SPS – Synovial Plica Syndrome

-Polven rasitusvamma

Tämän esseen tarkoituksena on kertoa spesifistä rasitusvammasta tutkittuun tietoon ja omakohtaiseen kokemukseen perustuen sekä vamman syntymekanismista ja sen hoitamisesta.

Johdanto

Reilu vuosi sitten aloin tuntea liikkeessä normaalista poikkeavaa kipua polvessani. Aluksi ajattelin, että ihan normaalia kipuahan tämä on, ja ei väliä vaikka välillä sattuu. Kipu jatkui pari viikkoa, ja provosoitui. Aloin miettiä että nyt on jotain rikki polvessani. Selvittelin asiaa, ja kysyttyäni muutamalta kollegaltani ja itse tietoa etsittyäni tulin siihen tulokseen, että kyseessä voisi olla Synoviaaliplican ärtyminen.

SPS

Synovial Plica -syndrooma ilmenee polvessa, kun muuten normaali struktuuri alkaa oireilla kivusta loukkaantumisen tai ylirasituksen takia. Yleensä potilas kertoo asiantuntijalle, että polven etuosassa ilmenee kipua ilman mekaanisia oireita, jolloin oikean diagnoosin saaminen voi olla vaikeaa. Plicat ovat pieniä ohuita synoviaalisuikaleita, joita löytyy useimmista polvista. Normaalissa tilassaan ne ovat hyvin ohuita ja jopa läpinäkyviä.

Itse aloin kokemaan kipua polven etu- ja sisäpuolella (oikean polven vasen puoli). Työskentelen liikuntakeskuksessa ryhmäliikunnanohjaajana, ja tuurasin muutaman viikon sisään monia spinning-tunteja, joissa tulee jatkuvaa samanlaista ja toistuvaa rasitusta polvinivelelle. Kipu alkoi vaimeana vihlomisena polven koukistamisessa, ja rasituksen jälkeen kipu jatkui, vaikken liikuttanut kyseistä niveltä.

Riippuen plican sijainnista, koosta ja elastisuudesta se voi jäädä pinteeseen nelipäisen reisilihaksen ja reisiluun pään väliin 70-100 asteen välillä polven koukistuksessa aiheuttaen mekaanisia oireita.

Hoito

On huomioitava, että tein testistöjä, jotka poissulkivat kierukka- ja nivelsidevammat kipuilevasta polvestani ja tulin siihen tulokseen, että syynä voisi todellakin olla SPS. Aluksi hoitona toimi se, etten rasittanut sitä niin paljon kuin aiemmilla viikoilla: en ottanut hoitaakseni yhtä paljon tuntituurauksia liikuntakeskuksella. Paikallaan ollessa kipu alkoi tämän seurauksena hellittää, mutta esimerkiksi kävellessä ja pyöräillessä kipua tuntui vihlovana edelleen polvessa sen koukistamisen aikana.

Tutkimukset osoittavat, että ylipäätään kipuun polven etuosassa auttaa terapeuttinen harjoittelu sekä aktiviteettien muuttaminen. Itse en paljonkaan normaalista harjoittelemisesta poiketen tehnyt minkäänlaista terapeuttista polvispesifiä harjoittelua, mutta varoin kuormittamasta sitä liikaa sekä kollega manipuloi polveani ja teippasi sen kinesioteipillä. Teippi auttoi sen verran, että se veti nelipäistä reisilihasta poispäin polvesta, jolloin mahdollinen tulehtunut plica ei jäisi pinteeseen rakenteiden väliin, sekä hieman kiristävä teippi myös muistuttaisi minua siitä ettei polvea voi liikaa rasittaa tai koukistaa. Vamma alkoi rasituksen vähentämisen ja hoidon myötä helpottaa muutaman viikon kuluessa. Nyttemmin rasituksen aika ajoin lisääntyessä huomaan, että polvessa tulee samankaltaisia tuntemuksia kuin vamman ensimmäistä kertaa ilmaantuessa, mutta lasken kuormitusta tuntemuksen mukaan. Näin oireet eivä ole päässeet eskaloitumaan.

Toivon, että tämä essee lisäsi lukijan tietoisuutta juuri tästä tietystä syndroomasta, ja herättäisi pohdintaa liittyen omaan harjoitteluun ja sen määrään. Oli kyseessä ammattilainen alalla tai vain asiasta kiinnostunut henkilö.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5553487/

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/261698/Ansala_Antti, Kannel_Eetu, Pankola_Jan – Lukiolaisten yleisimmät alaraajojen rasitusvammat – opas ennaltaehkäisyyn ja hoitoon %282019%29.pdf?sequence=2&isAllowed=y