Saanko sanoa, että olen tietyllä tavalla nauttinut etäopiskelusta ja sen tuomasta vapaudesta? Tai siis, totta kai saan, mutta sen sanominen ääneen tuntuu melkein väärältä, kun tiedossa on miten monet ovat kärsineet sosiaalisten kontaktien ja yksin puurtamisen vuoksi viimeisen vuoden. Mutta miksi koen vääryyttä sen sanomisessa? Onko etätyöskentelyyn liittyvät mielikuvat pelkkää kurjuutta ja kärsimystä, sekä muita koronaan liittyviä negatiivisia mielikuvia? Missä ovat kaikki onnistumiset ja kasvutarinat? Päätekö tähän vanha sananlasku ”kell’ onni on, se onnen kätkeköön”? Toisin sanoen, voisiko kaikki sittenkin juontaa juurensa suomalaisesta identiteetistä, jossa omilla saavutuksilla ja onnistumisilla ei haluta leveillä liikaa.

Uskoisin oman fiilikseni pohjautuvan siitä, että niin moni ystäväni, opiskelukaverini, tiimiläiseni yms. ovat jatkuvasti tuoneet esiin sitä, kuinka etätyöskentely on kurjaa ja kuinka se vaikuttaa heihin negatiivisesti. Enkä sano, etteikö heillä olisi oikeus näin tehdä. Olen itsekin kyllästynyt yksin puurtamiseen ja sosiaalisten kontaktien vähyyteen. On kiinnostavaa huomata, kuinka tässä asiassa negatiiviset tunteet ja ajatukset tuntuvat olevan sosiaalisesti hyväksyttävämpiä kuin positiiviset.

Olen huomannut, että etäily on vaikuttanut omaan tekemiseeni paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Mutta ehkä enimmäkseen hyvässä. Yhtenä positiivisena asiana olen huomannut stressin vähentyneen. Ennen palaverista toiseen juoksemiseen käytetty ajan ja aikatauluista stressaamisen vähentyessä, stressaamiseen käytetty energia on vapautunut aivan muuhun käyttöön ja olen huomannut olevani tehokkaampi nimenomaan palaverien aikana. Olen myös oppinut itsestäni uutta ja esimerkiksi huomannut kuinka olen tehokkaimmillani aamuisin, olen siis pyrkinyt aikatauluttamaan päiväni siten että hoidan kaikki keskittymistä vaativat hommat aamuisin ja muut iltapäivisin. Aikatauluttamisen lisäksi ero työn ja vapaa-ajan välillä on kasvanut. Nyt osaan pitää koneen kiinni työajan ulkopuolella ja myös pitää kiinni näistä itselleni asetetuista rajoista.

Tajusin juuri vähän aikaa sitten, kuinka henkinen tasapaino ja hyvinvointi ovat etäilyn myötä kasvaneet omalla kohdallani. Koen olevani paljon rauhallisempi ja ennen kaikkea onnellisempi kun minun ei tarvitse poukkoilla kiireessä paikasta toiseen ja kun saan aikatauluttaa päiväni paljon vapaammin.