3. vuoden tiimiyrittäjän vinkkejä siihen, miten varmistaa että 3,5v aikana käteen ei jää mitään muuta kuin paha mieli ja ressu miinukselle.

Tämä teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa sellaisen tiimiyrittäjän näkökulmasta, joka mietti Tradenomin päiväopiskelu-linjalle vaihtamista ensimmäisen vuoden ajan, kunnes katsoi peiliin ja otti vastuun omasta oppimisestaan ja tavoitteistaan. Enjoy!

1. Kirjoita esseet tutuista aiheista.

Kaikki Proakatemialla tietää, että esseet tuottaa toisinaan päänvaivaa, eikä niiden kirjoittamiselle kerta kaikkiaan tunnu löytyvän aikaa. Kokemukseni mukaan kaikista vaivattomin tapa kirjoittaa esseitä on valita sellainen aihe, joka on sinulle jo ennalta tuttu ja tiedät siitä lähes kaiken. Näin esseen kirjoittaminen sujuu kuin itsestään, eikä yhtään kirjaa tai lähdettä tarvitse avata. Proakatemialla on muutenkin niin jumalaton kiire koko ajan, että ihan kiva, ettei tarvitse kaiken päälle vielä LUKEA. Ehkä juuri ja juuri googlata asiantuntija-artikkeleita omien väitteiden tueksi, mutta se riittää.

Muista myös säännöllisesti haaveilla päivätoteutuksen kursseista. Siellä ei tarvii kirjoittaa yhtään esseetä. Varsinkaan omalla ajalla.

2. Osallistu palavereihin. Mahdollisimman paljon. Äläkä tiedä miksi.

Kun oma taipaleeni Proakatemialla alkoi, muistan, että mulla oli kova tarve saada kalenteriin täytettä sillä ”nyt se projektien tekeminen alkaa”. Ja kun sitä tekemistä olisi itse pitänyt keksiä, oli paljon helpompi hypätä mukaan joka ikiseen olemassa olevaan ideanpoikaseen – Kissanpoikaprojekti, lelurinki, baaribingo, kulkushippaset, niittykukkien keräily – Eihän ne oikeasti edes kiinnosta, mutta on tehtävä JOTAIN. Ja mikä olisikaan mukavampaa kun käsitellä näitä ideoita läpi, kuin loputtomat palaverit ilman tavoitetta.

Palavereissa mukavinta oli mielestäni porukalla suunnittelu! On mukavaa suunnitella ja innostua kahvikupposen äärellä, ilman huolta siitä että mitään tarvii itse viedä käytäntöön koska joku toinen ehkä tekee sen. Ihanan riskitöntä ja helppoa, ja kalenteri täyttyy kuin itsestään. Kiireen tuntu ilman päämäärää on mukavaa.

3. Inhoa pajoja kaikessa hiljaisuudessa.

Pajat, eli Proakatemian oppimistilanteet, ovat toinen juttu esseiden lisäksi, jotka tuntuvat jakavan mielipiteitä. Oman kokemukseni mukaan pajoissa oppii kaikista vähiten, jos niitä vihaa passiivisesti. Pajat vievät Proakatemialla eniten aikaa, joten juuri pajojen laiminlyöminen ja niiden paheksuminen on tehokasta. Jos meillä on keskimäärin 40 tuntia työaikaa, niistä uskomattomat 8 tuntia menevät pajoihin. Loput 32 tuntia voi haukkua pajoja ja istua palaverissa.

Jos itse pajoista haluaa saada mahdollisimman vähän irti, suosittelen seuraavaa:

• Pajan laatu on osallistujien summa. Älä siis osallistu, saati kysy kysymyksiä. Kaikki häviää yhdessä.
• Älä kirjoita muistiinpanoja, vaan tuijota seinää ja mieti lounasta
• Hauku pajoja kaverille, mutta älä ota pajojen tasoa esiin tiimitasolla
• Älä missään nimessä ehdota parempia paja-aiheita, ne saattavat toteutua

4. Muista hokea mahdollisimman paljon ”En opi mitään”

Vedät puoleesi sitä energiaa, mitä itsellesi hoet. Mitä enemmän siis toistat itsellesi yllä olevaa mantraa, sitä enemmän sabotoit omia mahdollisuuksiasi ja tilaisuuksiasi oppia. Toimii yllättävän tehokkaasti!  Muistele samalla lukiota ja lukion kursseja, kuinka paljon kurssimuotoisella tyylillä oppi – Muistamatta kuitenkaan yhtään mitään, mitä Biologia 3 ja Historia 4 kursseilla käsiteltiin. Kun hokee 3,5 vuotta sitä ettei opi, on varmasti ennaltaehkäissyt vaikka mitä oppimiskokemuksia. Niitähän me ei tultu hakemaan täältä.

5. Vaadi kaikkia muita muuttumaan (paitsi itseäsi).

Tämä on mielestäni kaikista tärkein seikka. Jos haluaa ottaa Proakatemiasta mahdollisimman vähän irti, siis mah-dol-li-sim-man vähän irti, kannattaa olla olosuhteiden uhri ja keskittää kaikki aika yhteisön tapahtumien, esseiden, oppimismetodien, osuuskuntien ja ylipäätään ongelmien ajatteluun, sen sijaan että haastaisi itseään astumaan pois tutusta ja turvallisesta. Keskittämällä kaiken ajan ongelmien ajatteluun, pysyy itse mukavuusalueella, eikä ainakaan tarvitse nähdä itse vaivaa yhtikäs minkään eteen.

Ylivoimainen suosikkini on myös hokea ”tämä ei ole oikeaa yrittäjyyttä” ilman että on edes yrittänyt. Säästyy paljolta vaivalta.

****

Proakatemian aikana osa näkee vaivaa, ottaa vastuun aikatauluistaan, kirjoittaa esseet, myy projektit ja valmistuu riittävillä yrittäjän tiedoilla, taidoilla sekä verkostoilla.

Samalla aikavälillä toiset keskittyy negatiiviseen.

3, 5 vuotta tulee kulumaan joka tapauksessa. Sama tutkinto, sama sisältö. Kumman polun sinä valitset?