Popcorn popup

Meillä os Saawassa meneillään Final Camppiin rahojen keruu käynnissä. Tavoitteena meillä on saada 50 000€ kasaan, jonka turvin pystymme sitten lähtemään ulkomaille toteuttamaan Final Camp projektiamme. Tätä vaten meillä on myyntiparit, joiden kesken tuo tavoite n jaettu jokaiselle parille ja heidän tehtävänään on tuoda myyntiä tuon summan edestä tiimille ja tiiminä olemme sitoutuneet nuo projektit toteuttamaan.

Nyt meillä on parhaillaan käynnissä Vapputorilla Herkkupoppareiden myynti käynnissä. Tämä on projekti, joka on viime viikolla meitä työllistänyt reilusti. En nyt aio kuitenkaan ottaa kantaa itse popcornien myyntiin, sillä itse en tuolla torilla ollut myymässä. Aion kuitenkin hieman miettiä ajatuksia tuosta projektin valmistavasta osuudesta: 750 litran makupoppareita tekemisestä sekä yleisesti projektin sekä liiketoiminnan aloittamisesta ja syklisyydestä.

Popcorneja meillä oli tavoite tehdä neljän päivän aikana 750 litraa. Tämä jakautui kolmelle maulle tasan, eli 250 litraa karamelli-suklaapopparia, 250 litraa valkosuklaa-vaahtokarkkipopparia ja 250 litraa valkosuklaa-oreopopparia. Äkkiseltään saattaa kuulostaa helpolta hommalta, vaan ihan sitä tämä ei ollut. Alun pelin projekti tiimi oli ajatellut näiden valmistamisen Vapputorin ohessa ”iltahommina”. Onneksemme kuitenkin konsultoimme asian tiimoilta ravintola-alan ammattilaista ja saimmekin tietoa, että työmaa saattaakin olla yllättävän iso ja siksi varasimmekin työlle neljää päivää etukäteen.

On minusta hienoa kuinka tässä projektissa Julius ja Oona projektin vetäjinä ottivat homman hienosti haltuun ja lähtivät määrätietoisesti viemään kohti tavoitetta. Vaikkakaan ei ollut täyttä ymmärrystä mihin oltiin ryhtymässä. Tässä varmaan osittain se hienous piileekin. Projekti on Popup luonteine, lyhyen aikavälin toteutus. Ideasta toteutukseen ja aina projektin looppunsaattamisen aikaväli puhutaan muutamissa viikoissa.

Yhdessä pajassamme tovi sitten valmentajamme heitti ajatukseen projektien syklisyydestä. Ajatuksena se, että meidän Final Camp on edessä seitsemän kuukauden päästä. Kuinka paljon työpanosta vaativia ja kuinka pitkällä aikajänteellä projektilla on edes teoriassa mahdollista olla tuloksellinen. Onko vuoden päähän tähtäävät tavoitteet projektissa hyvä vai huono ja kuinka kauan mahdollisesti kestää, että osataan sanoa projektin kannattavuus. Samaan aikaan toisessa kädessä kun oppimassa kuitenkin ollaan niin kuinka paljon voidaan helposti kuluttaa vuosi aikaa vain yhteen projektiin ja lopulta todetaan, että tämä ei kannattanut.

Lyhyen syklin projekteissa oppia karttuu nopeasti ja mitä useamman lyhyen syklin projektin vetää on sitä helpompi myös jokaisen jälkeen reflektoida edeltäviin, mitä tehtiin paremmin tällä kertaa, mihin osattiin varautua paremmin, jne. Eräs menestynyt henkilö kerran sanoi että aloittaessaan miljoonien liikevaihtoa pyörittävän palvelualan yrityksen tai kymmenissä tuhansissa pyörivän kahvilan pyörittämisen on työmäärä sama. Hänen sanomansa siis oli, että kannattaa ennenmmin tähdätä tuohon korkeampaan luokkaan kun sen samalla työllä kuitenkin tekee. Toisaalta ajattelen tätä ajatusta peilaten tuohon meidän projektien syklisyyteen seuraavasti. Kun näissä molempien liiketoimintojen starttaamisessa kuitenkin sama aika menee niin onhan siellä paljon samoja elementtejä. Budjetointi, suunitelmien teko, aikataulutus, johtaminen, tuotteen / palvelun konseptointi, myyntikanavat, jnejne. Voimme siis tässä vaiheessa vetää hiemantoiseen suuntaan. Ajatuksella siten, että pyrimme avaamaan mahdollisimman monta uutta liiketoimintaa väistä käytetyistä esimerkeistä esimerkiksi juuri noita kahviloita avaamalla ja käymällä tuo liiketoiminnan aloitus läpi mahdollisimman monesti. Tässä samalla resilienssi, osaaminen, ongelmanratkaisukyky, paineensietokyky, jne. kasvavat sille tasolle, että tulevaisuudessa meillä on työkalut siihen kun mietimme näiden kahden yrityksen välillä, niin pystymme tuohon isomman yrityksen aloittamiseen lähtemään.

On ollut ilo ja kunnia olla tätä projektia yhdessä tekemässä eteenpäin. Ja se tekeminen arjessa sekä tahti millä uusia asioita täytyi oppia oli huikea. On myös ollut ilo huomata itsestä taas pitkän ajan jälkeen todellista innostumista tekemistä kohtaan. Sillä innostumisella on tosin varjopuolensa, hieman liian monta tuntia tuli poppareiden parissa vietettyä viime viikolla, mutta vitsit niistä tuli hyviä. Huomasin myös yksi päivä poppari koneiden ääreltä kotiin kävellessäni Atson kanssa jutellessa, että itsellä, niin tässä poppariprojektissa, jääsaunoissa ja saunakeitaassa on ollut yksi merkittävä yhdistävä tekijä: Projekti vaikuttaa ja tuntuu itseään isommalta haasteelta. Toisin sanoen silloin kun olen mukana projektissa, jossa tuntuu, että nyt ei tähän asti hankittu osaaminen enää riitäkään, sytyn minä liekkeihin.