Johdanto

On monenlaisia tapoja käsitellä omia mokiaan. Peitellä, kiistää, myöntää ja kaikkein tärkeimpänä avoimesti kertoa. Asmo Saloranta jota myös laturi-mieheksi kutsuttiin, kertoo kirjassaan No exit – kuinka tapoin rakkaani ja muita tarinoita startup-maailmasta (Saloranta, 2018) miten hän lähti mukaan startup-maailmaan, ja koko matkansa aina ajatuksen jalostamisesta siihen kun yritys ajettiin konkurssiin. Päällimmäisenä kirjasta jää mieleen Asmon avoimuus ja rehellisyys virheistä sekä virheistä oppimista. Asmo ei kaihda rahasta puhumista, kumppaneista puhumista eikä sensuroi omia sanomisiaan.

Asmo Solutions Oy

Salorannan ajatus lähti anoppinsa kodin tulipalosta, mikä tuhosi kodin maan tasalle. Palokunta ilmoitti, että palo oli lähtenyt mahdollisesti verkkovirrassa olleesta kännykänlaturista. Anoppi olikin voivotellut Asmolle, että insinöörimiehenä Asmon tulisi kehitellä laturi mikä ei syttyisi palamaan. Homma jäi miestä kaiveleen, ja yhtenä yönä tuli ahaa-elämys. Asmo-laturi joka seinässä varausvirrassa ollessaan katkaisisi virran itsekseen otti ensimmäisiä askeliaan. Nopeasti ensi rahoituksia tuli ajatukselle, ja homma lähti käyntiin Keksintösäätiön kautta patenttitutkimuksella, siitä patentin hakemukseen, kortistosta starttirahaa ja Tekesin sekä ELY:n kanssa neuvotteleen avustuksista. Tekes hyväksy avustuksen ehdolla, että y-tunnuksen pitää olla kaupparekisterissä ennen kuin 48 700€ napsahtaisi tilille. Asmo Solutions Oy lähti porskuttaa vauhdilla eteenpäin kahdella eri sivustoilla tehtyyn joukkorahoituskampanjaan. Kuulemma yksi yritys oli aiemmin onnistunut Suomessa joukkorahoituskampanjassa. Yllätykseen ensimmäinen ei mennyt maaliin asti Asmolla, mutta suurta media huomiota se herätti. Toisella kampanjalla tavoite olikin kerätty jo viidessä tunnissa kasaan. Asmo-laturille tehtiin myös joukkosijoituskampanja, mistä käärittiin yli miljoonan euron sijoitukset. Siihen aikaan yrityksen toimitusjohtajaksi oli valittu Marc Dillon, entinen Jollan toimitusjohtaja. Kuitenkin yritys ei menestynyt noinkin mielettömästä sijoitussummasta. Syitä löytyi monesta eri paikasta, ja asiat ei mennyt aina niin kuin ajatteli. Myynnin takutessa ja valmistus kustannuksien kasvaessa firma oli kykenemätön maksamaan velkojaan, joita oli todellakin kasa. Yritys laitettiin selvitystilaan ja Asmo selvitysmieheksi. Loppujen lopuksi kävi niin, että yksi yritys ajoi Asmo Solutionsin konkurssiin, koska laskut oli erääntynyt jo pitkälle ajalle.

Virheitä?

