Tampere
25 May, Saturday
20° C

Proakatemian esseepankki

Onnistunut oppari



Kirjoittanut: Jonna Leiniö - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Halusin reflektoida omaa opinnäytetyöprosessiani nyt kun sen tekemisestä on kulunut jo tovi. Olen reflektoinut viime aikoina paljon sitä, miltä opinnäytetyötä tuntui tehdä sekä olen avustanut ja antanut vinkkejä heille, jotka sen parissa parhaillaan uurtavat. Opinnäytetyötä pidetään ainakin Proakatemialla pakollisena pahana, jonka aikana hermoromahdukset ovat taattuja. Tuntuu, että opinnäytetyöstä puhutaan harvemmin positiivisessa valossa ja siksi halusin kirjoittaa omasta prosessistani ja näyttää, että opinnäytetyön kirjoittaminen voi itseasiassa olla ihan mukavaa puuhaa ja ainakin siitä jäi itselleni käteen todella paljon oppia.

Kirjoitin opinnäytetyöni pääosin keväällä 2022. Tavoitearvosanani työlle oli 4–5, sillä halusin ylläpitää hyvää keskiarvoani, jos mahdollisesti joskus hakisin vielä opiskelemaan. Tavoitteeni oli tehdä opinnäytetyö tiiviissä rykäyksessä eli noin kolmessa viikossa. Palautin työn vasta kesäloman jälkeen ohjaajalleni, sillä siitä puuttui vielä muutamia juttuja, joita en ollut saanut toimeksiantajaltani heidän kiireidensä vuoksi. Yhteenlaskettu aika, jonka työhön käytin, pysyi aika hyvin kolmen viikon hujakoilla, vaikka työn palautus venyikin kesän yli.

Reflektoin tässä esseessä omaa opinnäytetyöprosessiani sekä kasaan teoriaa tutkimustyön tekemisestä ja kirjoittamisesta. Toivon, että esseen lukeminen voi auttaa lukijaa kääntämään omat ajatuksensa opinnäytetyön tekemisestä positiivisempaan suuntaan sekä auttaa ymmärtämään prosessin kulkua paremmin. Esseen loppuun kasaan omat oppini sekä vinkkini onnistuneeseen prosessiin.

Tieteellinen kirjoittaminen ja tutkiva työ

Kirjoittaminen on tärkeä ja arvostettu tapa tuoda esiin omat ajatuksensa. Kirjoittaminen on luovaa ajattelua, tutkimista, tiedon välittämistä sekä itseilmaisun väline. Säännöllinen kirjoittaminen jäsentää ajatuksia ja synnyttää uusia ideoita, ajattelun kehittyminen puolestaan kehittää kirjoitustaitoa. Ajattelu ja kirjoittaminen kulkevat siis tiiviisti käsikädessä. (Kniivilä, Lindblom-Ylänne & Mäntynen 2017, Luku 1.) Jotta kirjoittaminen olisi mahdollisimman sujuvaa, vaatii se ajattelua. Mikäli siis antaa ajattelulle tarpeeksi aikaa, on tekstin tuottaminen huomattavasti helpompaa. (Mikkonen 2018.)

Laadittaessa tieteellistä tekstiä, edellyttää se akateemista luku- ja kirjoitustaitoa, eikä pelkästään loogista, ymmärrettävää ja kieliopillisesti virheetöntä tekstiä. Oleellista tieteellisessä tekstissä on tiedon eli sisällön tuottamisen lisäksi lähteiden käytön tekniikka sekä argumentin rakentaminen tietynlaiseen muotoon. Tieteellisessä tekstissä, etenkin tutkimusraportoinnissa, tasapainottelee varmuus ja epävarmuus, kriittisyys ja tahdikkuus sekä markkinahenkisyys ja neutraalius. Tieteelliseen tekstiin liittyy olennaisesti perustelujen antaminen esitetyille väitteille. Perustelu eli argumentointi on tutkimusraportoinnin ydin. (Kniivilä ym. 2017, Luku 1.)

Ennen opinnäytetyön tekemistä en ollut juurikaan kirjoittanut tieteellistä tekstiä ja olinkin ehkä hieman kammoksunut sitä, sillä olin tottunut enemmän reflektoivan tekstin tuottamiseen. En ollut aiemmin kirjoittanut pelkkää teoriapainotteista tekstiä, sillä ajattelin lähteiden etsimisen olevan haasteellista. Opinnäytetyössä lähteiden etsiminen sekä teoriaan pohjautuvan tekstin tuottaminen oli edessä.

