Kotiopettajattaren romaani, alkuperäiseltä nimeltään Jane Eyre, oli sensaatio jo ilmestyessään vuonna 1847. Charlotte Bronte oli aikansa menestyneimpiä naiskirjailijoita. Romaani on yksi ensimmäisistä naisten kirjoittamista menestyskirjoista ja oli ensimmäinen romaani, jossa kuvailtiin naisen rakkautta kiihkeästi ja avoimesti. 

Kirjan päähenkilö Jane Eyre joutuu vanhempiensa ja enonsa kuoltua tätinsä hoiviin, joka vihaa lasta. Mrs. Reed, Janen täti, lähettää Janen Lowoodin kouluun, jossa Jane opiskelee kuusi vuotta. Koululaitoksessa on kurjat olot ja lavantauti niittää kuolemaa koulussa. Viimeiset kaksi vuotta hän toimii opettajana koulussa. Hän pääsee kotiopettajattareksi Thornfield Halliin. Siellä hän pääsee seuraamaan ylhäisön seurapiirielämää ja rakastuu linnan omistajaan Edwar Rochesteriin. Jane kuvittelee, ettei hänen kaltaisellaan köyhällä maalaistytöllä ole mahdollisuuksia korkea-arvoiseen Mr. Rochesteriin. Vaikka Jane on köyhä vailla sosiaalista taustaa, on hän henkiseltä laadultaan voimakkaampi, älykkäämpi kuin rikkain ja loistavin kaunotar, joka tuo lopulta voiton ja Rochester rakastuu Janeen. Avioliiton solmiminen ei suju ongelmitta, sillä Thornfieldin linnassa asuu hullu, joka on Rochesterin vaimo ja ensimmäinen vihkimisyritys kariutuu siihen. Jane karkaa linnasta ja seikkailee vuoden päivät toimien opettajana elättäen samalla itsensä. Lopulta väsymätön rakkaus pakottaa Janen palaamaan ja etsimään Rochesteria. Linna on palanut Janen poissa ollessa. Rochester on sokeutunut palossa ja menettänyt toisen kätensä. Hänen hullu vaimonsa on myös saanut surmansa palossa. Kirja päättyy onnellisesti, kun Rochester ja Jane menevät naimisiin.

Kirjan juoni on romantiikan ajan kirjallisuudelle tyypillinen sisältäen romantiikkaa, sisäistä sekä ulkoista kauneutta sekä mystisyyttä. Myös miljöö on tuolle aikakaudelle tyypillinen. Erityisesti linnat ja kartanot sekä luonto korostuvat teoksessa. Luontoa kuvaillaan erityisen tarkasti ja siihen saatetaan uhrata monia sivuja. Myös linnoja ja kartanoita kuvaillaan paljon tarkemmin kuin vaatimattomampia paikkoja kuten Lowoodin koululaitosta, mikä on romantiikan kirjallisuudelle tyypillistä. Romantiikalle tyypillistä mystisyyttä ja synkkyyttä esiintyy Thornfieldin linnassa, jossa kuuluu välillä kaameaa naurua ja tapahtuu ihmeellisiä asioita, esimerkiksi kun Rochesterin huoneessa syttyy tulipalo keskellä yötä. Myöhemmin nämä arvoitukset paljastuvat Rochesterin mielisairaan vaimon “kummitteluksi”. 

Yksi teema kirjassa on naisen aseman korostaminen, mikä nousi esiin romantiikan aikakaudella verrattuna aikaisempiin aikakausiin. Kirjan kertojana on Jane ja asioita kuvataan varsin subjektiivisesti hänen näkökulmastaan, mikä korostaa naisen aseman esiin nostamista teoksessa. Jane on henkisesti vahva ja sinnikäs nainen, joka ei alistu toisen tahtoon kapinoimatta. Teoksessa nousee esiin ulkoisten ominaisuuksien sijaan sisäiset arvot ja vahvuudet, jotka vievät voiton ulkoisista kauneuksista ja rikkauksista. Jane on köyhä eikä mikään kaunotar, mutta sisäisesti vahva ja intohimoinen, ja hän uhmaa sen ajan ihanteita pyrkimyksellään itsenäisyyteen. 

Kirjassa nousevat esiin vahvasti Janen tunteet, mikä on hyvin tyypillistä romantiikalle. Romaanin tarkasti kuvaillut tunteelliset kohdat saavuttavat lukijan omatkin tunteet. Erityisesti rakkauden, sekä lähimmäisen- että romanttisen rakkauden tunteiden kuvailut, ovat keskeisessä osassa teosta, mikä oli tyypillistä romantiikan aikakaudelle. Toinen teema kirjassa onkin juuri voimakas rakkaus, mikä voitetaan kaikkien vaikeuksien jälkeen. Aihe on hyvin tyypillinen romantiikalle eikä mitenkään yllätä. Teos saa onnellisen lopun romantiikan tyyliin, kun rakastavaiset löytävät toisensa ja menevät naimisiin.

Uskollisen rakkauden ihanne tulee esiin esimerkiksi siinä, kun Rochester yrittää pelastaa hullun vaimonsa palavan linnan katolta onnistumatta siinä uhraten samalla oman näkönsä ja toisen kätensä. 

Romantiikka oli tunteiden korostamista. Tämä tulee teoksessa selvästi esiin. Jane ja tunteet kulkevat läpi teoksen käsi kädessä Janen vastustaessa vääryyttä , rakkaudessa, joka vetää nuoren Janen rakastetun miehen puoleen kaikista tämän vioista ja tämän vääristä teoista huolimatta ja lopuksi siinä hellyydessä, kuinka hän suhtautuu näkönsä ja kätensä menettäneeseen sankariinsa.

Lähteet: 

“Kotiopettajattaren romaani”, Charlotte Bronte 1847