Tampere
23 Apr, Tuesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Sanoillako voimaa?



Kirjoittanut: Mari-Anne Kuosa - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Sanojen supervoima
Martti Vaalahti
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Johdanto

Ennen opiskelujeni aloittamista sana dialogi oli minulle tietenkin tuttu. Tiesin siis kyllä mitä dialogi tarkoittaa, kun aloitimme ensimmäisiä pajojamme ja kävimme aiheesta keskustelua. Tai niin ainakin luulin. Nyt 2,5 vuotta ja noin 600 pajatuntia myöhemmin voin todeta, että vähän minäkään dialogista tiesin. Matkaa akatemialla erityisesti pajojen näkökulmasta katsottuna on mielenkiintoista pohtia. Tämä matka on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Olen oppinut niin valtavan paljon, että sitä oppia on vaikea saada sanoin kuvailtua. Luin taannoin Martti Vaalahden kirjan nimeltä Sanojen supervoima (2020) ja tuo kirja sai minut pohtimaan kaikkea sitä, mitä olen Empirian kanssa kokenut ja minkälaisen matkan olen tähän mennessä tiimini kanssa kulkenut. Yhteistä matkaa meillä on vielä jäljellä, mutta halusin syventyä pohtimaan kirjan sanomaa soveltaen sitä omaan kokemukseeni tiimissä ja muutenkin elämässä. Koen, että pysty saamaan siitä myös eväitä loppumatkaani varten Akatemialla.

 

Sanojen vaikutus

Vaalahti (2020, luku 1.) tiivistää kielen seuraavasti:

”Sen avulla on mahdollista vaikuttaa keneen, missä ja milloin tahansa. Se viiltää haavoja, jotka eivät koskaan parane. Se voi yhdistää maailman tai repiä sen kappaleiksi. Sen avulla voi ruokkia jokaisen ihmisen tiedonnälän. Se voi tuoda suurimman onnen tai syöstä syvimpään epätoivoon. Se jättää jäljen tarinoista, jotka vallitsevat maailmaa. Se muuttaa kokonaisten kansakuntien kohtaloita. Se sytyttää sodan tai solmii rauhan. Sen avulla muovataan tulevaisuutta ja kirjoitetaan historiaa. Se on miekkaa mahtavampi. Se rakentaa siltoja maailmojen välille. Se päästää lähelle tai pitää loitolla.” Vaalahti kuvaakin kieltä maailman voimakkaimpana aseena.

Pysähdyin erityisesti tässä kohtaa todella miettimään sanojen merkitystä. Pohdin, mitkä sanat ovat jääneet mieleeni, mitkä satuttaneet, mitkä luoneet toivoa. Pohdin myös sanoja, joita itse olen sanonut muille ja itselleni. Ovatko ne satuttaneet, onko niillä ollut positiivista vaikutusta. Pohdin rooliani Empiriassa – Miten olen tiimiini vaikuttanut? Onko se ollut positiivista vai negatiivista, vai kenties kumpaakin?

Palasin vaihdostani Espanjasta tällä viikolla takaisin Akatemialle ja hyppäsin Empirian ensimmäiseen pajaan. Sen lisäksi, että huomasin oman asenteeni muuttuneen tiimiin ja tiimiläisiin positiivisemmaksi, ja ymmärsin oman energian vaikutuksen tiimissä, pohdin myös sanojeni voimaa. Pohdin niitä sanottuja ja sanomattomia sanoja, joilla on kiistämättä vaikutusta tiimiini ja tiimiläisiini.

Vaalahti kehottaa kirjassaan (2020, luku 5.) tuomaan sanoilla joka päivä enemmän hyvää kuin pahaa, enemmän mahdollisuuksia kuin vaatimuksia sekä tuomioiden sijaan enemmän ymmärrystä. Tämä kehotus kolahti minuun. Ymmärsin, että yhdessä tiimin kanssa ollessa, olen kallistunut enemmän kiitoksen, ymmärryksen, onnistumisista muistuttamisen ja huumorin sijasta niiden vastakohtiin. Myös sanavalintani ovat olleet enemmän niiden mukaiset. Vaikka aikeeni ovat olleet aina hyvät (=olen halunnut viedä tiimiä eteenpäin) olen sen kuitenkin onnistunut useimmiten tuomaan ilmi toimimattomalla tavalla. Huomasin myös vaihtoni jälkeen muutaman tiimiläisen toimiman samalla tavalla kuin itse aiemmin. Tiedän, että pohjimmainen ajatus heillä on toimia tiimin parhaaksi, mutta nyt ymmärrän, että se voi itse asiassa jarruttaa tiimiä ja kääntyä lopulta tiimiä vastaan.

