Tein keväällä koonnin tekemästäni remppaprojektista, mutta julkaiseminen jäi, sillä en onnistunut lataamaan kuvia esseepankkiin ja sitten tulikin kesä.

Projektista jäi hurjan paljon käteen, enkä varmasti vielä tiedäkään, mitä kaikkea. Halusin tehdä koonnin remontista kirjoituksen muodossa ja ikään kuin taputella sen pakettiin.

Tiimiläiseni Juha auttoi hurjasti koko remontin ajan ja se olikin osittainen syy sille, että uskalsin tehdä tämän projektin. Remontti lähti liikkeelle siitä, että tutustuimme huoneistoon ja mietimme, mitä kaikkea siellä tarvitsisi tehdä. Asunto oli menossa uudelleen vuokrakäyttöön, joten pinnat saivat olla asiakkaan toiveen mukaan melko simppelit ja siten tuleva vuokralainen saisi laittaa sisustuksellaan kodin oman näköisekseen.

Asunto oli lähes kokonaan alkuperäisessä kunnossaan ja kaipasi siten siis selkeästi päivitystä tähän päivään.

Asunnossa riitti tehtävää, mutta olin innoissani, sillä mitään suurempia muutoksia ei kuitenkaan tullut, vaan pystyin lähes kaikkeen itse. Parketin hiominen ja lakkaaminen oli ainoa homma, jota en ottanut kontolleni laisinkaan, se oli asiakkaan vastuulla. Uusien ovien kilpailuttaminen ja tilaaminen taisivat olla oikeastaan ainoat, jotka aiheuttivat minulle enemmän päänvaivaa. Kilpailutuksesta opin sen, että näin pieni toimija, ei ole tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla, sillä suuret rahat eivät liikkuneet. Sellainen tunne minulle ainakin jäi. Monesta paikasta kesti todella kauan vastata, jos vastattiin ollenkaan. Jälkeenpäin ajateltuna tähän olisi ehdottomasti kaivannut itseltäkin rivakampaa otetta ja päätöksentekoa. Odottelin vastauksia turhan pitkään, mutta lopulta sain todella hyvän tarjouksen, johon tartuin. Toimitusaika oli nopea ja palvelu hyvää. Selvisin ainoastaan yhdellä mittavirheellä, mutta sekin hoitui loppujen lopuksi melko ongelmitta tilaamalla yhden uuden oven. Vaikkakin silloin olin tuttuun tapaani valmis heittämään kirveen kaivoon, sillä tunsin tehneeni typerän ja turhan virheen. Onneksi sain kerättyä jälleen kerran itseni ja huomasin, ettei se maailma tälläkään kertaa loppunut.

Muuten remontti sujui ongelmitta, sillä sain hyviä vinkkejä Juhalta siihen, kuinka voin toimia tehokkaasti ja saada hyvää jälkeä aikaiseksi. Huomasin taas uppoutuvani työhön ja haluavani tehdä sitä niin paljon, että se olisi mahdollisimman pian valmis. Olin jatkuvasti aikataulusta edellä, ainoastaan ovien saapuminen kesti, mutta muuten remontti oli ajallaan valmis. Huomasin, etten kestä keskeneräisyyttä, ainakaan tällaisissa jutuissa. Sain tehtyä remontin suunnitellusti. Joihinkin asioihin meni suunniteltua enemmän tunteja ja jotkut taas sujuivat sukkelammin, kuin olin ajatellut. Selvitystyö oli sellainen, johon olin ajatellut aivan liian vähän tunteja meneväksi. Ovien kilpailutus sekä sähkö- ja putkimiehen hommaaminen vievät kaikki enemmän aikaa, kuin olin ajatellut. Tapetin poisto sekä seinien ja katon maalaus taas sujuivat suunniteltua nopeammin. Kaiken kaikkiaan etukäteen suunnitellut tunnit pitivät siis jokseenkin paikkaansa, mutta kyllä ylimääräisiä tunteja taisi tulla hieman enemmän.

Olin todella tyytyväinen koko projektiin ja erittäin helpottunut siitä, että se oli valmis. Jännitin turhaan joitakin pieniä yksityiskohtia, sillä pyrin aina täydellisyyteen, vaikka hyväkin riittää monesti. Olin onnistunut omasta mielestäni ja sain vahvistusta onnistumisesta myös Juhalta sekä asiakkailta ja jopa vuokranvälittäjältäkin. Projekti ei ollut helppo, mutta mieleinen kuitenkin, sillä näin jatkuvasti oman kätteni jäljen. Onneksi ikuistin kaiken kuviin, sillä helposti unohtaa sen, mistä on lähdetty liikkeelle.

Tämän tyylisiä projekteja voisin tehdä toistekin. Ehkä hieman pienemmässä mittakaavassa, mutta kuitenkin.