Polun etsimistä matkalla kohti valmistumista

Nyt eletään toukokuun puoliväliä 2019 ja pian on päivälleen seitsemän kuukautta siihen, kun on aika sanoa hyvästit Proakatemialle ja tälle prosessille, jonka taipaleen aloitin tiimini Kajon kanssa syksyllä 2017. Tänä keväänä olen paljon miettinyt sitä, mitä on edessä tämän jälkeen, suunta kun yhä on hieman hämärän peitossa. Tai oikeastaan, tuntuu että olisin tienristeyksessä, jossa on monta polkua valittavissa.

Proakatemian aikana on ollut puolivuosittain oppimissopimuksia ja niiden pohjalla on käytetty erilaisia kysymyksiä arvioimaan etenemistä sekä ammatillisesti yksilönä että tiimin jäsenenä. Itseäni puhutteli viime syksynä Kajon logoonkin pohjautuva kehittelemämme kolmiomalli. Siinä alimpana oli pääkonttori, keskellä oma juttu ja ylimpänä tiimirooli. Pääkonttorin alla kummittelivat yksilön pelot, mutta tiimiroolin yllä loisti Kajon arvo kajastus. Halusimme nimenomaan käsitellä kolmiomallin avulla oppimissopimuksissa itseä motivoivien tekijöiden lisäksi yksilön roolia tiimissä sekä tiimipelaajana nykyhetkessä ja lähitulevaisuudessa. Mitä oman jutun kautta voisi tuoda tiimille? Entä mitä voisi tehdä tiimin kanssa edistääkseen samalla omaa juttuaan? Mikä on oma rooli tiimissä on onko se mitä haluaa? Miten voisi kehittyä ottamalla aktiivisempaa roolia tiimissä? Voisiko olla joku toinen rooli tiimissä ja miten tiimi siinä voisi auttaa ja tukea?

Minulle oppimissopimukset ja niiden läpikäyminen tiimin kanssa ovat yksi tärkeimpiä hetkiä akatemialta. Kun tuntuu olevan paljon yhtä aikaa mielen päällä, ne pysäyttävät miettimään ja kelaamaan niitä tärkeimpiä asioita ja kirkastamaan taas ajatuksia ja suuntaa seuraavalle puolivuotiselle. Asioita kerratessa ja tiimin antamaan palautteen avulla sitä usein huomaa menneensä eteenpäin, välillä ehkä jopa omaksi yllätyksekseen ottaneensa isomman loikan. Koen myös, että akatemialla tavaksi muodostunut kyky reflektoida sekä omaa että tiimin oppimista on ainutlaatuista suhteessa moniin muihin koulutusohjelmiin.

Mutta sitten se oma polku. Se on aina välillä ollut kirkkaampi ja välillä oksien peitossa. Nyt on kevät menty tukka putkella ensi viikolla koittavan Academic Adventuresin parissa, eikä omia ajatussolmuja ole ehtinyt aukaisemaan. Tuleva kesä on oivallinen aika pysähtyä miettimään, mitä haluan vielä akatemian aikana tehdä. Mitä sellaista se voisi olla, jota en voisi tehdä ilman akatemian ja tiimin mahdollistamaa tukea? Vielä en tässä esseessä pureudu siispä omaan polkuuni sen tarkemmin, vaan jätän sen kesäiltojen mietteeksi. Voittamisen anatomia-kirjassa esitellään tunnetun Aki Hintsan mietteitä ja menetelmiä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyen. Samalla se tarjoaa minulle kesäksi työkaluja polun hahmottamiseen ja mietintään ja nämä apukeinot haluankin tässä esseessä jakaa myös muille kenties samasta tilanteesta itsensä löytäneille.