Asmon kertomana monessakin paikkaa tuli mokia, kämmejä ja isompia virheitä. Isoimpana ehkä oli ajatus latureiden valmistaminen Suomessa, joka on aivan tolkuttoman kallista sekä tuottaminen mikro-USB liittimellä pelkästään ja puhelimessa piti olla On-The-Go ominaisuus. Se tuotti laturille järjettömän korkean hinnan sekä latureita ei saanut kaikille puhelimille USB-porttien eroista johtuen. On-The-Go ominaisuuskin on hassujuttu mitä ei Asmo ja tiimikään ottaneet huomioon. Laturi ei toimi kun ensimmäisellä kerralla kun sen laittaa seinään. Kun puhelimen ottaa pois laturista ja laittaa hetken päästä uudestaan, niin mikäli puhelimessa ei ole OTG-ominaisuutta laturi ei enää lähde lataamaan. Nykypäivänä varmaan jokaisessa puhelimessa on OTG-ominaisuus. Applea myöskään ei voinut unelmoidakaan, joka myös otti ensimmäisenä USB-C liittimen käyttöönsä. Isompi kämmi myös oli se, että laturin prototyyppi ei toiminut kunnolla, ja silti he tilasivat suuren määrän komponentteja latureiden valmistamiseen, koska lupaus olla tulla joulumarkkinoille ja ensisijoittajat joukkorahoituskampanjasta saisivat laturinsa silloin. Näin ei ihan käynyt kuitenkaan, vaan sijoittajat saivat laturinsa vasta seuraavan vuoden jouluna. Asmo-laturi kun ei tuntunut ottavan tuulta alleen, niin Marc ja Asmo päätti lähteä kehittämään tuoteperhettä. Monen moista tuotetta oli kehitteillä, joista merkittävin oli Eero Aarnion suunnittelema Mr. Charger. Kaikki ne jäivät kuitenkin piirustuspöydälle. Yritys tuhlasi rahansa laturin kehittämiseen, joka ei toimi. He myös tuhlasivat rahansa laturi-tuoteperheen kehittämiseen mikä vie tolkuttomasti rahaa sekä huomattavien määrien komponenttien hankkimiseen mistä ei ikinä tullut laturin laturiakaan. Mikäli miettii tätä yhtälöä olisi voinut myyntiin keskittyä hieman paremmin. Toisaalta varmasti sitäkin on yritetty puskea monelta taholta läpi onnistumatta, ja päätetty lähteä hakemaan menestystä toiselta polulta.

Oppeja?

Asmon ollessa yrityksen selvitystilassa selvitysmiehenä hän päätti tavata kaikki sijoittajat ja yhteistyökumppanit kasvokkain sekä käydä sovitteleen kaikki maksamattomat laskut parempaan päin. Maansa myyneenä ja pelokkaana miehenä Asmon yllätykseksi moni asia sujui erittäin hyvin. Sijoittajat ja yhteistyökumppanit oli tukevia ja huolestuneita enemmän Asmosta itsestään kun Asmo Solutionsin veloista. Hyvä muistutus tässä on se, että kaikki me ollaan vaan ihmisiä ja se on vaan bisnestä, ei mitään henkilökohtaista jos tehdään asiat rehellisesti. Saloranta myös kirjassaan heittelee monenlaista pienempää huomioo ja oppia. Valtakunnallisesti isoille teknologiamessuille ulkomaille ei kannata mennä tuntemattomana yrityksen edustaja huppari päällä. Mark Zuckerberg ja Steve Jobs on eri ihmisiä kun ne on jo siellä mihin suurin osa tavoittelee ja he on luoneet brändinsä poolo-paidalle ja samalla ruskealle bleiserille. Myös kirjasta löytyy hauska haaste vaikeille asiakkaille, ja miten niitä pystyy mielekkäämmin hoitamaan ja voittamaan heidät takaisin omalle puolelle.

Yhtälö

Asmolta on kysytty monesti jos voisi mennä takaisin aikaan, jolloin latureiden kanssa tuli häärättyä, niin mitä hän tekisi toisin vai tekisikö? Asmon sanoin ei tekisi mitään toisin. Kaikki mokat, kämmit ja virheet on vaan opettanut ja näyttänyt sekä kasvattanut ihmisenä. Todellisuus on oikeasti se, että yhdeksän kymmenestä startupista ei menesty. Se on raakaa bisnestä yrittäjälle sekä sijoittajalle. Sijoittajat sijoittaa kymmeneen startup:in sillä yhtälöllä, että yksi niistä pääsee exit:n asti ja he saavat sijoituksen plus voittoa päälle. Yritykset eli startupit tietenkin havittelevat exit:ä eli yli kymmenen kertaiseen arvonnousuun, jolloin yritys myydään ja rahat jaetaan osakkeidenomistajien kesken. Asmo Solutions Oy ei päässyt myyntiin asti eli exit:n, siitä kirjan nimi No exit.