Haluan aina kuulla itse ihmisistä missä he ovat ja miten heillä menee, ennen kuin aloitamme palaverin ja menemme ”itse asiaan” tiimin kanssa. Sain tästä suurta kiitosta ja palautetta projektitiimiltä ja on huikeaa tiedostaa, että se ei ole itsestäänselvyys.

Tein pari työkeikkaa keväällä eräässä yrityksessä, jossa johtaja ei puhunut. Yksi työntekijöistä sanoi minulle, että olisi kivaa, jos esimies joskus puhuisi edes jostain. Aivan järkyttävää. Minkälaista on työskennellä tällaisessa organisaatiossa? Millainen työntekijän työmotivaatio ja panos on, kun viestintä ja yhteys uupuu totaalisesti työpaikalta?

Hengähdin muutaman kerran syvään ja kehotin työntekijää puhumaan esimiehelleen. Mutta jos työntekijä ei koe tulevansa kuulluksi tai arvostetuksi, niin miksi hän näkisi vaivaa? Ja jos työntekijän asennemaailma on jo sitä luokkaa, että hänen toiminnallaan ei ole merkitystä ja hänen ei tarvitse pelastaa tätä organisaatiota.

Mitkä ovat esimiehen tavoitteet tällä liiketoiminnalla? Vaikea sanoa, koska toiminnassa ne eivät ainakaan näy. Huono yhteys, huono ilmapiiri, huono tulos, mitä merkitystä millään on? Ja näin pyörä pyörii, ja minä sain taas kovan muistutuksen kasvoilleni tästä puolesta työmaailmaa.

Anna niin palvelen sinua

Olen toiminut kevään ajan projektipäällikkönä ja suurin huoleni on lähes jatkuvasti ollut projektitiimissämme. Onko heillä kaikki hyvin, löytyykö heiltä motivaatiota toimia, osaavatko he avata suunsa, jos jokin mättää ja että osaammeko juhlia onnistumisia? Priorisoivatko kaikki tämän ykköseksi? Innostanko minä tarpeeksi? Huoli on kertoo tavasta kontrolloida tilannetta, vaikka se on vain tunnetta.

Pohtiessani näitä, huomaan että kaikki ajatukseni kumpuavat omasta epävarmuudestani ja liiasta ajattelusta. Pakko myöntää, että on mahtavaa olla projektipäällikkö, mutta se toi alkuun harteilleni valtavan taakan. Moni asia oli minun vastuullani ja oli minun tehtävänäni asettaa tavoitteet, sekä varmistaa tehokas eteneminen.

Asia tavallaan oli näin ja ei ollut näin. Huomaan arvostani todella paljon oma-aloitteisuutta ja se on täysin tervettä sekä luonnollista projektipäälliköltä tai keneltä tahansa esimieheltä. Ajoittain on ollut haastavaa yhdistää jokaisen motivaatiotekijöitä, vahvuuksia ja uusia asioita, joita jokainen haluaa oppia. Haasteena meillä on ollut selkeyden puuttuminen ja päätösten tekeminen. Onneksi tämä kuuluu prosessiin. Juuri näitä asioita halusin opetella projektipäällikkönä.

Luota.

Oman innostuksen määrää ei saisi koskaan vähätellä. Projektitiimissämme arvokkainta on ollut se, kuinka olemme ystävystyneet lisää ja olemme pystyneet luomaan avointa ja todella rehellistä keskustelua. Suurin tavoitteeni ja haaveeni on opetella olemaan ystävä ja esimies samaan aikaan. Haluan tuntea tiimin, heidän intohimonsa ja keskittyä jokaisen vahvuuksien kehittämiseen.

Vastauksena moniin epävarmuuksiin on heittäytyminen. Johtajan tulee olla läsnä, kuunnella ja kysyä oikeita kysymyksiä. Olemme tiimi yhdessä ja yhdessä tiimin kanssa asetamme tavoitteet ja jokaisen halulla kehittyä ja mennä eteenpäin varmistamme toiminnan tehokkuuden. Kaikki tämä vaatii yhteyttä ja vuorovaikutusta.

