Tampere
25 May, Saturday
24° C

Proakatemian esseepankki

Roolimallit ja rajoitteet: Naisten urakehityksen dynamiikka



Kirjoittanut: Milla Kippola - tiimistä Edel.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Vaurastu kuin Nainen
Moona Laakso
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

“Jos ei näe itsensä kaltaisia tekemässä, helposti ajattelee, ettei siihen pysty.” (Laakso 2021) 

Uskallan väittää, että roolimallin merkitys on kuin valo pimeässä; se ohjaa, inspiroi ja antaa suuntaa elämässämme. Itselläni ei oikeastaan koskaan ole ollut sellaista. Perheessä ei ole yrittäjiä, suvussakin vain muutamia. Taloudellinen itsenäisyys on kohdallani ollut aina kaukainen tavoite, sillä se ei tunnu realistiselta, kun sitä ei koskaan aiemmin nähnyt. Vasta muuttaessani kaupunkiin huomasin, kuinka suuri ero tuloeroilla on elämään. Se kuulostaa naurettavalta, mutta lähipiirini omistaa hyvin maalaisläheiset arvot, eikä kukaan koe, että naisen kuuluu olla se, joka tuo leivän pöytään. Kouluvalinnoista lähtien palaute on ollut hyvin suoraa mitä minun kuuluisi ja ei kuuluisi tehdä. Päätin kuitenkin hieman sekoittaa pakkaa, ja haastaa minuun taottua ajastusmallia ja tapoja. 

 

Monelle suomalaiselle ajatus uralla etenemisestä lähtee muovautumaan jo varhain kasvatuksessa. Kotitöistä lähtien hieman raskaammat ja vaativammat hommat annetaan suurimmaksi osaksi pojille, ja kevyet hommat naisille. Äidin opit periytyvät tytöille ja isän pojille. Tutkimukset osoittavat, kuinka suuri merkitys kasvatuksella on loppupeleissä tuleviin ura- ja koulutusvalintoihin. On helppo mennä sinne mikä on tuttua, ja kynnys muuttaa suunnitelmia kohti tuntematonta on suuri. Myös historialla on oma osansa, sekä vasta vastikään nousseella diversiteettikysymyksellä. Ongelma on se, ettei yhteiskunnassa naisia nähdä juurikaan johtotehtävissä. Asia on muuttunut vasta 2000-luvulla, ja aihe jakaa valtavasti keskustelua. Kirjassa 12 eri naista kertoo omasta menestystarinastaan, ja on jopa surullista, kuinka suurin osa on saanut kyseenalaistamista omista taidoistaan sen vuoksi, että on nainen. Yksi heistä kutsuu tätä kiltin tytön syndroomaksi, joka korostaa kuinka lujasti tietynlainen ajatusmalli kasvatetaan siitä, millainen naisen kuuluisi urallisesti olla. Naisista halutaan hyviä äitejä, jotka ovat tunneälykkäitä ja pysyvät ennemmin kiltisti hiljaa, kuin korostaisivat omaa mielipidettään. Tämä näkyy konkreettisemmin uralla esimerkiksi palkkaneuvotteluissa, jossa tilastollisesti miehet puolustavat enemmän osaamistaan, kun taas naiset yrittävät vain varmistaa, että ylipäätään saavat työpaikan, jotta saavat edes koko palkkaa. Kasvatus luo vahvoja psykologisia ohjenuoria, jotka ohjaavat naisia oman elämän rakentamisessa. Tässä esseessä pallottelen naisten roolia yhteiskunnassa sekä rakenteellisten muutosten merkitystä. 

 

