Tampere
24 May, Friday
12° C

Proakatemian esseepankki

Proaktiivinen Proakatemia



Kirjoittanut: Kiia Räty - tiimistä Kaaos.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tie menestykseen
Stephen Covey
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Proaktiivinen Proakatemia 

 

Viime aikoina akatemian käytävillä on kuhistu ja supistu paljon akatemialaisten aktiivisuudesta, sitoutuneisuudesta ja oma-aloitteisuudesta. Meidän koulussamme on aivan timanttista ja ihanaa porukkaa, mutta valitus ja ongelmissa vellominen ovat saattaneet hieman lähteä sivuraiteille. Ongelman ydin: monet odottavat, että tilaisuudet vain jotenkin maagisesti tupsahtavat heidän eteensä tai että epäkohtien korjaaminen ei ole heidän vastuullaan.  

 

Proakatemialla opiskellaan yrittäjyyttä ja tiimijohtamista. Se on kirjaimellisesti meidän tutkinto-ohjelman nimi. Mitä se sana yrittäjyys sitten oikein tarkoittaa? Eikös yrittäjä ole sellainen ihminen, joka haluaa vapaasti päättää uransa ja elämänsä suunnasta? Joka päättää asioista itse, mutta on myös vastuussa kaikesta? Ei ole varmaan kenenkään mielestä kovin yrittäjämaista vain odottaa, että joku muu tulee kertomaan sinulle mitä tehdä, milloin tehdä tai miten tehdä. Olen ainakin itse tajunnut akatemiamatkani aikana, että yrittäjyys ja johtajuus ovat enemmänkin mindset. Meistä jokainen voi arjessaan tehdä pieniä johtajuustekoja ja ajatella yrittäjämaisesti. Tarkoitan tällä siis esimerkiksi vastuun kantamista, tilaisuuteen tarttumista tai epäkohtiin puuttumista.  

 

Suomalaisilla on valittajan maine. Meillä täällä pohjoisessa kaikki on kurjaa, kylmää ja pimeää. Kaikki on niin huonosti, eikä me voida tehdä asialle mitään. Tällaiseen ajattelutapaan on erittäin helppo sukeltaa, ja usein täysin huomaamattamme. Kaiken kiireen ja ahdistuksen keskellä huomaan itsekin, kuinka helppoa on vain valittaa ja velloa niissä ongelmissa. Mutta voisiko joku kertoa, että mihin se valittaminen johtaa? Mitä siitä hyötyy? No ei oikeastaan mitään. Älä ymmärrä väärin, välillä on täysin tervettä valittaa. Ongelmien jakaminen muille helpottaa ja voi olla jopa terapeuttista. Välillä valittaminen on täysin inhimillistä, mutta on silti tärkeää kiinnittää huomiota siihen, kuinka usein sitä tekee.  

 

 

Päät pois perseestä! 

 

Meillä oli akatemialla vähän aikaa sitten Pajojen yö, johon osallistuin itsekin. Yksi paja, jossa olin mukana, käsitteli juurikin tätä oma-aloitteisuutta. Puhuimme pitkään siitä, kuinka monesti ihminen ajattelee, että jonkin asian korjaaminen ei ole hänen vastuullaan. Esimerkiksi, jos vessan lattialla on käsipyyhepaperi, kuka sen nostaa? Tai jos keittiön pöydälle on läikkynyt kahvia, kuka sen siivoaa? Näissä tilanteissa usein ensimmäinen ajatus on, että “no ei se ole minun vastuullani, joku toinen tulee tekemään sen”. Mutta kuka sen tekee, sillä kaikki ajattelevat samoin kuin sinä? Se joku ei ole oikea henkilö, eikä hän ole koskaan tulossa. Se joku täytyy olla sinä itse.  

 

Etenkin täällä akatemialla oma-aloitteisuus on kaiken keskiössä. Meille annetaan opiskelijoina paljon vapautta muodostaa opinnoista juuri omannäköiset, mutta joskus saattaa unohtua, että sen vapauden mukana tulee myös vastuu. Meillä jokaisella on itse vastuu opinnoistamme, mutta myös elämästämme. Tämä vastuu korostuu, sillä olemme yrittäjyyskoulussa. Tämä vapaus-vastuu-asetelma saattaa olla joillekin pelottavaa. Jos olet koko elämäsi tottunut sokeasti seuraamaan muita ja kuuntelemaan opettajien ohjeita, tällainen toimintatapa tuntuu vieraalta. Onhan tämä aivan erilaista oppimista, kuin esimerkiksi lukiossa. Et voi kuitenkaan antaa sen pelon määritellä tekemisiäsi. Puhu niistä ääneen, sparraile muiden kanssa, ole armollinen itsellesi ja pyydä apua. Pelkojen lakaiseminen maton alle harvoin johtaa niiden katoamiseen. Saa pelottaa, mutta älä anna niiden pelkojen rajoittaa elämääsi.  