Omia tavoitteita hahmottamassa

Ajattelin lähteä liikkeelle Hintsan esittämillä kysymyksillä tavoitteiden hahmottamisen tueksi, jotka nimesin itselleni “oravanpyöräkysymyksiksi”. Hintsa ja useat hänen asiakkaat ovat huomanneet ajautuneensa oravanpyörään, jonka vauhdissa on vaikea hahmottaa matkaa tai määränpäätä. Oravanpyörä vie helposti mennessään ja päivästä toiseen selviytyminen vie valtaosan energiasta. Tämä aiheuttaa myös sen, että oman elämän selkeä suunta katoaa. Nämä seuraavat kysymykset liittyvät oikeastaan seuraavassa kappaleessa esiteltävän ytimen toiseen kysymykseen, mutta haluan käsitellä ne jo aluksi ominaan.

• Oletko tyytyväinen siihen, mihin käytät aikaasi?
• Ovatko tavoitteesi pysyviä vai vaihtuvatko ne usein?
• Vaikuttavatko muiden ihmisten päätökset ja valinnat voimakkaasti omiisi?
• Tiedätkö mikä on seuraava askel elämässäsi?

On tärkeä hahmottaa, mitkä omat arvot ovat ja toteutuvatko ne omassa tekemisessä. Jos omat arvot ja tavoitteet eivät ole keskenään linjassa niin ne repivät sinua eri suuntiin. Tämä voi johtaa turhautumiseen tai jopa identiteettikriisiin. Minulle esimerkiksi suuri arvo on perhe ja läheiset ihmiset ja heidän kanssa vietetty aika, mutta kun innostun asioista, niin oravanpyörä helposti vie mukanaan ja tingin liian helposti yhteisestä ajasta läheisten kanssa. Hintsan mukaan tavoitteiden tulisikin perustua arvoihin eikä toisinpäin. Myös nykyhetkeä tulee osata arvostaa sellaisenaan, sillä on vaikea olla onnellinen, jos tavoittelee koko ajan jotain, mikä on tulevaisuudessa.

Ydin ja oman elämän hallinta

Tavoitteiden ja arvojen pohtimisen jälkeen on aika siirtyä pohtimaan oman elämäni hallintaa. Tai siis, hallitsenko sitä oikeasti vai hallitseeko jokin minua? Hintsan kehittelemä ehkä toistetuin käsite on ydin eli core. Hyvinvointi voidaan hänen mukaansa jakaa kuuteen osa-alueeseen: yleinen terveys, biomekaniikka, fyysinen aktiivisuus, ravinto, lepo ja henkinen energia. Nämä eri osa-alueet ovat riippuvaisia toisistaan, eli jos jokin on huipussaan ja jokin taas sakkaa, ei hyvinvointi ole tasapainossa. Jos taas ne kaikki ovat riittävällä perustasolla, hyvinvointi kohenee. Nämä kuusi osa-aluetta muodostavat Hintsan mallissa ympyrän kehän, jonka keskellä on ydin eli core. Se on ihmisen minuus, pysyvän motivaation lähde.

Ydin muodostuu kolmesta kysymyksestä:

1. Tiedätkö, kuka olet?
2. Tiedätkö, mitä haluat?
3. Hallitsetko omaa elämääsi?

“Kiireinen elämä vie helposti mennessään, ellei ihminen tiedosta, kuka hän on, mitä hän haluaa, eikä kontrolloi itse elämäänsä.” Näiden kysymysten avulla haluankin selvittää kuka olen ja mitä oikeasti haluan ja näin löytää mikä minua oikeasti motivoi. Palaan vielä kesällä takaisin Hintsasta ja hänen menetelmistään kertovaan kirjaan, sillä se inspiroi ja antaa toivoa kokonaisvaltaisemmasta hyvinvoinnista.

Loppuun vielä kesän muistilistaksi Hintsan neljä ohjetta, joiden avulla välttyä loppuunpalamiselta ja kerryttää enemmän henkistä energiaa:

1. Tiedosta, ketkä ovat sinulle tärkeimmät ihmiset ja anna heille aikaasi.
2. Huolehdi siitä, että saat energiaa myös työstäsi.
3. Järjestä itsellesi omaa aikaa.
4. Määritä omat perusarvosi ja elä niiden mukaan – joka päivä.

Näillä eväillä lähden kohti kesää ja viimeistä puolivuotista opintaipaleella!