Tutkiva työ kehittää erilaisia taitoja sekä tietyntyyppistä ajattelua. Tutkivassa työssä vaaditaan ajatusten leikkiä sekä luovaa tieteellistä mielikuvitusta. Luovuus edellyttää itsenäisyyttä sekä kriittistä ajattelua. Luovuus on taitoa esittää omia ideoita ja näkökulmia. Tieteellisen luovuuden ilmaisulla on kuitenkin enemmän rajoituksia kuin taiteellisen luovuuden ilmaisemisella. (Kniivilä ym. 2017, Luku 2.)

Opinnäytetyöprosessin alku

Opinnäytetyötä pidetään pakollisena pahana Proakatemialla, kuten varmasti myös yleisesti ammatti korkeakouluissa. Opinnäytetyöstä ei juurikaan puhuta ennen kuin sen tekeminen on ajankohtaista.

Meille prosessista alettiin puhua tammi-helmikuussa. Luulin että opinnäytetyön tekeminen painottuu pääosin viimeiseen syksyyn, mutta alkuvuodesta meille kerrottiin, että puolet tekisivät työn keväällä ja puolet syksyllä. Halusin tehdä työn keväällä, sillä ajattelin sen olevan pois viimeisen syksyn valmistumisen stressistä. En ollut ajatellutkaan opinnäytetyön aihetta, eikä minulla ollut oikein sellaista mielenkiinnonkohdetta, josta olisin välttämättä halunnut tehdä. Tiesin, että syksyllä minua odottaisi sama tilanne aiheen kanssa, joten päätin silti tehdä työn jo keväällä – onneksi.

Keskustelin valmentajien kanssa siitä, mistä aiheesta voisin tehdä opinnäytetyön ja sainkin ideaksi tehdä sen yritykselle, jonka valmennuksessa olin ollut edellisenä keväänä mukana apuvalmentajan roolissa. Halusin tehdä työn ulkopuoliselle, sillä ajattelin silloin saavani itsestäni enemmän irti. Prosessissa aikaa kului eniten aiheen valintaan ja rajaamiseen. Opinnäytetyön aloittaminen venyi pitkälle kevääseen, muistaakseni ainakin jonnekin maaliskuun puoleen väliin. Toimeksiantajani antoi minulle todella vapaat kädet sen kanssa, mistä aiheesta haluaisin heille tehdä opinnäytetyön. Heille oli tärkeää, että olin aidosti kiinnostunut aiheesta. Kävimme yhdessä keskusteluja ja pohdimme sopivaa kulmaa. Keskustelujen jälkeen tein paperille mind mapin ajatuksistani, joka osoittautui hyväksi työkaluksi ajatusten laajentamisen ja lopulta supistamisen kanssa. Tutkimustyön tarkoitus on pyrkiä ratkaisemaan jokin rajattu, täsmällinen ongelma, joten on siis tärkeä oppia havaitsemaan sekä rajaamaan ongelma (Kniivilä ym. 2017, Luku 2).

Sain kiteytettyä aiheen mind mapin ja keskustelujen avulla yrityskulttuuriin sekä muutoksiin. Kuitenkin kirkkain kulma oli vielä hukassa, mutta päätin silti alkaa tutkimaan ja työstämään aihetta. Olin kirjoittanut yrityskulttuurista aikaisemmin yhden esseen, mutta sen enempää en ollut aiheeseen perehtynyt. En ollut myöskään perehtynyt siihen, millainen opinnäytetyön rakenne yleisesti on, joten lähdin tutkimaan samasta aiheesta kirjoittaneiden töitä. Tutkin sisällysluetteloa sekä itse tekstiä ja lähteitä. Otin mallia muiden opinnäytetöiden rakenteesta ja sisällöstä, jonka mukaan lähdin rakentamaan omaani. Luotin siihen, että vaikka minulla ei ollutkaan tarkkaa suunnitelmaa siitä, millainen työn tulee olemaan tai mikä on lopullinen tuotos, päätin luottaa prosessiin. Kun tutkimustyö alkaa, ei tekijä vielä tiedä, millaiseksi kokonaisuus muodostuu tai mitä hän asiasta ajattelee (Kniivilä ym. 2017, Luku 2.), joten turhia paineita siitä, ettei tiedä vielä työn kaikkia vaiheita, ei kannata ottaa.

Kirjoitusprosessin vaiheet:

Kirjoittaminen on prosessi, joka rakentuu monesta eri vaiheesta. Kun tiedostaa vaiheet, on helpompi jäsennellä ja aikatauluttaa kirjoitustyö pieniin osiin. On hyvä ottaa huomioon, että työ vie yleensä suunniteltua enemmän aikaa. Kirjoitusprosessin vaiheet ovat valmistautuminen, luonnosteleminen, tekstiversion kirjoittaminen ja palautteen hankkiminen, tekstin muokkaus, tekstin oikoluku ja viimeisteleminen, arviointi ja julkistaminen. (Kniivilä ym. 2017, Luku 2.)