 

 

Miten käytän sanojani

Vaalahti (2020, luku 3.) kiteyttää hyvin: ”Ongelmista pitää puhua, mutta ainoastaan tarjoamalla niihin ratkaisuja. Emme halua ympärillemme valittajia vaan kannustajia.”

Uskon, että tässäpä on meillä aivan jokaisella opittavaa. On niin valtavan helppoa nostaa syyttävä sormi osoittamaan muita, tai nostaa epäkohtia esille tarjoamatta niihin kuitenkaan minkäänlaista ratkaisua itse. Tässä onkin hyvä paikka miettiä, kun valitsee sanojaan – Onko minulla tarjota ongelmiin ratkaisua. Mahatma Gandhin sanoin ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä” pätee myös tämän asian suhteen. Mitä voi itse tehdä sen eteen, että tarvittava asia muuttuisi?

 

”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” – Mahatma Gandhi

 

Jos suhtautuminen on läheisiin, asiakkaisiin, henkilöstöön tai mihin tahansa kohderyhmään kielteinen, ylimielinen tai vihamielinen, sanat tulevat paljastamaan sen, eikä asia mene tällöin perille (Vaalahti 2020, luku 3). Käymme tiimin kanssa jatkuvasti dialogia niin pajoissa, palavereissa, projekteissa kuin yhteisissä innovoinneissakin. Dialogi on erittäin suuressa keskiössä, sillä toteutamme pitkälle litteän organisaation mallia, jossa jokaista kuunnellaan, eikä selkeää hierarkiaa henkilöstöstä löydy. Se, mitkä mielipiteet huomioidaan tai nähdään arvokkaana riippuvat myös mielipiteiden takana käytetyistä sanoista. Koska sanojen voima on tunteiden herättämistä, tunteiden herättäminen vaikuttamista ja vaikuttaminen valtaa (Vaalahti 2020, luku 1), on valituilla sanoilla ymmärrettävästi suuri vaikutus. Vaalahti muistuttaa kirjassaan (2020, luku 3), että se minkä kuulijasi oikeastaan sanoistasi muistaa, on niiden herättämä tunne. Tätä kannattaa pohtia erityisesti silloin, kun on halu vaikuttaa.

 

Puhunko vai kuuntelenko?

Olen paljon puhunut tässä esseessäni sanoista ja niiden valitsemisesta. Dialogi pohjautuu myös kuuntelemiselle, sillä onhan kyseessä vuoropuhelu. Kerran hyvän ystäväni kanssa keskustellessa hän sanoi minulle ”kuunteleminen ja kuuleminen on eri asia” ja tuo lause on jäänyt kummittelemaan mieleeni. Toistin lauseen useampaan kertaan päässäni ja ymmärsin, kuinka kuuntelemisen näyttäminen vastapuolelle on hyvin kokonaisvaltaista. Se on hyvin pitkälle sanatonta viestintää, jolla osoitat keskittymisen ja läsnäolosi toiselle. Vaalahti tuo kuitenkin kirjassaan toisen näkökulman kuuntelemiselle. Vaalahti (2020, luku 4) toteaa tietoa parhaiten hyödyntävien olevan menestyjiä – Onhan ihmisellä kaksi korvaa ja yksi suu. Vaalahti pohtii myös seuraavaa: Kuinka paljon tietoa menetämme joka päivä kuuntelemalla vain vähän ja puhumalla paljon?