“Naisen euro on 84 senttiä” on sanonta, jonka varmasti ainakin jokainen suomalainen nainen on kuullut. Sanonta pohjautuu siis siihen, kun mies tienaa euron, saa nainen samasta vaivasta noin 15% vähemmän. Itse en oikeastaan koskaan ole uskonut siihen, että suomalaisella hyvinvointivaltiossa malli olisi kuvatun kaltainen mustaa valkoisella. Missään työehtosopimuksessa ei lue lisäyksenä muistutusta vähentää loppupalkkiosa sukupuoliveroa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että enemmistö miehistä päätyy suurempipalkkaisiin rooleihin. Tämä näkyy niin johtohenkilöstössä, hallituksissa kuin omistajissa. Vähemmistö on lähes väistämättä naisia näissä rooleissa, ja juuri siellä pätee pohjimmainen syy palkkojen erotukseen. Naiset eivät ole aiemmin osanneet ajatella johtopestiä, ja nyt kun tilastollisesti saadaan uuden ajatuksen dataa, on datan pohjalla vanhat käytännöt. Naisten rooli taloudessa ja yhteiskunnassa on kuitenkin lähtenyt onneksi muuttumaan. Yllättävän myöhään herättiin siihen, että toden totta nainenkin voi tosissaan tienata hyvin ja menestyä. Naisten äänioikeuden laajetessa ajatus uran kehittämisestä ennen perheen perustamista tuli suositummaksi. Yhtenä ensimmäisenä läpimurtonaisena voidaan pitää Marilyn Monroeta, joka nostatti itsensä pohjalta supertähdeksi, ja sai monen naisen ihailun saavutuksistaan. Se istutti monen päähän siemenen siitä, että kyllä hänkin pystyy, pystyn minäkin! Yhteiskunnan rakenne aiheutti toki hankaluuksia, mutta viimeisen 50 vuoden aikana on otettu suuri harppaus siihen, mitä titteleitä naiset voivat tavoitella. Naisten osuus työmarkkinoilla on kasvanut räjähdysmäisesti, sekä he ovat saaneet myös taloudellista vaikutusvaltaa. Digitalisaatio vahvisti naisten äänen kuuluvuuden, ja sen myötä on tullut jo vaatimuksia eri direktiiveiltä, joiden mukaan sukupuolijakaumaa pitää pyrkiä yrityksissä tasoittamaan. Oman elämäni aikana naiset ovat olleet vahvasti esillä niin politiikassa kuin taloudessa, mutta kun kysyy pelkästään jo vanhemmiltani, ääni kellossa muuttuu. Nykyään onneksi työllisyysaste sukupuolien välillä on hämmästyttävänkin pieni (Vuonna 2022 ero oli 0,1%) ja naiset haluavat selvästi korkea kouluttautua. Tilanne ei varmasti tule koskaan olemaan työllisyysmarkkinoilla täysin tasa-arvoinen, mutta suunta, johon olemme menossa näyttää positiiviselta. 

 

Matkalla taloudelliseen vapauteen naisiin kohdistuu lukuisia haasteita ja esteitä, jotka heidän on selätettävä omalla polulla kulkiessaan. Jo edellisessä kappaleessa mainitsemani palkkaerot jarruttavat taloudellisen itsenäisyyden saavuttamista, mutta lisäksi perinteiset sukupuolistereotypiat sekä mahdollinen syrjintä työpaikoilla hidastavat prosessia. Vahvat perhevelvoitteet erilaisine kotitöineen estävät naisen kokopäiväisen työskentelyn – ainakin osittain. Perheen perustaminen syö myös vuosia urakehitykseltä, sillä samaan aikaan kun mies etenee uralla kovaa vauhtia, on useimmiten nainen äitiyslomalla lastensa kanssa. Työpaikkojen huono joustavuus voi hankaloittaa äitiyden ja työelämän yhteensovittamisessa, sekä lisääntymisterveyteen liittyvät kustannukset voivat olla taloudellinen taakka. Merkittävänä haasteena on myös yrittäjyyteen pyrkivien naisten saatavilla olevan rahoituksen puute. Miehille on useimmiten tarjolla enemmän lainoja, sekä sijoitusmahdollisuuksia kuin naisille. Sisäpiireissä tieto liikkuu nopeasti, ja parhaisiin raharatkaisuihin on haastava saada verkostot vesille ilman muiden tukea. Tukiverkostojen keruu ja erityisesti hyvän mentorin löytäminen ovatkin yksi kulmakivistä naisen yrittäjyyspolun alulla. Naisilla on tapana ohjautua helpommin matalapalkka-aloille, sekä työskentelemään osa-aikaisesti. Kulttuuriset normit ja odotukset yrittävät rajoittaa naisen taloudellista menestymistä, mutta niitä ei ole onneksi pakko noudattaa. Moni kirjan uranaisista onkin kääntänyt selän odotuksille ja lähtenyt tekemään omannäköistä yrittäjyyttä. He joutuvat olemaan rohkeampia, jotta saavat mahdollisuuden kehittyä. Työvoiman epätasa-arvoisuus korostuu erityisesti edistymismahdollisuuksien tarjontaan naisille. Jutta Larm kertoo kirjassa, kuinka hänen piti hakemalla hakea mahdollisuudet ja olla itse yhteydessä esimerkiksi tuottajiin, sillä ei hänelle tuotu mitään katettuna pöytään valmiiksi. Kova työ palkittiin kyllä, mutta sen eteen sai kieltämättä tehdä töitä ja osaamisensa markkinointia. Kirjassa korostetaan myös rohkeutta markkinoida omia taitojaan, sekä olla itsevarma osaamisensa kanssa. Taloudellisen riippuvuuden pelko on tehokas, joka ohjaa yleensä aivot hakemaan rahallisen turvan mahdollisen turvasta vaihtoehdosta. Pienellä riskillä lopputulos voisi olla paljon parempi, mutta on täysin eri asia, onko sitä valmis ottamaan. 