Valmistautuminen: Valmistautumisvaiheessa tekijä on usein jo luultavasti opiskellut aihetta jonkin verran. Aihe on valikoitunut oman mielenkiinnon, kurssien painotuksen, opiskeluympäristön tai mahdollisesti ulkopuolisen toimeksiantajan avulla. Kun aihe on selvillä, alkaa varsinainen valmistautuminen, joka tarkoittaa tietojen ja ideoiden hankkimista, jotka auttavat työn hahmottamisessa sekä luonnostelussa. Erilaisten lähteiden etsiminen, lukeminen ja niistä muistiinpanojen tekeminen auttavat ajatustyössä sekä jäsentelyssä. On tyypillistä, että aihe muuttuu ja rajautuu prosessin edetessä. Kaikkia lähteitä ei ole oleellista lukea, vaan silmäilemällä ja selaamalla voi saada selville, mikä lähde olisi omaan työhön sopiva ja käyttökelpoinen. Lähteitä selailemalla voi niiden kautta löytää uusia aiheeseen sopivia lähteitä. Lähteiden referointi omin sanoin osoittaa, että lukija on ymmärtänyt ja tulkinnut lähdettä lukemisen lisäksi. Työtä helpottaa valtavasti, mikäli merkitsee käyttämänsä lähteet heti asianmukaisesti. (Kniivilä ym. 2017, Luku 2.) Ensimmäiseksi lähdin etsimään aiheeni tiimoilta muiden kirjoittamia opinnäytetöitä ja kirjasin niistä ylös otsikoita, jolloin sain oman työni rakenteen aluilleen. Etsin opinnäytetöistä lähteitä, joita koin voivani hyödyntää omassa työssäni. Etsin lähteet koulun tarjoamasta tietokannasta, josta löytää verkossa olevia kirjoja sekä muita aineistoja. Kun selailin muiden opinnäytetöitä, sain käsityksen siitä, mitä kaikkea aiheeseeni, joka ei ollut entuudestaan tuttu, liittyi. Hyvän lähteen löytäessäni, aloin heti kirjoittamaan puhdasta tekstiä ja merkitsin lähteet alusta alkaen oikein, jotta välttyisin siltä myöhemmässä vaiheessa.

Luonnosteleminen: Valmistautumisen jälkeen ajatukset ja muistiinpanot muutetaan kielelliseen muotoon, tekstiksi. Tekstiä hahmotellaan ja luodaan ensimmäistä versiota, joten tekstin ei tarvitse olla valmista. Luonnos voi olla minimissään tekstin pääidea, eli mitä tutkitaan, mistä näkökulmasta ja miten. Luonnos voi olla myös tekstiä siitä, mitä kaikkea pääidea tuo mieleen. Luonnostelun tarkoituksena on jäsentää ja selventää ajatuksia, jonka avulla kirjoittaja voi keskittyä enemmän sisältöön eikä niinkään muotoiluun. (Kniivilä ym. 2017, Luku 2.) Itselläni luonnosteluvaihe jäi suppeaksi, sillä tykkään heti kirjoittaa tekstin lopulliseen muotoonsa. Rakenne saattaa vaihdella, mutta kielellisesti kirjoitan valmista. Aloitin kirjoittamaan työtäni teoriaosuudesta, eli työn keskivaiheesta, sillä en ollut saanut kirkastettua vielä työn tavoitetta ja tarkoitusta kokonaisuudessaan. Koen, että teoriasta kirjoittaminen ohjasi minut siihen, mikä työn lopputulema on tällä hetkellä. Edetessäni teoriavaiheen kanssa, sain jatkuvasti ideaa siitä, mistä olisi hyvä kirjoittaa ja mitkä asiat voisivat liittyä oleellisesti toimeksiantajayritykseeni.

