Napoleon Hillin Ajattele oikein – menesty on 20:n vuoden tutkimustyön tulos. Hill sai aikoinaan tavata miljonäärin nimeltä Andrew Carnegie. Carnegie ohjasi Hillin tutkimaan oikeita asioita maailman menestyksekkäimmistä liikemiehistä. Carnegie avasi Hillille lainalaisuuksia, jotka yhdistävät kaikki maailman menestyksekkäimmät ihmiset. Näiden tietojen ja tutkimuksen pohjalta Hill loi mestariteoksensa. Kirja sisältää suuren salaisuuden, jonka löydettyä kuka tahansa voi ajatella oikein ja menestyä. Kirja sisältää paljon tarinoita, jotka pitävät kaikki sisällään Hillin löytämän salaisuuden. On lukijan vastuulla löytää salaisuus rivien välistä, ja soveltaa se omaan elämäänsä.

Kirja sisältää 15 lukua, jotka käsittelevät eri aihealueita (kaikki silti sisältäen suuren salaisuuden). Niitä ovat esimerkiksi toivo, itsesuggestio, päättäväisyys, sinnikkyys, aivoriihen voima. Tässä esseessä keskityn päättäväisyyteen. Luku kertoo päätöksenteosta ja päätöksissä pysymisestä. Tämä aihe on minulle aika henkilökohtainen, sillä olen surkea päätöksentekijä.

Pidimme Kajossa uuden johtoryhmän valitsemista varten pajan. Paja alkoi yleisesti päätöksentekoon virittymisellä. Check in -kysymys olikin kuta kuinkin seuraavanlainen: ”Mikä on sinun vaikein ja onnistunein päätöksesi?”. Vastasin kysymykseen ”Proakatemialle hakeminen”. Proakatemialle hakeminen ei ollut minulle heti täysin varma vaihtoehto. Kuitenkin johtaminen, kansainvälisyys, opetusfilosofia ja yrittäjyys saivat minut hakemaan Proakatemialle. Hyvä päätös, mutta emmin liian kauan. Aivan liian kauan eri vaihtoehtoja. Ymmärtäähän sen nyt nuoren 18-vuotiaan maalaispoikaintrovertin kynnyksen lähteä suurkaupunkiin tiimioppimaan. Punnitsin eri vaihtoehtoja todella hartaasti ja pitkään.

Olen muutenkin päätöksenteossa hidas. Pienetkin päätökset vaativat minulta luvattoman paljon aikaa. Minulla, erittäin analyyttisenä henkilönä, on taipumus miettiä eri vaihtoehtoja ennen päätöksentekoa. Punnitseminen tai miettiminen ei sinäänsä ole mitenkään paha asia, mutta omalla kohdalla päätöksenteko pienissäkin asioissa venyy tosi pitkäksi prosessiksi. Kun paidan värin valitseminen on vaikeaa, on erittäin vaikeaa ostaa esim uudet kuulokkeet (tässä pitää tietää, että olen himoinnut uusia kuulokkeita 3 vuotta). Saatika sitten tehdä vaikeita päätöksiä liittyen ammatilliseen uraan.

Napoleon Hillin perus idea kirjassaan on, että ihmiset, jotka tietävät mitä haluat, menestyvät. Sama asia pätee päätöksenteossa. ”He, jotka tekevät nopeita päätöksiä, tietäen mitä haluat, saavat mitä haluavat.” Tärkeintä on siis vain tietää varmasti mitä haluat! Hill neuvookin tekemään nopeita impulsiivisia ja ”minusta tuntuu tältä” -päätöksiä, ja olla muuttamatta tehtyjä päätöksiä. Tehtyä päätöstä ei saa mennä muuttamaan, paitsi pitkällisen harkinnan ja pohdinnan jälkeen. Silloinkin vain omasta halusta ja reagoinnista. Hill varoittaa muiden liiallisesta kuuntelemisesta. Hänen mukaansa mielipiteitä on niin paljon kuin henkilöitäkin, ellei jopa enemmän.  Muiden mielipiteet ja neuvominen vievät sinulta motivaation. Motivaation pitää tulla sinusta itsestä. Niin myös päätöstesi. Muilla ei tulisi olla mitään sanottavaa sinun päätöksiisi, sillä silloin he ovat päätöksentekijöitä, etkä sinä, ja vain sinulla on tieto siitä mitä sinä oikeasti haluat. Kun alat päättämään muiden mielipiteiden pohjalta, alat toteuttamaan muiden tahtoa, ja oma sisäinen motivaatiosi kuihtuu. Hill kertookin aika kärkkään neuvon. Hän neuvoo puhumaan vähemmän, ja kuuntelemaan enemmän. Sen sijaan, että kysyisit keneltä tahansa apua päätöksenteossasi, hanki tarvittava tieto paljastamatta mitä olet päättämässä tiedon pohjalta. Päätöksenteon aihe tulisi olla tiedossa vain aivoriihelläsi. Aivoriihellä voidaan Proakatemian kontekstissa mieltää omaa tiimiä tai projektitiimiä.

Ymmärrän Hillin pointin asiasta. Olen itse todella valitsevainen, kenen mielipidettä kysyn ja arvostan missäkin asiassa/tilanteessa. Mietin usein, kuka on paras/oikea henkilö neuvomaan tai antamaan mielipiteensä. Hillin, ja osaksi minunkin, filosofia taisteleekin ehkä Proakatemian ja tiimioppimisen filosofiaa vastaan, jossa tulisi olla mahdollisimman avoin ja jakaa jatkuvasti tietoa omasta tekemisestä muille. En vieläkään ole täysin varma mitä ajatella tästä ajattelumaailmojen eroavaisuudesta. Haluan olla avoin ja saada apua välillä kysymättäkin. Toisaalta haluan rauhoittaa oman tekemisen, suunnittelun, pohdinnan ja päätöksenteon. Missä menee kultainen keskitie?

Lopuksi Hill tiivistää päätöksenteon kuuteen kohtaan: halu, päätös, usko, sinnikkyys, aivoriihi, suunnittelu. Haluun saavuttaa tietty päämäärä, päätökseen lähteä tekemään halun saavuttamiseksi jotain, uskoon oman tekemisen oikeuteen, sinnikkyyteen uskoa oman päätöksen oikeuteen, aivoriiheen eli yksilöiden muodostamaan tiedonjaon kokonaisuuteen, ja seuraavien askelien ja päämäärien suunnitteluun.

”Kaikkien koulutusjärjestelmien suurin heikkous on se, että ne eivät opeta eivätkä rohkaise kunnollisten päätösten tekemiseen” – Napoleon Hill