keskustelua vievää” porukkaa, joten vähän enemmän aikaa tarvitsevat joutuivat pysyttelemään väkisin mukana. He eivät vain tuoneet asiaa niin usein ja kärkkäästi esille kuin meidän tiimimme. Tämän vuoksi he saattoivat ajatella, että kaikki Samoasta tarvitsevat aikaa miettiä kaikkea.

Vapaa-aika

Olimme lähteneet suunnittelemaan jo hyvissä ajoin vapaa-ajan aktiviteetteja. Mitä kaikkea tekisimme, mihin kaikkialle heitä vietäisiin. Olimme suunnitelleet museokäyntejä, illanviettoja, talviolympialaisia ynnä muuta. Onneksi emme kuitenkaan tehneet mitään tarkkaa aikataulua, sillä suunnitelmat muuttuivat matkan varrella aika paljon. Loppujen lopuksi kävikin niin, että mentiin vain fiilispohjalta.

He halusivat käydä katsomassa uudella Nokia Areenalla jääkiekkopelejä ja ehkä suurin osa yhteisistä aktiviteeteista sijoittuivat baarin ja yökerhon puolelle. Täytyy myöntää, että Sveitsiläiset ovat todella kovia juhlimaan! Halusimme viettää mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan, mutta he olivatkin aika omatoimisia vapaa-ajan aktiviteettien suhteen, ainakin ulkoilivat paljon keskenään. Varmasti vieraan kielen puhuminen kulutti heitä yhtä paljon kuin meitäkin, ja he halusivat viettää aikaa keskenään ja puhua omaa kieltään. Ei sitä ennalta osannut käsittää, miten kuluttavaa on puhua koko ajan muuta kuin äidinkieltään.

Yksi asia, mikä tuli täysin selväksi jo ennen kuin he tulivat Suomeen. Saunoa täytyy ja paljon. Veimme heidät Saunaravintola Kuumaan, joka oli heille kyllä ainutlaatuinen kokemus. Kaunis illanviettopaikka drinkkien ääressä, mahdollisuus saunoa ja pulahtaa hyytävään koskeen. On mahtavaa, että pystyimme tarjoamaan heille niin ainutlaatuisen kokemuksen ja heidän tullessa saunasta, näkyi, miten paljon tuo kokemus heille antoi. Ilmeisesti Sveitsissä todella harva edes omistaa saunan. He kävivät Rauhaniemessä myös avannossa uimassa ja tietysti saunomassa. Kävelivät järven jäällä ihastellen auringonpaistetta ja nauttivat Suomen talvesta.

Summa summarum

Vaikka kaikki ei mennytkään täysin meidän suunnitelmien mukaan, he sanoivat, että matka oli todella ainutlaatuinen kokemus. Olimme onnistuneet antamaan hyvän ja kotoisan vastaanoton. Myös meille tämä oli todellakin unohtamaton kokemus. Opimme toisiltamme paljon, käyttäytymistä, kulttuuria, vieraanvaraisuutta. Mahtavinta oli tutustua uusiin ihmisiin, verkostoitua ja oppia puhumaan englantia paljon sujuvammin! Tavoitteenamme on jatkaa yhteistyötä heidän kanssaan, pitää yhteisiä pajoja ja ehkä jopa suunnitella joitain projekteja yhdessä. Nämä kolme viikkoa olivat ainakin meille yksiä parhaista ja antoisimmista kokemuksista Akatemialla. Huomasimme myös, että vaikka koko Samoa ei pystynytkään olemaan koko aikaa täysillä mukana, toi tämä kokemus meitä tiiminä enemmän yhteen.

Lähteet:

Korhonen, S. Kuinka ymmärtää eroja kulttuurien välillä?. Matkailun tietopankki. 2017

Vainio, S. Kulttuuri. sveitsi.fi https://sveitsi.fi/tietoja-sveitsista/kulttuuri/