Olen edelleen matkalla tasapainon löytämisessä. Ajoittain jännittää, olenko liian pehmo ja että ymmärränkö ihmisiä varmasti oikein. Vastakohtana välillä jännittää, olenko liian tiukkis. Kuinka olla jämäkkä siten, että olemme varmasti samalla aaltopituudella? Ihmisenä ihmiselle?

Tutkimusprofessori Jari Hakanen sanoo Työterveyslaitoksen artikkelissa: ”Jämäkkyydestä pitää kuitenkin huokua, ettei se ole kyykyttämistä. Ja työntekijöiden vastuuttamiseen kuuluu myös vapaus toteuttaa tehtävänsä viisaimmaksi katsomallaan tavalla.”

Palaute jonka sain ja mistä kerroin alussa, oli minulle todella arvokas, koska olin onnistunut tässä. Olin onnistunut luomaan aitoja hetkiä, joissa kuulimme toisiamme ja sitten menimme itse asiaan. Näitä hetkiä on helppo luoda, mutta merkitystä luo se, tuntuvatko ne aidosti tärkeiltä. Haluammeko oikeasti kuulla miten meillä menee, pysähtyä tähän hetkeen ja täten yhdessä alkaa rokkaamaan. Sallimme tiimissämme erilaisuuden, virheet ja omana itsenään olemisen.

Artikkelissa mainitaan myös, että aitous, nöyryys, rohkeus ja kyky antaa anteeksi kuuluvat palvelevan johtajan ominaisuuksiin. Ja tässä kohtaa ominaisuutena aitous tarkoittaa sitä, että ammatillinen rooli ei peitä alleen sitä millainen ihminen muuten on. (Työterveyslaitos)

Minulla on edelleen paljon opittavaa ja kesän tavoitteenani on rohkaistua vielä enemmän, jotta saamme enemmän tuloksia ja oikeita asiakkaita. Aiomme myös juhlia yhdessä sitä, mihin asti olemme jo tulleet. Tulokset puhuvat puolestaan ja tärkeimmät aspektit toimivassa tiimissä ovat psykologisen turvallisuuden lisäksi selkeä roolitus, sekä tavoitteet. Omat kehityskohtani on tavoitteet ja realistisuus.

Haluan olla perillä asioista, innostaa ja luoda uutta merkityksellistä liiketoimintaa yhdessä ihmisten kanssa, jotka myös innostuvat samasta teemasta.

Olen erittäin innoissani kesästä ja haluan tuntea tiimimme vielä paremmin. Siksi aion kysyä heiltä vielä ennen kesää nämä kysymykset:

• Mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa mitä haluaisit saavuttaa tässä ja nyt, ja saisit niistä suurimman tyydytyksen?
• Miksi juurin ne?
• Mikä on toimintasuunnitelmasi näiden tavoitteiden saavuttamiseksi?
• Mitä mahdollisia esteitä näet tavoitteiden saavuttamiseksi?
• Miten voin juuri nyt parhaiten auttaa ja tukea sinua näiden tavoitteiden saavuttamisessa?
• Miten voin johtaa ja seurata tuloksiasi niin että pääset asettamiin tavoitteisiisi?
• Miten haluat, että muistutan sinua tavoitteistasi ilman että kuulostan kielteiseltä?
• Miten haluaisit tulla kannustetuksi?

(Furman, Pinjola &Rubanovitsch 2014)

Lähteet:

Furman, B. & Pinjola, N. & Rubanovitsch M. D. 2014. Valmenna Onnistumaan. Nyt.

Työterveyslaitos: Palveleva johtaja keskittyy ihmisten vahvuuksiin. 2016. Luettu 15.4.

https://www.ttl.fi/tyopiste/palveleva-johtaja-keskittyy-ihmisten-vahvuuksiin/