Tekstiversion kirjoittaminen ja muokkaaminen: Tämä vaihe on monipuolinen ja aikaa vievä, mutta jättää tilaa luovuudelle sekä innostaa ja palkitsee. Kirjoittamisen rytmittäminen kannattaa, jotta mielenkiinto ja keskittyminen pysyy yllä. Tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman paljon tekstiä, joka onnistuessaan palkitsee ja innostaa jatkamaan. Kirjoittamisprosessin muokkausvaihe vaatii paneutumista sekä keskittymistä ja voi parhaillaan johtaa flow-tilaan. (Kniivilä ym. 2017, Luku 2.) Hyödynsin itse flow tilaa, johon monesti pääsen kirjoittaessani. Olin heti opinnäytetyöprosessin alussa tehnyt päätöksen, että teen prosessista mahdollisimman mukavan itselleni. Päätin, että lopetan kirjoittamisen aina silloin, kun se alkaa tuntua hankalalta, eikä flow-tilasta ole tietoakaan. Flow-tilan ansiosta teoriaosuuteni kirjoittamiseen kului ainoastaan noin neljä päivää. On tärkeää, että tiedostaa itse, kuinka flow-tilan saa päälle ja etenkin, kuinka sitä pystyy ylläpitämään mahdollisimman pitkään.

Kun raakatekstiä on syntynyt, siirrytään muokkausvaiheeseen, jossa tekstiä työstetään monella tapaa. Tekstiä tuotetaan palautteen, omien ajatusten ja lähteiden pohjalta. Tekstiä kirjoittaessa ja muokatessa sisältö jäsentyy eli sisältöä valitaan, karsitaan ja laajennetaan. Saman aikaisesti tekstin rakenne alkaa hahmottua järjestyksen, otsikoiden sekä sisällön osalta. Oikeinkirjoitukseen ja viimeistelyyn ei välttämättä tässä vaiheessa kannata kiinnittää vielä liikaa huomiota. (Kniivilä ym. 2017, Luku 2.) Kun olin saanut teoriaosuuteeni paljon tekstiä ja sisällysluettelo sisältöineen oli rakentunut, tein vielä joitakin muutoksia järjestyksen ja otsikoinnin suhteen. Ohjaajani näytti minulle vihreää valoa teoriaosuuden kanssa, eikä muokattavaa juurikaan ollut.

Toteutin työssäni tutkimuksen toimeksiantajayrityksen henkilöstölle sekä toisen johtohenkilöille. Teoriaosuutta tehdessäni tutkimuksen sisältö alkoi selkiytyä. Jos olisin yrittänyt muotoilla tutkimuksen kysymykset ennen teoriaan perehtymistä, olisin luultavasti kysynyt kaikkea epäolennaista. Teoria siis auttoi hahmottamaan, mitkä asiat aiheeni tiimoilta ovat olennaisia ja millaisia asioita olisi hyvä tutkia, jotta vastauksista saatava tieto olisi mahdollisimman hyödyllistä.  Hyödynsin myös ulkopuolisia tutkimuksen rakentamisessa ja muotoilussa. Ulkopuolista näkemystä kannattaakin hyödyntää, sillä silloin joutuu yleensä selkiyttämään ja jäsentelemään myös omassa päässään ajatuksia.

Tekstin tarkastelu ja toimittaminen: Tekstin yhdenmukaistaminen ja kirjoittaminen puhtaaksi voidaan aloittaa, kun tekstiluvuissa on kaikki tarvittavat asiat sekä rakenne alkaa olla selkeä. Tekstin tarkistusvaiheessa hiotaan tekstin rakennetta, tyyliä ja kieltä lopulliseen muotoon. Tavoite on saada teksti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, joka on mahdollisimman selkeä. Teksti on hyvä lukea kokonaan, jotta kokonaisuus hahmottuu ja sen yhdenmukaistaminen helpottuu. On tärkeää tarkastaa etenkin johdanto, loppuluku sekä lähdeviitteet ja -luettelo. Johdanto ja loppuluku on tärkeä tarkistaa, jotta voidaan varmistua siitä, että tutkimuskysymys ja tutkimustulokset ilmenevät tekstissä. (Kniivilä ym. 2017, Luku 2.) Kirjoitin vasta lopuksi johdannon, johtopäätökset sekä pohdinnan. Työn tarkka tavoite ja tarkoitus muotoituivat vasta työn loppuvaiheessa, kun olin saanut muotoiltua kokonaisuuden jokseenkin valmiiksi. Joillekin on varmasti tärkeää heti alkuun muodostaa työlle raamit sekä tutkimuskysymys, jotta tekeminen helpottuu. Itseäni helpotti vapaus työn tekemisessä, sillä teoria ja tutkimustulokset ohjasivat työni siihen lopputulokseen, johon se lopulta päätyi. Mikäli olisin rajannut kovin aikaisin työni, olisi se luultavasti ohjannut ajatuksiani vahvasti johonkin suuntaan, enkä tiedä olisinko saanut niin oleellista tietoa luotua. Omassa tyylissäni vaadittiin prosessiin luottamista sekä kokonaisuuden hallintaa, jotta se ei lävähtänyt täysin holtittomasti käsiini.