 

Väistämättä kaikki kokevat ylä- ja alamäet, mutta on inspiroivaa kuulla eri yrittäjien tarinoita, kuinka he ovat saavuttaneet taloudellisen vapauden. Moni kertoo kieltävänsä rakastamasta rahaa, mutta pitää sen tuomista mahdollisuuksista. Uranaiset kehottavat aloittamaan ennekuin on valmis ja hyödyntämään matkalla saadut opit ja kopit. Talousneuvoja tulee nykyään joka suunnasta ja ohjeita tuntuu olevan loputtomiin sen suhteen mitä kannattaa – ja ei kannata tehdä. Naisille suunnatut talousneuvot ovat elintärkeässä asemassa heidän pyrkiessä tasa-arvoiseen taloudelliseen itsenäisyyteen. On erityisen tärkeää omaksua säästäminen ja budjetointi, sillä yleisellä tasolla naiset tienaavat vähemmän ja elävät pidempään. On fiksua kerryttää läpi elämän puskuria, jota pystyy hyödyntämään eläkepäivinä. Kirjassa myös lähes jokainen nainen korostaa sijoittamista. Lähes jokaisella oli osa omaisuudestaan kiinni rahastoissa, osakkeissa, asunnoissa tai arvotavaroissa. Sijoittaminen mahdollisti monelle naiselle sen, ettei raha vain jäänyt seisomaan, ja yksi kahdestatoista oli luonut vaurautensa ainoastaan sijoittamisella. Sijoittaminen tarjoaa mahdollisuuden tasoittaa varallisuuseroa sekä kasvattaa itsellensä turvakassan. Toki voi menettää myös kaiken, mutta kunhan osaa hajauttaa, pitäisi tulojen olla taattu. Niin sanottua vaurauden kaavaa voi hyödyntää monella tavalla, ja kirja kannustaakin selvittämään juuri omanlaisensa tavan tulokseen. Kukaan kirjan naisista ei ollut saanut tulostaan tismalleen samalla tavalla toisiinsa verrattuna, ja moni kehotti seuraamaan intuitiota sekä mielenkiinnon kohteita ja vähentämään pakosta tekemistä. 

“Ei menestyvä bisnesideakaan synny, jos sitä tekee vain pelkästään rahan takia” (Laakso 2021) 

Taloudellisessa itsenäisyydellä naiset voivat vähentää riippuvaisuuttaan miehistä. Eri vaurastumisen strategiat kannustavat tekemään omat taloudelliset päätöksensä ja todistamaan kykynsä muille. Natalia Salmela oli tehnyt erikoisen ratkaisun – hän jätti miehen lastensa kanssa kotiin ja lähti itse jatkamaan uransa rakentamista lapsien synnyttyä. Tämä oli mielestäni loistava esimerkki siitä, kuinka moni asia on vain lopulta itsestä kiinni. Ymmärtämällä henkilökohtaiset talouden perusteet ja suojaamalla itsensä erilaisilla vakuutuksilla ennaltaehkäistään taloudelliset takaiskut. Tällä tavalla naiset pääsevät mukaan kilpailuun taloudellisessa maailmassa ja voivat saavuttaa täyden potentiaalinsa ilman sukupuoleen perustuvia esteitä. 