 

 

Voit itse valita 

 

Olet varmaankin kuullut Stephen R. Coveyn hittikirjasta Tie menestykseen – 7 Toimintatapaa henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen. Ja jos et ole, niin nyt kipin kapin kirjastoon. Se on yksi parhaimpia kirjoja, joita olen koskaan lukenut, ja hankin ihan omankin kopion kirjahyllyyni pari vuotta sitten. Noista seitsemästä kohdasta ensimmäinen käsittelee proaktiivisuutta. Mitä se tarkoittaa? Proaktiivisuus tarkoittaa aktiivisuutta ja aloitteellisuutta. Proaktiivinen henkilö kykenee valitsemaan omat reaktionsa, eikä hän ole olosuhteiden uhri. Hän ymmärtää olevansa itse vastuussa omasta elämästään. (Covey, 2006).  

 

Vaikka tuo kirja on vanha, ei sen opit tule koskaan vanhenemaan. Aika menee eteenpäin ja ihmiskunta kehittyy, mutta ihminen on silti aina ihminen. Meidän käyttäytymismallit eivät juurikaan muutu, ja jos muuttuvat, niin hyvin hitaasti. Proaktiivisuus on asia, jonka kanssa ihmiset tulevat kamppailemaan aina. Tunnistatko, oletko proaktiivinen vai reaktiivinen henkilö? Jos kaadat vahingossa aamukahvit syliisi, kuinka reagoit? Nouseeko verenpaineesi ja lentelevätkö kirosanat, vai hyväksytkö tilanteen ja lähdet etsimään jotain millä kuivata? Mieti nyt: tilanne ei siitä miksikään muutu, vaikka kuinka kiroaisit ja suuttuisit. Maito on jo maassa (tai kahvi tässä tilanteessa), joten et voi sille enää mitään. Mikset siis vain hyväksyisi tilannetta, säästäisi aikaa ja energiaa, ja lähtisi saman tien miettimään ratkaisua?  

 

Reaktiivinen henkilö on siis täysin olosuhteiden vietävissä, eikä hänellä ole kontrollia itsestään tai tunnetiloistaan. Hän antaa ulkopuolisten tekijöiden vaikuttaa elämäänsä, vaikka hän ei voi itse tehdä näille tekijöille mitään. Ulkona on huono sää = masentaa. Bussi on myöhässä = kiukuttaa. Aamukahvi kaatui päälle = ärsyttää. Mikään näistä tapahtumista ei ole vaikutuspiirissäsi, joten miksi antaa niiden vaikuttaa negatiivisesti tunnetilaasi? Sen sijaan proaktiivisen henkilön käyttäytymistä ohjaa hänen tarkkaan pohditut, tietoisesti valitut ja sisäistetyt arvot. (Covey, 2006). 

 

“Meitä ei vahingoita se, mitä meille tapahtuu, vaan reaktiomme siihen.” - Stephen R. Covey 

 

 

Summa Summarum 

 

En sano, että meillä olisi Proakatemialla asiat huonosti. Olen vain itse seurannut keskusteluja ja niiden kautta tehnyt myös paljon itsereflektiota. Jotenkin sen vain on tajunnut, että kaikista paras on, kun ottaa itse vastuun omasta elämästään. Tämä on täydellinen paikka kokeilla vähän kaikkea, ja selvittää mitä juuri itse haluaa tehdä. Täällä kukaan ei tule kertomaan sinulle, mitä sinun kuuluisi tehdä, vaan voit hyvin pitkälti itse valita. Ja se on tosi hienoa. Tämän kääntöpuoli on se, että jos et itse tee siirtoja, niin sitten ei kyllä tapahdu mitään. Ja tällainen passiivisuus voi vahingoittaa koko tiimiä, sillä täällä me teemme asioita yhdessä. Siksi on tärkeää ja reilua, että jokainen kantaa kortensa kekoon.  

 

Käsitteenä proaktiivisuus on melko laaja, ja pitää sisällään paljon asioita. Sen tärkein viesti on kuitenkin vastuun ottaminen omasta elämästään. Meidän olisi jokaisen syytä aika ajoin pysähtyä miettimään, että mitä se oikeasti tarkoittaa. Kuinka käyttäydymme ja millaista sisäinen puheemme on? Olemmeko niitä proaktiivisia vai reaktiivisia tyyppejä? Odotammeko, että mahdollisuudet vain putkahtavat eteemme, vai luommeko itse omat mahdollisuutemme? Kyllähän elämästä pääsee läpi valittamalla ja pitämällä sen pään siellä omassa perseessä, mutta en ainakaan itse halua elää niin.  

 

 

Lähteet

Covey, S. 2006. Tie menestykseen – 7 Toimintatapaa henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.  

 

Kommentoi