Tekstin oikoluku ja viimeisteleminen: Yhdenmukaistamisen jälkeen työ viimeistellään kielellisesti, teknisesti ja visuaalisesti. Edellisessä vaiheessa tekstiä usein vielä muokataan, joten lopuksi on syytä oikolukea teksti huolellisesti. Oikoluvulla tarkoitetaan pilkkujen, lähdeviitteiden sekä muiden merkintätapojen tarkistamista. (Kniivilä ym. 2017, Luku 2.) Luin opinnäytetyöni useita kertoja läpi, jotta varmistun rakenteen toimivuudesta sekä selkeästä kielestä. Pyysin myös äitiäni lukemaan työn kertaalleen läpi, jotta hän pystyi poimimaan sieltä esimerkiksi pilkkuvirheet, joita en enää itse kyennyt työstä erottamaan. Hain palautetta myös toimeksiantajaltani ennen viimeistä palautusta, jotta pysytyin muokkaamaan työtä myös heidän huomioidensa pohjalta. Työtä olisi varmasti voinut viilata viimeiseen asti, mutta jossain kohtaa se oli palautettava.

Aloitin työni keväällä, mutta palautin sen muutama viikko kesäloman jälkeen, sillä palautteen saaminen oli kestänyt melko pitkään. Työni keikkui nelosen ja vitosen välillä ja siksi ohjaajani halusi laittaa sen vielä kakkostarkastukseen, jotta voisin saada siitä mahdollisesti vitosen. Kakkostarkastuksen sekä toimeksiantajan positiivisen palautteen myötä sain arvosanaksi VIISI! Olin yllättynyt, sillä olin kuvitellut opinnäyteyön olevan suuri ja erittäin vaativa prosessi, mutta oikeastaan työn tekeminen oli mielenkiintoista ja kivutonta. Koen siis, että kun työn tekee fiksusti, voi melko helpollakin saada hyvän arvosanan.

Opit sekä vinkit onnistumiseen:

Halusin kirjoittaa vielä koonnin siitä, mitä opin ja mitkä olivat ne seikat, joiden avulla sain tehtyä prosessista mieleisen sekä mitkä asiat johtivat itselläni parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

OPIT:

  • Tieteellinen kirjoittaminen
  • Itsensä johtaminen
  • Tavoitteiden muodostaminen sekä niiden tavoittelu (arvosana 4–5, työn tekeminen 3 viikossa, uuden oppiminen)
  • Keskeneräisyyden kestäminen
  • Lähteiden etsiminen sekä tekstiin merkkaaminen

MIELEINEN PROSESSI:

  • Työn tekeminen silloin, kun on sellainen fiilis, että pystyy kirjoittamaan hyvää tekstiä
  • Oma positiivinen asenne työtä kohtaan
  • Työn pilkkominen välitavoitteisiin (teoriaosuus, tutkimuksen tekeminen, tutkimuksen purkaminen, johtopäätökset, johdanto & pohdinta) sekä edistymisen huomiointi

VINKIT:

  • Työn tekeminen keväällä (ei niin suurta aikataulupainetta ja syksylle jää aikaa muiden opintojen kasaamiselle)
  • Tavoitteiden muodostaminen (milloin teet työn, haluatko tehdä ulkopuoliselle vai itsellesi, minkä arvosanan haluat, mitä työltä haluat; rahaa, oppia…)
  • Johda itseäsi prosessin läpi ja pidä kiinni tavoitteista
  • Aloita siitä, mikä tuntuu helpoimmalta! Tärkeintä on aloittaa, vaikka sävelet eivät olisi vielä aivan selvät
  • Merkitse lähteet tekstiin heti lopulliseen muotoonsa
  • Älä keksi pyörää uudelleen: tutkaile ja hyödynnä muiden opinnäytetöiden rakennetta ja lähteitä, muista tehdä aina vain paremmin!
  • Hyödynnä flow-tilaa! Lopeta tekeminen, jos työ ei tunnu edistyvän
  • Sparraile ulkopuolisten kanssa!

Toivottavasti esseestäni on hyötyä jollekin, joka on aloittelemassa omaa prosessiaan opinnäytetyön kanssa!

 

LÄHTEET

Kniivilä, S., Lindblom-Ylänne, S., Mäntynen, A. 2017. Tiede ja teksti. Tehoa ja taitoa tutkielman kirjoittamiseen. 3. painos. Gaudeamus Oy.

Mikkonen, A. 2018. Kirjoittaminen on ajattelua. HAMKin blogi. Viitattu 1.11.2022.

https://blog.hamk.fi/viesti/kirjoittaminen-on-ajattelua/

Kommentoi