 

Kenkäalan yrittäjänä on ollut hankala löytää mentoria tai henkilöä, jota katsoisi ylöspäin. Alasta pitää ymmärtää, jotta siitä voi keskustella. Pitää olla materiaalitietoinen ja taiteellista silmää. En ennen ole katsonut ketään ylöspäin, mutta kirjan avulla löytämäni Minna Parikka inspiroi minua suuresti. Hänen designinsa löivät läpi puputennareilla, joita nähtiin useiden julkkisten jaloissa ja hänen designeistaan tuli kansainvälinen menestys. Hänen tarinassaan on kuitenkin yksi mielenkiintoinen yksityiskohta: hän lopetti saavuttaessaan yrittäjäuransa huipun. Olen itse heitellyt ilmoille lausetta “Jos joskus saan tekemäni kengät Robin Packalenin jalkaan, vaihdan toimialaa”, ja siksi kiinnostuin tapauksesta erityisen paljon. Olen itsekin saanut kenkiä jo parin artistin jalkaan, vaikka toki mittakaava on täysin eri Minnaan verrattuna, näen hänessä paljon samaa. Parikka on yrittäjänä kertomustensa perusteella todella realistinen, pilke silmäkulmassa tekevä nainen. Melkein lainakammoinen designer uskaltaa tehdä rohkeita päätöksiä, sekä yllättäviäkin käänteitä. Hänessä on sitä jotain naisellista esimerkkiä, mitä mielestäni naisyrittäjät kaipaavat. Rohkeaa asennetta, tavoitteellisia näkemyksiä ja kykyä olla välittämättä muiden mielipiteistä.  

“Seuraa unelmaasi, mieti minkä asian parissa haluaisit tehdä kaiket päivät töitä. Kehitä brändillesi niche eli juttu, jolla erottaudut. Toteuta rohkeasti omannäköistä brändiäsi ja bisnestä, älä välitä muiden mielipiteistä.” – Minna Parikka 

 

Kirjassa on tosi paljon niin sanottuja “cliche” neuvoja, mutta kun ne ovat yhdistettynä konkretiaan, näki ne ihan uudessa valossa. Yleensä en arvosta puhujia, sillä tuntuu, että jokainen hiestä toistaa samaa kaavaa: rankka tausta, jonka jälkeen löytää omat siivet ja lopulta on miljoonabisnestä pyörittävä toimitusjohtaja. Tietynlainen skeptisyys johtuu varmasti kohdallani maalaistaustasta. Kirja kävi tapauksia läpi epäonnistumisen kautta ja toi uratarinat hyvin ihmisläheisestä kulmasta esiin. Toki Parikan tarina osui itselleni hieman henkilökohtaisestikin, mutta kirjassa oli myös loistavia muita oppeja; 

  • Elämä on aikamoinen pettymys, jos kokee ettei koskaan saavuta tiettyä asiaa tai on aina takamatkalla toisiin verrattuna 
  • Ei vastauksen saaminen on aina tilaisuus oppia ja kehittyä 

Vaikka elämä voi tuntua epäreilulta ja tuottaa pettymyksiä, ne eivät määritä meitä lopullisesti. Jokainen koettu takaisku tai vastoinkäyminen tarjoaa mahdollisuuden oppia ja kasvaa vahvemmaksi. On tärkeää hyväksyä, että kaikki eivät etene samaa tahtia tai saavuta samoja asioita samassa aikataulussa. On hyvä olla tunteellinen, mutta ei tunteiden vietävissä. Tärkeintä onkin keskittyä omaan matkaan ja oppia arvostamaan omaa kehitystään. Epäonnistumiset kannattaa hyödyntää polttoaineena, joka ajaa meitä kohti parempaa menestystä, sillä jokainen takaisku on yksi pettymys vähemmän kohti omia tavoitteita. Se, miten reagoimme niihin, määrittelee lopulta menestyksemme. Todellinen este piilee usein sisäisessä maailmassamme, missä omat pelkomme ja epävarmuutemme rajoittavat uskomuksemme hallita päätöksiämme. 

 

Lähteet:

Sukupuoli vaikuttaa yhä urakehitykseen

Kommentoi