Tammikuussa 1989 Boeing 737 nousi ilmaan Heathrown lentokentältä Iso-Britanniasta matkalla kohti Belfastia, Irlannin lentokenttää. Kuitenkin pian nousun jälkeen matkustamossa kuului paukahduksia ja savua alkoi kertyä koneeseen. Lennon kapteeni ilmoitti, että oikeassa moottorissa oli tekninen vika. Suunnitelmana oli sammuttaa moottori ja suorittaa hätälasku lähimmälle lentokentälle. Matkustajat koneen takaosassa olivat kuitenkin hämmentyneitä, koska he huomasivat savun tulevan vasemmasta moottorista. Matkustajat miettivät, sanoiko kapteeni vain vahingossa virheellisesti väärän moottorin.

”Mietimme miksi hän tekee niin? Koska näimme liekkien tulevan vasemmasta moottorista. Mutta olen vain tavallinen mies, mistä minä mitään tietäisin”. Kertoi Mervy Finlay, lentoturmasta selvinnyt mies.

Matkustajat eivät lopulta sanoneet mitään. Lentokoneen takaosassa olleet matkustamon henkilökunta, jotka huomasivat tulipalon vasemmassa moottorissa, eivät myöskään ilmoittaneet asiasta. Pian tämän jälkeen Boeing 737 syöksyi maahan. Turmassa lentokoneen etuosa tuhoutui ja neljäkymmentä seitsemän ihmistä menetti henkensä. (King, 2022)

Katastrofin tutkinnassa tapaturman pääasialliseksi syyksi todettiin inhimillinen virhe. Viallinen tuulettimen siipi oli rikkoutunut vasemmanpuoleisesta moottorista. Lennon kapteeni päätti kuitenkin sammuttaa oikeanpuoleisen voimalaitoksen virhearvion vuoksi. Aiemmissa Boeing 737-versioissa oikeanpuoleinen moottori vastasi lentokoneen ilmastoinnista ja ilmanjakelusta. Koska matkustamossa oli tullut ilmoituksia savusta, päätti miehistö sammuttaa moottorin, jota he pitivät vastuussa ilmavirran toimittamisesta koneeseen. Mutta he eivät tienneet todellista vikaa, ja kun virhe oli jo tehty, ei ollut mahdollista käynnistää toimivaa moottoria uudelleen. Tutkinnassa selvisi, että mikäli joku henkilö olisi ilmoittanut kapteenille moottorivian oikeasta moottorista, olisi voitu estää lähes viidenkymmenen ihmisen kuolema.

Tammikuussa 1989 tapahtuneessa Boeing 737 -katastrofissa on havaittu, että monien matkustajien käytös ja siitä seurannut toiminta on pelkojen ohjailemaa. Pelot voivat vaikuttaa merkittävästi päätöksentekoon ja kommunikaatioon kriittisissä tilanteissa. Työympäristöissä pelkoja esiintyy yhtä lailla kuin siviilissä, mutta pelkojen esiintyvyys saattaa näkyä erilaisissa tilanteissa. Tässä tilanteessa ihmisten sanomattomuus voi johtua monesta pelon aiheuttamasta syystä, mutta tässä esseessä syvennymme pelkoihin, jotka ovat melko yleisiä, jotka ohjaavat huomaamattakin toimintojamme erityisesti työympäristössään. Kolme hyvin yleistä pelkoa työympäristössä on pelko hylätyksi tulemisesta, pelko konfliktitilanteista ja pelko seuraamuksista.

Pelko hylätyksi tulemisesta on tunne, joka liittyy vahvasti ihmisten tarpeeseen kuulua ryhmään ja tulla hyväksytyksi yhteisössä. Hylätyksi tulemisen pelko kuuluu syvästi ihmisyyteen, sillä ihmisillä on sisäänrakennettu tarve kuulua johonkin joukkoon. Se voi olla lamaannuttava ja kokonaisvaltainen kokemus. Pelko voi esiintyä esimerkiksi ylimiellyttämisenä, konfliktien välttelynä ja vaikeutena asettaa omia rajoja. Toisaalta se saattaa tulla esille myös läheisyyden välttelynä ja kyvyttömyytenä antautua tai luottaa ihmissuhteisiin. Pelon taustalla on usein turvattomuuden kokemusta kiintymyssuhteissa. Kyseessä voi olla yksi turvaton kiintymyssuhde tai toistuvia pienempiä hylätyksi tulemisen kokemuksia. Työelämässä torjutuksi tai ulkopuolelle jääminen aiheuttaa vahvan häpeän tunteen. Tapaturman jälkeen tapahtumaa tutkittiin ja koneessa ollut lentoemäntä perusteli tilannetta näin ” Olen varma, että perämies olisi suuttunut, jos olisin kertonut hänelle, että hän rikkoo turvallisuusohjeita”.

Lentoemännän puheesta nousee esiin, kuinka pelko konfliktista aiheutti vahvempaa pelon tunnetta, kuin se että hän sanoisi jotain lentäjille. Konfliktien pelko ilmeni myös matkustajien keskuudessa. Vaikka he olivat havainneet tulipalon vasemmassa moottorissa, he eivät uskaltaneet ilmoittaa siitä. Marissa King kirjassaan Social Chemistry kertoo tutkimuksen mukaan ihmiset pelkäävät leimatuksi tulemisesta ja se aiheuttaa asioiden sanomatta jättämistä. Työympäristössä pelkojen esiintyvyys kertoo myrkyllisestä ja luottamuspulaa kärsivästä ilmapiiristä. Luottamuksen puute vain pahentaa pelkotiloja. Luottamuksen puute vain estää avoimen vuoropuhelun syntymisen ja johtaa hiljaisuuden ylläpitämiseen kriittisissä tilanteissa.

Pelko siitä, että ilmoitus aiheuttaisi ristiriitoja tai konflikteja lentokoneen miehistön kesken tai että seuraukset olisivat kielteisiä, voi selittää heidän hiljaisuutensa. Työpaikoilla sisäiset hierarkiat ja pelko seuraamuksista ovat tehokkaita esteitä avoimelle kommunikaatiolle.  Lisäksi konflikteja seuranneet seuraamukset aiheuttavat pelkoa ja mietteitä. Mitä olisi seurannut, joku koneessa olleista olisi sanonut asiat ääneen? Miehistön virhearvio oikeanpuoleisen moottorin sammuttamisessa johti katastrofiin. Tutkinnassa kävi ilmi, että mikäli joku olisi ilmoittanut oikeanpuoleisen moottorin moottoriviasta kapteenille, olisi voitu välttää suuri tragedia. Pelko seurauksista on yleinen katastrofien jälkeen ja uskomus on, että virhettä käytetään työyhteisössä tekijäänsä vastaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että virheiden ja sattumusten seuraukset vaihtelevat eri aloilla ja erilaisissa töissä.

Pelko hylätyksi tulemisesta, konflikteista ja seuraamuksista loi ilmapiirin, jossa avoin puhe oli vaikeaa tai mahdotonta. Näin ollen, ihmisten perustavanlaatuiset pelot voivat muovata päätöksentekoa ja kommunikaatiota kriittisissä tilanteissa. Luottamuksen rakentaminen, kannustava ilmapiiri ja konfliktinhallintataidot ovat keskeisiä tekijöitä, jotka voivat auttaa purkamaan pelkoja ja edistämään avoimempaa keskustelua, joka voi pelastaa ihmishenkiä ja estää katastrofeja.