Palaan vielä edellä mainitsemaani toteamukseen. ”Tietoa parhaiten hyödyntävät ovat menestyjiä.” Tämä toteamus puhuttelee minua eri tavalla. Jos sanoilla on kerta niin paljon voimaa, niin kuinka ne vaikuttavatkaan minuun? Entä mitä tunteita ne onnistuvatkaan herättämään minussa? Miten taas hyödynnän tarvittaessa niitä sanoja mitä kuulen?

 

 

Lopuksi

Haluan tässä kohtaa paljastaa, että olen lukenut kirjan aikaisemminkin. Olen lukenut sen muutama vuosi sitten, ja ne havainnot ja oivallukset, joita silloin tein olivat erilaisia. En ole vielä silloin opiskellut Akatemialla enkä käynyt dialogia minimissään kahdeksaa tuntia viikossa. Viimeiset vuodet ovat olleet minulle opettavaisia. Olen käyttänyt sanojani oikein, mutta myös väärin. Olen saanut aikaan paljon positiivista, mutta myös negatiivista. Olen jättänyt sanomatta sanoja, joita olisi pitänyt sanoa mutta myös sanonut sanoja, jotka olisi voinut jättää sanomatta. Olen saanut palautetta sanoistani, niin positiivista kuin rakentavaakin. Puhumalla, käyttämällä sanojani olen oppinut ja kasvanut. Olen myös muuttunut muiden ja omien sanojeni vaikutuksesta. Sanoilla on ollut todellakin niin Akatemialla kuin elämässänikin supervoima. Haluan päättää tämän esseen Vaalahden sanoihin, jotka jäivät erityisesti mieleen kirjasta. Ne avaavat vielä enemmän ymmärrystä muita kohtaan sekä sitä, miten sinä ja miten sinut kohdataan ihmisenä.

”Muista, että kaikella on tarina ja tarinalla on aina kaksi puolta: Hän, joka ei kuuntele, ei ole koskaan tullut kuulluksi. Hän, joka ei hymyile takaisin, on pettynyt liian monta kertaa. Hän, joka osaa ainoastaan arvostella, puhuu todellisuudessa itsestään. Hän, joka on aina vihainen, on riippuvaisin toisista. Hän, joka on aina vaikea, on joutunut vaikeuksiin itsensä kanssa. Hän, joka ei jaksa, on jo tehnyt enemmän kuin parhaansa. Hän, joka ei lopeta vaatimasta, ei ole ollut koskaan itseensä tyytyväinen. Hän, joka vastaa joka kerta kyllä, huutaa sisimmässään ei. Hän, joka ei enää välitä mistään, on menettänyt merkityksen kaikkeen.” (Vaalahti 2020, luku 5.)

 

 

LÄHTEET

Vaalahti, M. 2020. Sanojen supervoima. E-kirja. Helsinki: WSOY. Viitattu 16.2.2024. Vaatii käyttöoikeuden. https://www.bookbeat.com/fi/kirja/sanojen-supervoima-170868

Kommentit
  • Lauriina Matilainen

    Erittäin hyvä essee! Mieleeni jäi erityisesti kohta ”Ongelmista pitää puhua, mutta ainoastaan tarjoamalla niihin ratkaisuja. Emme halua ympärillemme valittajia vaan kannustajia.” Tuntuu, että tiimissä heittelemme paljon ongelmia esille tarjoamatta niihin ratkaisuja. Olen itsekin. monesti puuttunut epäkohtiin miettimättä pystynkö tarjoamaan ratkaisua siihen? Tuntuu, että se nähdään negatiivisena energiana, jos puutun epäkohtaan ehdottamatta siihen ratkaisua. Onhan se totta, että epäkohtaan puuttuminen ratkaisun kanssa jättää positiivisemman kuvan. Tätä kuvasti hyvin Vaalahden lause “se minkä kuulijasi oikeastaan sanoistasi muistaa, on niiden herättämä tunne.” ja tämä pitää täysin paikkaansa. En ole itse miettinyt ikinä tarkemmin sitä, minkä tunteen jätän kuulijaan sanoessani jotakin. Ja tähän aijon ehdottomasti viedä käytäntöön!

    Rakenteeltaan essee oli mainio! Pidin siitä, että kappaleet olivat lyhyitä ja ytimekkäitä. Esseetä oli miellyttävä lukea!

    27.2.2024
Kommentoi